Italialainen professori Fabio Vighi selventää, mistä nykyinen elämämme sosioekonomisen romahduksen varjossa johtuu ja mihin se voi pahimmillaan johtaa. Kaiken kurjuuden takana on lännen hegemoninen järjestys ja sen syöksykierteessä oleva kapitalistinen talousmalli.

Vighin mielestä tämän ”seniilin kapitalismin” ajureita ovat erityisesti velkaan perustuva talous, rahoituskuplat, sekä keinotekoiset hätätilanteet ja ympärivuorokautinen mediapropaganda, jolla massoja manipuloidaan. Spektaakkelin yhteiskunnassa ja simuloidussa todellisuudessa ihmisten huomio pyritään pitämään poissa ongelmien oikeista alkusyistä.

Rahan luominen ”tyhjästä” ja sen liikkeelle paneminen luottona on perusstrategia, joka estää yhteiskuntia tuijottamasta kuiluun – ”kuten sarjakuvahahmo, joka jyrkänteen reunalta juostuaan leijuu ilmassa, ennen kuin huomaa painovoiman”. Painovoiman vetovoima on kuitenkin vastustamaton ja nyt pudotus on alkanut valuutan rajujen devalvaatioiden myötä.

Kapitalistinen järjestelmä, joka elää ”kuplasta kuplaan”, tarvitsee ”terroristisen metahätäideologian”, ”permakriisin”, joka vain jatkuu ja jatkuu, lykäten väistämätöntä. Vighi katsoo, että esimerkiksi ”vuoden 2020 pseudopandemia oli vain jäänmurtaja”. Globalisoituneen lännen pääomapiirit ovat valmiita vaikka millaisiin hirmutekoihin hidastaakseen törmäystä.

Finanssieliitti on kuitenkin ajanut itsensä nurkkaan. Velkaan perustuvaa spekulatiivista järjestelmää, jota se on pönkittänyt vuosikymmeniä, rahan painamisen ja korkojen keinotekoisen alentamisen avulla, ei voida enää ylläpitää ilman merkittäviä ”oheisvahinkoja”.

”Porvarillisen talousteorian illuusio siitä, että raha voi liikkua itsenäisesti, ikään kuin ikiliikkuja, on viimein paljastumassa”, Vighi uskoo. ”Nykyinen inflaatiopiikki on ensimmäinen ilmeinen oire syöpäsairaudesta, joka leviää nopeasti yhteiskuntaruumiissa ja pakottaa suuren osan väestöstä – myös yhä maksukyvyttömämmän keskiluokan – valitsemaan ruoan pöytään laittamisen ja laskujen maksamisen välillä.”

Nyt pitäisi olla jo riittävän selvää, että ”kaikki rahanluontiohjelmat – joita tarvitaan kipeästi rahoitussektorin tukemiseen – aiheuttavat ostovoiman heikkenemistä entisestään, minkä vuoksi tarvitaan uusia luovia menetelmiä köyhtyneiden massojen hallitsemiseksi”. Vaihtoehtona tälle skenaariolle on se, että ”keskuspankit nostavat korkoja, kunnes markkinakuplat puhkeavat – mikä johtaisi kovaan putoamiseen”.

Vighi muistuttaa, että globalisoituneessa lännessä ”olemme jo pantanneet kaiken omistamamme”. Toisin sanoen, me (valtiot, yritykset, perheet, yksilöt) emme omista muuta kuin velkamme. ”Kun globaali kasino uhkaa mennä konkurssiin, nukkemestarimme ymmärtävät liiankin hyvin, että heidän on toimittava nopeasti, mikäli he haluavat säilyttää valtansa ja etuoikeutensa”, italialaisajattelija irvii.

Reaalitalouden vapaan pudotuksen hallinta ”edellyttää autoritaarisia toimenpiteitä, jotka oikeutetaan hätätilanteilla”. Valepandemia käynnisti poikkeustilan, joka jatkuu yhä, keskuspankkien koordinoidun valvonnan alaisena. Tältä osin viimeaikaista energian hinnannousua on tarkasteltava myös osana laajempaa yritystä hallita tulenarkaa tilannetta – se muistuttaa ”pommin varovaista purkamista”.

Vighi näkee, että Venäjään kohdistuvat pakotteet ovat olleet alusta alkaen ”farssi” ja Euroopan kannalta ”masokistinen toimenpide” siitä yksinkertaisesta syystä, että Venäjä myy öljynsä ja kaasunsa Kiinalle ja muille tahoille alennettuun hintaan ja sama öljy päätyy sitten välikäsien kautta Eurooppaan alkuperäistä korkeammalla hinnalla.

Vastaavasti, suuryritysten johtaman ”ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun” tavoitteena on alentaa tavallisten kansalaisten elintasoa, vaikka vasta vähän aikaa sitten heidät ”houkuteltiin hyväksymään loputtoman kasvun ja järjettömän kulutuksen utopia”.

Ukrainaa Vighi pitää ”tämän päivän traagisena symbolina hallitulle talouden supistamiselle”: kyynisesti pitkitetyn sijaissodan ansiosta, maata uhkaa teollisen infrastruktuurin tuhoutuminen. Merkittävää on, että viime vuoden joulukuussa, Larry Fink, sijoitusyhtiö BlackRockin toimitusjohtaja ja median ylistämä Volodymyr Zelenskyi, allekirjoittivat lainasopimuksia ”Ukrainan jälleenrakentamiseksi”.

Asioiden kulku vahvistaa tutun mallin, jonka mukaan kokonaisen yhteiskunnan tuhoutuminen on globaalikapitaalille vain mahdollisuus taloudelliseen hyötyyn. ”Tässä on syy siihen, miksi länsi lähettää satoja miljardeja dollareita Ukrainaan rauhanneuvottelijoiden sijaan”, Vighi arvioi kyynistä sotapeliä.

Vighin toistuva teesi on, että ”reaalitalouden kysynnän hallittu romuttaminen on nyt välttämätöntä, mikäli finanssiaristokratia aikoo jälleen lykätä spekulatiivisten kupliensa puhkeamista”. Tämä tarkoittaa sitä, että pääoma voi tuottaa itseään uudelleen vain ”kasvattamalla kuilua kourallisen superrikkaiden omistajien ja köyhtyneen rahvaan välillä”, jonka odotetaan uhraavan henkilökohtaiset vapautensa ylikansallisen eliitin intressien hyväksi.

Valitettavasti näennäisradikaali vasemmistoälymystö – Noam Chomskysta Slavoj Žižekiin – joka Pavlovin koirien tavoin on tervehtinyt ”valtion paluuta” merkkinä emansipaatiosta, on (lievästi ilmaistuna) aliarvioinut tätä ”kriisikapitalismin” synkkää vaihetta.

Vighille ”vasemmiston masentava lyhytnäköisyys” oli erityisen tuskallista havaita, kun äskettäinen globaali terveyskriisi kehittyi. Koronavirus ”ei ollutkaan uuden vuosituhannen paiserutto, vaan taloudellinen vallankaappaus, jonka mahdollisti suurin ja näyttävin aivopesuoperaatio, jonka ihmiskunta on koskaan kokenut”.

”Kuinka kauas oikealle radikaalivasemmisto on siirtynyt, jos se ei tunnista hätäkapitalismin rikollista temppuilua? Tukemalla globaalia syrjintää ja tuhoa väärillä eettisillä verukkeilla, suurin osa nykypäivän vasemmistosta tekee oikeiston työtä tehokkaammin kuin oikeisto itse”, italialaisintellektuelli jakelee retorisia nyrkiniskujaan.

Vaikka tietoisuus korona-ajan massahuijauksesta on nyt hitaasti heräämässä, useimmat ihmiset painavat mieluummin päänsä pensaaseen – parempi olla ajattelematta enää koko asiaa, kuin ymmärtää olleensa hyväuskoinen, hyväksikäytetty hölmö. Moni onkin jo siirtynyt koronapsykoosista sotakiihkoon; kasvomaski on vaihtunut Ukrainan lipun heiluttamiseen (ennen kuin siirrytään taas johonkin uuteen ”ajankohtaiseen asiaan”?).

Oli, miten oli, mediakoneistonsa avustuksella, eliitti suostuttelee kansalaisia nyt fatalistisesti hyväksymään talousromahduksen, joka verhotaan ”myyttiseksi stagflaatioksi, joka johtuu pikemminkin ulkoisista ja suurelta osin hallitsemattomista tekijöistä (pandemia, Ukrainan sota, ilmastonmuutos) kuin talousmallimme mätänemisestä”.

Vighin on myönnettävä, että tämä jos mikä on länttä hallitsevan eliitin pahansuopaa neroutta: itseaiheutettu sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen romahdus pannaan näkymättömän viruksen, Putinin tai ilmastohätätilan syyksi.

Tämä tympeä suuntaus vaikuttaa peruuttamattomalta. Mikään talouden ala ei voi käynnistää uudelleen todellista kasvua ja palauttaa meitä takaisin johonkin, joka edes etäisesti muistuttaisi entistä aikaa. Olemme siirtyneet ”kapitalismin dystooppiseen vaiheeseen, jota luonnehtii tuottavuus ilman tuottavaa työtä, mikä tarkoittaa, että työyhteiskunta kokonaisuudessaan on kuolemassa”.

Kriittisen näkökulman saaminen kapitalismin romahtamiseen edellyttää, että kykenee ”vastustamaan informaatiosfäärin armotonta petoksen ja harhautuksen rynnäkköä”. ”Valtavirran tiedotusvälineet eivät koskaan kerro meille rakenteellisesti maksukyvyttömän talouden syistä siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat konkurssin tehneen järjestelmän haara”, kapinallinen akateemikko selittää.

Kun reaktiiviset tiedotusvälineet eivät enää pysty peittelemään romahdusta, ne ovat oppineet syyttämään siitä ulkoisia tapahtumia. Todellisuudessa ”taloudellinen ahdinkomme on vuoden 2008 kriisin toinen osa, osa niin akuuttia systeemistä romahdusta, että sen syy siirretään nyt järjestelmällisesti ideologisesti manipuloituihin tai sopivasti valmistettuihin globaaleihin hätätilanteisiin”, joihin ne luonut ylikansallinen eliitti vaatii ”globaaleja ratkaisuja” ja ”yhteistyötä”.

Vighi väittää, että myös ”geopoliittinen jännite Yhdysvaltojen johtaman globalisoituneen länsimaisen mallin ja syntymässä olevan moninapaisen maailman (BRICS+) välillä on meneillään olevan taloudellisen romahduksen seuraus”. Valmisteilla oleva ”uusi kylmä sota” on jo otettu huomioon, sillä jopa amerikkalainen liikepankki Morgan Stanley toteaa, että ”moninapaisen järjestyksen uudelleenjärjestely on nyt ensisijainen tavoite”.