Markku Siira Yleinen

Koronavirus, talouskriisin syntipukki ja maailmansodan korvike?

Venäläinen taloustieteilijä Valentin Katasonov analysoi Stalker Zone-julkaisussa markkinataloutta, sodankäyntiä, idän ja lännen keskinäistä kilpailua, sekä tulevaisuudennäkymiä koronaviruksen ja talouskriisin alla.

Katasonovin pohdiskelu on jo ehditty tuomita EU:n Venäjän disinformaatiota torjuvan East StratCom -työryhmän verkkojulkaisussa ”salaliittoteoriaksi, joka toistaa Kremlin luomaa narratiivia maailmaa hallitsevasta eliitistä”. Käydään kuitenkin hieman läpi Katasonovin ajatuksia.

Katasonov toteaa, että Neuvostoliitto lännen kilpailijana on kadonnut historiaan, mutta uudeksi haastajaksi on noussut Kiina ennätysmäisellä talouskasvullaan. Mikään länsimaa koko kapitalismin historiassa ei ole kokenut vastaavaa pitkittynyttä nousukautta. Niinpä länttä hallitsevan eliitin oli tehtävä asialle jotain.

Erilaisia kriisejä ja jopa sotia on käytetty hyväksi ennenkin. Maailmansodan aiheuttaminen saattaa olla rahavallalle ajatuksen tasolla houkutteleva, mutta se on samalla tuhoisa ja arvaamaton keino. Kaksi aikaisempaa maailmansotaa käytiin ilman ydinaseita ja muita joukkotuhoaseita, mutta kolmas voisi olla ratkaiseva koko ihmiskunnan kohtalon kannalta.

Katasonovin mielestä kolmannessa maailmansodassa kynnys käyttää joukkotuhoaseita olisi hyvin matala. Niinpä lännen eliitti tarvitsee korvikkeen suursodalle, joka auttaisi talouden epätasapainon korjaamisessa, elvyttäisi markkinoita ja antaisi kyseiselle eliitille lisäaikaa. Poliittinen paradigma on muuttumassa, joten korjaavilla toimilla on kiire.

Vaihtoehto kuumalle sodalle voisi olla uusi kylmä sota, josta käytetään tätä nykyä nimitystä hybridisota. Tässä sodankäynnissä yhdistellään sotilaallisia, taloudellisia, poliittisia ja muita toimia vihollisen torjumiseksi. Biologinen sodankäyntikään ei ole poissuljettua.

Myös tiedotusvälineiden välityksellä tapahtuva informaatiosodankäynti on keskeisessä roolissa, kun viholliskuvaa iskostetaan massojen mieliin (jos haluaa maistiaisen kotimaisesta hybridivaikuttamisesta, voi lukea Ilta-Sanomista minkä tahansa Arja Paanasen kolumnin Venäjään liittyen).

Kuitenkaan edes laajamittainen hybridisota, jota länsi jo käy Kiinaa, Venäjää ja muita kilpailijoitaan vastaan, ei anna eliitille riittävästi keinoja hallita ja ohjata maailmantaloutta. Mikä siis neuvoksi, kysyy Katasonov.

Sopivasti talouskriisin lähestyessä, uusi ja tuntematon koronavirus lähti leviämään Kiinasta, Wuhanin suurkaupungista. Viruksen ehdittyä länsimaihin, terveysuhkaa ryhdyttiin hyödyntämään. Median lietsoessa pelon ilmapiiriä, vallanpitäjät saivat julistettua ”poikkeustilan”, jonka aikana eliitti kykenee tehokkaammin manipuloimaan taloutta, Katasonov väittää.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan nykyinen poikkeustila saattaa kestää jopa vuoden loppuun saakka, ellei kauemminkin. ”Virussodan” aikana talous horjuu ja tapahtuu joukko konkursseja. Yritysten pääoma romahtaa, osake- ja rahoitusmarkkinoiden kuplat puhkeavat ja seurauksena on deflaatio. Tämän episodin jälkeen talous alkaa kuitenkin jälleen ”hengittää”, Katasonov ennakoi.

Lännen eliitti kätyreineen vakuuttelee ihmisille, ettei poikkeustila rajoituksineen kestä loputtomiin. Kun ”virus on voitettu”, ts. talouden vinoutumat on saatu korjattua (ja Kiina voitettua?), lännen liberaalidemokratioissa voidaan taas palata ”normaaliin”: ”nollauksen” myötä kapitalistinen järjestelmä uudistuisi ja talous jatkaisi taas kasvuaan. Ihmiset saisivat taas kuluttaa ja matkustaa.

”Virussota” ei pääty vielä silloin, kun tilastot alkavat näyttää merkittävää laskua tartuntojen määrässä ja kuolemantapauksissa, vaan vasta sitten, kun osake- ja muut markkinat saavuttavat pohjakosketuksen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, näin saavutetaan uusi vaihe maailmantalouden hallinnassa. Päätöstä ”virussodan” lopettamisesta eivät tee epidemiologit, vaan talouseliitti.

Katasonovin mielestä rahavalta, joka organisoi nykyisen pandemian, ei tarvitse talouden loputonta syklistä kehitystä. He eivät oikeasti tarvitse edes kapitalismia. Heitä kiinnostaa vain lopullinen päämäärä: maailmanvalta. Suomessakin johtavat poliitikot ovat puhuneet yhtenäisen ”globaalihallinnon” puolesta.

Katasonov väittää, että perinteisen kapitalismin tilalle ollaan rakentamassa ”uusfeodaalista järjestystä”. Mielestäni hän on mietteineen jo hieman jäljessä, sillä olemme eläneet jälkidemokraattisessa plutokratiassa jo kauan. Pieni rikkaiden ryhmä omistaa yhtä paljon kuin puolet ihmiskunnasta. Globaalia taloutta hallitsee aina vain vähäisempi määrä toisiinsa kytkeytyneitä suuryrityksiä.

Katasonov on kuitenkin optimistinen. Hänen mielestään pandemia saa miljoonat ihmiset maailmassa ajattelemaan: yhtäkkiä globalistien ”uuden maailmanjärjestyksen” projekti ei olekaan enää vain salaliittoteorioihin uskovien mielikuvituksen tuotetta. Mietin vain, mitä sosiaalisessa mediassa valittavat ihmiset voivat todellisuudessa asialle tehdä, kun vastassa ovat suuryritykset ja miljardöörit vehkeilyineen.

Katasonov ei sitä mainitse, mutta marginaalinen joukko ihmisiä kuvittelee, että Donald Trump, Vladimir Putin ja Xi Jinping tekevät ”yhteistyötä globalistirikollisten nujertamiseksi”. En ole vakuuttunut tästä teoriasta, mutta se näyttää uppoavan hyväuskoisiin. Ylikansallisen korporaatioimperiumin valtaa on vaikea murtaa, eikä suurvaltapolitiikkakaan ole mustavalkoista.

Koronaviruksen alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta globaalin talouskriisin syntipukiksi se näyttää sopivan. Katasonov spekuloi siinä missä muutkin, mutta ehkäpä hän on ainakin osittain oikeassa eliitin suunnitelmista. Toki tämä kaikki edellä esitetty on mediayhtiö Ylen mukaan vain ”venäläistä valeuutisointia”.

Markku Siira Yleinen

Koronavirus ja Hobbesin Leviathan

Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan vuoksi monet pelkäävät, että kansalaisten ”perusoikeudet” otetaan heiltä pois, kirjoittaa amerikkalainen toimittaja, kirjailija ja politiikan asiantuntija James Pinkerton.

Kuitenkin valvontayhteiskunta on jo pitkään ollut todellisuutta niin idässä kuin lännessäkin. Kiina otetaan yleensä esimerkiksi autoritaarisesta valtiosta, jossa ”iso veli” todellakin valvoo kansalaisten jokaista liikettä huipputeknologian avulla. Tilanne ei ole kovin erilainen länsimaissakaan, eikä etenkään ”vapauden ja demokratian” ihannemaassa, Yhdysvalloissa.

Aasian maat ovat usein lännen sormenheristelyn kohteena. Washington Post on esitellyt sivuillaan, kuinka Singaporessa FBI:n kaltainen keskusrikospoliisi seuraa, noudattavatko ihmiset koronakaranteenia. He seuraavat ihmisten digitaalisia lompakoita ja liikkumistensa perusteella kansalaiset voivat saada sakkoja tai jopa vankeusrangaistuksia. Singaporen kungfutselaisessa kaupunkivaltiossa ”perusoikeuksia” ei näytetä kunnioitettavan.

Taiwan, tuo ”länsimaalaistettu” ja näennäistä itsenäisyyttä nauttiva Kiinan kapinallinen maakunta, seuraa koronavirustartunnan saaneiden edesottamuksia älypuhelinten välityksellä. Jos potilas lähtee liian kauaksi kotoaan, hän saa varoituksen tekstiviestinä. Varoituksen ignorointi johtaa poliisin kotikäyntiin. Tällaista valtion puuttumista ihmisten arkeen taiwanilaisten enemmistö pitää kuitenkin hyvänä asiana.

Lännessä asiantuntijat ovat yllättäen samaa mieltä. Länsimaiden hallitusten on oltava valmiita rajoittamaan kansalaistensa liikkumista, määrätä eristäytymään ja tarkkailla tilannetta, jotta kieltoja noudatetaan. Italian koronavirustragedia otetaan esimerkiksi siitä, miten pahimmassa tapauksessa voi käydä. Jos ihmisten liikkumista olisi rajoitettu hyvissä ajoin ja tehokkaammin, kuolonuhreja ja tartunnan saaneita saattaisi olla maassa vähemmän.

Erikoista kyllä, vaikka amerikkalainen ja läntinen valtamedia yhtäkkiä ylistääkin poikkeustilalakeja, kuria ja järjestystä, tämä ylistys ei yllä presidentti Donald Trumpiin, jota on rutiininomaisesti syytetty kolmen vuoden ajan ”autoritaariseksi”, ”fasistiksi” ja ties miksi. Yhdysvaltojen ulko- ja sisäpolitiikasta voi olla monta mieltä, mutta Pinkertonin mielestä Trump ei ole ollut läheskään niin diktatorinen kuin osa ihmisistä on pelännyt ja osa olisi toivonut.

Trumpin hallinto on kieltänyt maahantulon Kiinasta, Meksikosta ja EU-maista, mutta samantapaista kieltoa ovat toteuttaneet monet muutkin maat, Pinkerton perustelee. Trump haluaisi amerikkalaisen yhteiskunnan palaavan pian ”takaisin normaaliin”, jotta talouselämä elpyisi. Yhdysvallat on kuitenkin koronaviruksen kourissa, joten maa tuskin avautuu pääsiäiseksi. Yhdysvalloissa kaikki on tunnetusti suurempaa, nyt myös virustartuntojen määrä.

Terveydenhoitoala on koronaviruksen myötä muuttunut osaksi yhteiskunnan kontrolliarsenaalia. Nyt sen yhteydessä puhutaan ”karanteenista” ja ”sosiaalisesta eristäytymisestä”. Kiinassa otettiin käyttöön järeät keinot heti alkuunsa. Kouluja suljettiin, julkinen liikenne keskeytettiin, matkustaminen ulkomaille kiellettiin ja Wuhanin kaupungissa ihmiset lukittautuivat koteihinsa. Kiina sai rajoituksilla tartunnat laskuun, sillä viruksella oli vähemmän mahdollisuuksia siirtyä ihmisestä toiseen.

Pinkertonin mielestä tänä päivänä monet ”ankarat atavismit” ovat tehneet paluun. Hän muistaa tässä yhteydessä, mitä roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero kirjoitti kaksituhatta vuotta sitten: Salus populi suprema lex esto, ”kansan hyvinvointi olkoon korkein laki” (latinan kielen sana salus voidaan kääntää myös ”terveydeksi” tai ”turvallisuudeksi”). Ovatko Ciceron sanat myös nykyhetken ohjenuora?

Kriisitilanteessa valtion rooli korostuu ja kansalaisiin kohdistuva vallankäyttö lisääntyy. Näin on käynyt suurlaman, maailmansotien ja kylmän sodan aikana. Yhdysvalloista tuli tuolloin suuri, eikä entiseen ”pienuuteen” ollut enää paluuta. Kontrolli, valvonta ja valtiokoneiston rooli ovat vain voimistuneet, vaikka virallisesti puhutaankin ”demokratiasta”, ”vapaudesta”, ”ihmisoikeuksista” ja muusta sellaisesta. Myös lännen liberaalin ja ”avoimen yhteiskunnan” pinnan alla piilee totalitarismi.

Englantilainen filosofi Thomas Hobbes kirjoitti 1600-luvulla poliittisen filosofian klassikoksi nousseen teoksensa nimeltä Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta. Hobbesin mielestä elämä luonnontilassa, valtion tai järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, on ”ilkeä, brutaali ja lyhyt”. Hobbesin mielestä ihminen on useimmiten paha, ja vallankäyttöä ja rajoituksia tarvitaan takaamaan se, että yhteiskuntarauha säilyy ja ihmiset kykenevät toimimaan yhdessä.

Hobbesin mielestä mikään ei ollut pahempaa kuin olotila ilman valtiovaltaa ja sen tuomaa järjestystä. Mainittakoon, että Hobbes kirjoitti kirjansa Englannissa vuonna 1642 puhjenneen sisällissodan aikana. Hobbes joutui kuninkaan kannattajana maanpakoon Ranskaan, missä hän purki katkeruuttaan kirjoittamalla.

Hobbesille yhteisen järjestyksen alaiseksi organisoitu ihmiskokonaisuus huipentui Leviathanissa, valtiovallassa, joka on absoluuttisen ylivoimainen yksilöön nähden. Hobbesin mukaan valtio koostuu kansalaisista, joiden suojelua ja puolustamista varten se oli tarkoitettu. Tämän luomuksen kautta kapinamielialan lietsominen, sairaudet ja sisällissodan mahdollisuus voitaisiin pitää kurissa.

Näin päästään jälleen takaisin ”kansan hyvinvoinnin” ja ”terveyden” teemoihin. Pinkertonin mielestä globaali poikkeustila on paljastanut, että julkinen terveydenhuolto on ”hobbesilainen laajuudeltaan ja Leviathanin kaltainen muodoltaan”. Se sisältää vapauden rajoittamista: tarkkailua, karanteeniolosuhteita, liikkumisen valvontaa, pakollisia rokotuksia – mitä tahansa ihmisten terveyden ylläpitämiseksi.

Kaikki eivät tietenkään pidä näin kovista toimenpiteistä. Tästä huolimatta, tohtori Scott Gottlieb, Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n entinen johtaja, twiittasi tylyn arvionsa siitä, mikä on vaihtoehto hobbesilaiselle terveydenhuollolle: ”Niin kauan kuin covid-19 leviää hallitsemattomasti, vanhukset tulevat kuolemaan historiallisissa määrin, keski-ikäiset joutuvat taistelemaan elämästään tehohoidossa, sairaalat tulevat ylikuormittumaan, ja useimmat amerikkalaiset pelkäävät lähteä kotoaan, syödä ulkona, matkustaa metrolla, tai mennä puistoon”.

Gottliebin näkemys viruksen leviämisestä kuulostaa hieman Hobbesin kuvaukselta elämästä luonnontilassa. Jos ihmisten täytyy valita vaaran ja ulkoisen kontrollin välillä, useimmat valitsevat mieluummin jälkimmäisen, eli viranomaisten asettamat rajoitukset, käskyt ja kiellot. Ihmiset haluavat järjestystä ja turvallisuutta ja näin Leviathanilla on merkittävä rooli heidän elämässään. Tämä on yhtä totta lännen näennäisesti liberaaleissa ja ”vapaissa” yhteiskunnissa kuin idän autoritaarisiksi kutsutuissa valtioissa.

Markku Siira Yleinen

Putin, pandemia ja täydellinen myrsky

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti keskiviikkona puheen kansalaisille koronavirustilanteeseen liittyen.

Puhetta kommentoi RT-uutissivustolla Kaukoidän federaatioyliopiston professori Artyom Lukin.

Tämä oli Putinin vakavin puhe hänen vallassaoloaikanaan, Lukin toteaa. Siinä Putin myönsi, että Venäjä tulee kohtaamaan taloudellisesti vaikeita aikoja koronaviruksen leviämisen ja maailmanlaajuisen taantuman vuoksi.

Televisioidussa puheessaan Putin kehotti kansalaisia pysymään kotona, jotta he eivät altistuisi virustartunnalle. Putin ilmoitti, että ensi viikko olisi suurelle osalle venäläisistä palkallinen vapaaviikko, jolloin heidän ei tarvitse mennä töihin. Valtion laitokset, apteekit ja keskeiset liikennevälineet tulevat kuitenkin toimimaan normaalisti.

Putinin puheen keskeisin sisältö oli, että talouden tukitoimilla tullaan helpottamaan yksittäisten kansalaisten ja yritysten selviämistä koronaviruksen aiheuttamasta kriisistä.

Lukinin mielestä ratkaiseva kohta Putinin puheessa oli ilmoitus varakkaisiin ja rikkaisiin venäläisiin kohdistuvista veronkorotuksista. Lännessä tätä ”varallisuuden uusjakoa” pidetään tietysti populistisena vetona, jotta Kreml ei vaikuttaisi suojelevan oligarkkeja, kun muu väestö ja pienyritykset kärsivät koronakriisistä.

Putin ilmoitti myös, että 22. huhtikuuta järjestettäväksi suunniteltu kansalaisäänestys Venäjän perustuslain muutoksista siirtyy myöhempään ajankohtaan koronaviruksen vuoksi.

Jos perustuslakiuudistus hyväksytään kansan keskuudessa, Putin voisi hallita maata vuoteen 2036 saakka. Lukin arvelee, että Putinin ja poliittisen järjestelmän tulevaisuus riippuu nyt siitä, kuinka hyvin presidentti onnistuu luotsaamaan Venäjän koronaviruksen ja talouden ”täydellisen myrskyn” läpi.

Putin on pelannut mediapeliä vierailemalla suojavarusteissa moskovalaisessa erikoissairaanhoidon yksikössä, jossa hoidetaan koronavirustartunnan saaneita potilaita. Tällä on pönkitetty entisestään mielikuvaa vahvasta ja pätevästä kansanjohtajasta.

Putinia ja Venäjää pilkataan ja mustamaalataan lännen valta(vale)mediassa päivittäin, mutta uudessa maailmanjärjestyksessä paternalistinen yhteiskuntamalli saattaa korvata yksilökeskeisen liberaalin demokratian muuallakin kuin Venäjällä.

Lyhyellä aikavälillä Putinin tulevaisuus näyttää suhteellisen turvatulta, Lukin arvioi. Kriisin aikana kansakunta puhaltaa yhteen hiileen. Koronaviruksen pidemmän aikavälin vaikutukset Venäjän tulevaisuuteen jäävät nähtäväksi. Poikkeustilan vuoksi suunnitellut veronkorotukset saattavat vieraannuttaa varakkaammat venäläiset Putinin politiikasta.

Tästä huolimatta Lukin uskoo, että Putinin Venäjä saattaa osoittautua kestävämmäksi kuin länsi olettaa. Lukinin mielestä vanha aforismi on syytä palauttaa mieleen: ”Venäjä ei ole koskaan niin vahva, kuin miltä se parhaimmillaan näyttää, eikä koskaan niin heikko kuin miltä se huonoimmillaan näyttää”.

Markku Siira Yleinen

Asiantuntija: Kiina Yhdysvaltoja vahvempi koronaviruksen jälkeen

Länsimaissa uskottiin ensi alkuun koronaviruksen johtavan Kiinan vakavaan talouskriisiin ja ehkä jopa yhteiskunnalliseen muutokseen.

Useat asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyisten trendien valossa Kiina selviytyy koronaviruskriisistä vahvempana kuin Yhdysvallat. Tämän myöntää myös amerikkalainen politiikan tutkija Ian Bremmer.

”Valtaosa maailman lääketeollisuuden toimintaketjusta on kiinalaisomistuksessa. He ovat saaneet viruksen pysäytettyä teknologialähtöisellä, autoritaarisella valvonnalla. Tätä menestystä on hyödynnetty tarjoamalla apua Euroopalle ja kehittyville markkinoille taistelussa virusta vastaan”, Bremmer sanoo.

Vaikka Kiinan talous seisahtui viruksen puhjettua ja tulee kärsimään lisää globaalin kysynnän heikentyessä ja tartuntataudin edetessä halki Euroopan ja Yhdysvaltojen, Kiina on jälleen avautumassa liiketoiminnalle. Wuhanin miljoonakaupungin eristys aiotaan päättää ensi viikolla.

Ekonomisti Carl B. Weinberg on todennut, että vaikka on vielä liian varhaista julistaa kiinalaistalous täysin tervehtyneeksi, maan johto on hoitanut vaativan tilanteen hyvin. ”Kiinalaiset rakensivat tammikuussa kahden tuhannen vuoteen sairaalan kymmenessä päivässä ennen pandemian puhkeamista. Meidän muiden on vielä madallettava käyrää.”

Kiina on myös vienyt korona-apua eri puolille maailmaa. Kiina on lahjoittanut testipakkauksia Filippiineille ja Kambodžalle. Jo muutama viikko sitten Kiina lähetti sairaalatarvikkeita ja lääkintähenkilökuntaa Italiaan. Euroopan maista kiinalaisapua ovat saaneet myös Espanja, Ranska, Tšekki ja Serbia. Kiina on lähettänyt lääkäreitään myös Irakiin sekä Iraniin, joka on Yhdysvaltojen yksipuolisten, laittomien pakotteiden alainen.

Yhdysvallat on jäänyt altavastaajaksi. Euraasian uusi suurvalta on ajamassa ”vapaan maailman johtajan” ohitse. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta Amerikassa. Trump on viitannut röyhkeästi ”kiinalaiseen virukseen” ja esimerkiksi Missourin senaattori Josh Hawley on vaatinut Kiinaa tilille taudin taloudellisista seurauksista.

Edward Alden, vaikutusvaltaisen Council on Foreign Relations-järjestön vanhempi analyytikko, on todennut, että ”Yhdysvaltojen kyvyttömyys estää uusien tartuntojen eteneminen, heikentää Yhdysvaltojen ja Kiinan välejä entisestään ja työntää Euroopan Kiinan syliin”.

”Pandemia vahvistaa mielikuvaa siitä, ettei Yhdysvallat ole enää toimintakykyinen, edistyksellinen roolimalli muulle maailmalle kuten ennen”, Alden sanoi haastattelussa. Eurooppalaiset ovat aiemmin ihailleet Yhdysvaltoja, mutta nyt euro-atlanttiset suhteet ovat ajautuneet törmäyskurssille.

Alden pelkää, että koronavirustilanne Yhdysvalloissa tulee olemaan paljon pahempi kuin esimerkiksi Italiassa. ”Tämä vahvistaa vaikutelmaa, että Yhdysvalloilla ei ole enää mitään opetettavaa muulle maailmalle.”

”Kiinan odotettavissa olevalla geopoliittisella voitolla tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia Yhdysvaltojen taloudelle ja yrityksille”, ennakoi asiantuntija Bremmer, joka on aiemminkin sanonut Amerikka-johtoisen järjestyksen tulleen tiensä päähän.

Bremmerin mukaan tiedon ja tuotannon deglobalisaatiotrendi (eli maailman maiden keskinäistä taloudellista riippuvuutta heikentävä prosessi) tulee kiihtymään. Se tarkoittaa myös sitä, että Huawein ja 5G-teknologian suhteen eurooppalaiset eivät enää tottele Yhdysvaltoja. Myös Kiinan kunnianhimoinen silkkitiehanke tulee etenemään Washingtonin kampitusyrityksistä huolimatta.

Onko Yhdysvalloilla enää aikaa saada koronaviruskriisi hallintaan ja pelastaa kasvonsa maailmanlaajuisesti? Nähtäväksi jää, mikä vaikutus Trumpin hallinnon toimenpiteillä on New Yorkissa ja muualla Amerikassa, jossa virus leviää voimakkaasti. Jos taas Yhdysvallat saa viruksen taltutettua lyhyessä ajassa, se saattaa lisätä epäilyjä pandemian amerikkalaisesta alkuperästä.

Presidentti Trump on ilmoittanut haluavansa Yhdysvaltojen liike-elämän avautuvan pääsiäiseen (12. huhtikuuta) mennessä. Osavaltiot ovat tosin varoittaneet Trumpia olemaan luopumatta maahan julistetuista rajoituksista liian aikaisin. Viikot ennen pääsiäistä eivät ehkä riitä ja tartuntatapauksia tulee koko ajan lisää.

Markku Siira Yleinen

Kansallisvaltion paluu koronaviruksen myötä?

Mistä nyt tuulee? Talouseliitin Financial Times-lehdessä toimittaja Gideon Rachman kirjoittaa, että kansallisvaltiot rajoineen tekevät paluun koronaviruspandemian myötä.

Rachman arvelee, että kun tauti viimein hellittää, tiukimmista liikkumisen rajoituksista luovutaan ja ihmiset voivat jälleen matkustaa maasta toiseen. Tämä ei hänen mielestään kuitenkaan johda entisenlaisen ”globalisoidun maailman” täyteen palautumiseen, vaan kansallisvaltiosta tulee jälleen tärkeä yksikkö.

Tähän on Rachmanin mielestä kolme päällimmäistä syytä. Ensinnäkin, pandemia on osoittanut, että poikkeusoloissa ihmiset sulkeutuvat omaan kulttuuripiiriinsä. Kansallisvaltio herättää yhä emotionaalisia tuntemuksia, johon etäiset ylikansalliset instituutiot eivät kykene.

Toiseksi, tauti on paljastanut globaalien toimitusketjujen haurauden. On vaikea uskoa, että suuret, kehittyneet maat enää jatkossa hyväksyvät tilannetta, jossa elintärkeät terveydenhuollon tuotteet ovat vain maahantuonnin varassa.

Kolmanneksi, pandemia lujittaa poliittisia trendejä, jotka olivat olemassa jo ennen nykyistä kriisiäkin. Erityisesti tämä tarkoittaa lisääntyvää protektionismia, tuotannon paikallistamista ja tiukempaa rajavalvontaa.

Nykyisessä tilanteessa tehostettu rajavalvonta on järkevää jopa Financial Timesin toimittajan mielestä. ”Paluu kansallisvaltioihin ei ole pelkästään huono asia, jos siinä ei mennä liiallisuuksiin”, Rachman toteaa. Poliittisen kurssin kääntäminen demokratioissa on seurausta nykyisistä tapahtumista ja muutoksesta julkisessa mielipiteessä.

Rachman pelkää globalistieliitin tavoin, että kansallisvaltion paluu voi johtaa ”kontrolloimattomaan nationalismiin, globaalin kaupan vaikeutumiseen ja kansainvälisen yhteistyön hylkäämiseen”. ”Pahimmassa tapauksessa koko Euroopan unioni voi hajota” ja ”suhteiden katkeaminen Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä voi johtaa sotaan”, Rachman luettelee.

Euroopan unioni oli tarkoitettu yhteisöksi, joka korvaisi paikalliset kansallisvaltiot ”Euroopan liittovaltion” syntymisen myötä. EU on kuitenkin hoitanut koronaviruskriisin huonosti ja jättänyt jäsenmaat oman onnensa nojaan. Nyt rajavalvonta on palautettu ja tukipaketteja yrityksille ja lomautetuille työntekijöille sorvataan lähinnä valtiotasolla. Poliitikot Puolassa, Italiassa ja Espanjassa ovat kritisoineet EU:n ”solidaarisuuden puutetta”.

Tulevina viikkoina EU ryhtyy koko Euroopan kattaviin toimenpiteisiin taantuman estämiseksi. Rachman pelkää, että kun nykyinen kriisi voimistuu – ja talouden ja terveydenhuollon resursseista tulee pulaa – paine unionia kohtaan tulee vain kasvamaan.

Pandemia on lisännyt myös Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä vastakkainasettelua. Donald Trumpin päätös luokitella covid-19 ”kiinalaiseksi virukseksi” on Rachmanin mielestä ”Yhdysvaltojen presidentin poliittiselle tyylille ominaista nimittelyä ja syyllisyyden kiertämistä”.

Kiinalaisviranomaisten reaktio antaa ymmärtää, että virus saattaa olla alkuperältään amerikkalainen. Rachman siteeraa myös Kiina-tarkkailija Bill Bishopia, jonka mielestä ”Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa eletään vaarallisinta aikaa neljään vuosikymmeneen”.

Trumpin hallinnon protektionistit käyttävät pandemiaa tekosyynä hajottaakseen kansainväliset tuotantoketjut ja palauttaakseen tuotannon takaisin kotimaahan. Jo nyt on varmaa, että tilannetta, jossa 97 prosenttia amerikkalaisten käyttämistä antibiooteista valmistetaan Kiinassa, ei tulla enää hyväksymään, Rachman arvioi.

Samaan suuntaan ollaan menossa muuallakin. Pandemian aiheuttama eristäytyminen tuo tullessaan muutoksia. Poliittisessa vasemmistossa ympäristöliike on jo pitkään vaatinut esimerkiksi lentoliikenteen rajoittamista. Paikallistuotantoa halutaan myös tukea globaalin tuonnin asemasta. Poliittisessa oikeistossa taas vaaditaan turvapaikkaturismin ja laittoman maahanmuuton patoamista.

Rachman väittää Financial Timesin keskeisten lähtökohtien tyyliin, etteivät globalisaation vastustajat ”osaa tehdä oikeita ratkaisuja”. Maailmantalouden elvyttäminen on toimittajan mielestä vaikeaa, jos maat siirtyvät omavaraisuuteen. Nykyinen pandemia on maailmanlaajuinen ongelma, joka vaatii Rachmanin mielestä ”tietynlaista globaalihallintoa”; näin eliitin palvelija yrittää perustella isäntiensä halua pysyä vallassa hintaan mihin hyvänsä.

Lopuksi Rachman rinnastaa pandemian vuoksi panikoivat vessapaperin ja ruoan hamstraajat kansallisvaltioiden mahdolliseen omapäisyyteen. ”Mitä tapahtuu, jos kokonaiset valtiot ryhtyvät käyttäytymään samalla tavalla”, Rachman kysyy, vaikka itsekäs käytös on tyypillistä juuri liberaalille, kansallisia rajoja halveksivalle kosmopoliittiselle eliitille.

Ilman virustakin olisimme poliittisessa käännekohdassa. Angloamerikkalaisen ajan ”sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys”, tuo presidentti Niinistön lempiyhteisö, on olemassa enää lähinnä puheiden ja kuvitelmien tasolla. Globalisaatio säilyy toki jossain muodossa, erityisesti digitaalisten yhteyksien kautta, mutta paikallisyhteisöjen merkitys tulee kasvamaan. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila vain korostaa muutosta, joka oli jo muutenkin tapahtumassa.

Markku Siira Yleinen

Koronavirus ja kapitalismin kriisi

Koronavirus on kääntänyt koko maailman ylösalaisin, kirjoittaa John Wight.

Hänen mielestään käynnissä oleva globaali kriisi pakottaa ihmiset ajattelemaan uusiksi elintapojaan sekä sitä, miten yhteiskuntia tulisi organisoida. Edessä on Wightin mukaan ontologinen siirtymä.

Koronavirus on paljastanut läntisten yhteiskuntien mädän perustan, jota on tuettu viimeisen neljän vuosikymmenen ajan liberalismilla. Eliitin ahneus ja voitontavoittelu on kuitenkin jo ennen pandemiaakin pelkistänyt meidät pelkiksi osasiksi talouden koneistossa.

Kapitalismin kriisi näyttää kiihtyvän. Wight katsoo, että Friedrich von Hayekin ja Milton Friedmanin talousopit joutavat historian roskakoriin. Hayek korosti markkinatalouden toimivuutta ja vastusti suunnitelmataloutta. Friedman puolestaan tuli tunnetuksi talousliberalismin puolestapuhujana. Molemmat vaikuttivat näkemyksillään nykyisen kapitalistisen järjestelmän kehittymiseen.

Talousjärjestelmä on myös arvojärjestelmä. Kapitalistisen järjestelmän ”arvot” ovat tulleet hyvin esiin kaikessa haitallisessa itsekkyydessään koronauutisoinnin yllyttämänä paniikkiostamisena: kauppojen hyllyt ovat tyhjentyneet ihmisten hamstratessa ruokaa ja muita päivittäistavaroita. ”Jokainen huolehtikoon itsestään” on yksilökeskeisen markkinayhteiskunnan kriisiajattelua.

Kriisin aikana yhteiskunnan toiminnan kannalta oleellinen tärkeysjärjestys tulee konkreettisesti esiin, Wight arvioi. Tärkeitä eivät olekaan sijoitusrahastojen salkunhoitajat, toimitusjohtajat, julkkikset, tai muut yhteiskunnan silmäätekevät, vaan terveydenhuollon ammattilaiset, kauppojen työntekijät, myyjät, tavarantoimittajat, kuljettajat ja siivoojat. Toisin sanoen kaikki ne ihmiset, joista olemme riippuvaisia muulloinkin kuin poikkeustilan aikana.

Wight kritisoi ”yksilöllisyyden valhetta” edistävää kapitalismia, joka haluaa meidän unohtavan arkielämän sosiaalisen luonteen. Länsimaisen individualismin kanssa käsi kädessä kulkee kapitalismin äärimmäisin muoto, uusliberalismi. Suomessakin on eletty uusliberalismin alla jo pitkään. Olipa vallassa sitten näennäisesti ”oikeistokonservatiivinen” tai ”sosiaalidemokraattinen” hallitus, talouspolitiikassa toteutetaan ylikansallisen eliitin vaatimaa linjaa.

Wight katsoo, että viimeisen sadan vuoden ajan kapitalismi on luonut kriisejä, joita on sitten setvitty sosialismin avulla. Rooseveltin ”New Deal” helpotti 1930-luvun suurlamaa Yhdysvalloissa. New Dealin myötä Yhdysvaltojen talous saatiin elpymään ja työttömyys kääntyi lopulta laskuun. Sitten käytiin toinen maailmansota, joka voitettiin Wightin mukaan myös sosialistisella suunnittelulla ja organisoinnilla. Nyt käymme sotaa virusta vastaan, joka voidaan päihittää vain samanlaisilla periaatteilla.

Wight väittää liioitellen, että vallassa olevat hallinnot pyrkisivät nyt kilvan siirtymään vasemmalle. Esimerkkinä hän mainitsee Boris Johnsonin luotsaaman brittihallinnon viimeaikaiset toimet. Tämä siirtymä ei tietenkään johdu mistään varsinaisesta ideologisesta suunnanmuutoksesta, vaan on seurausta nykyisistä poikkeusoloista.

Olen pessimistisempi kuin Wight ja taipuvainen Craig Murrayn lailla epäilemään, että pandemian varjolla tehdään vain uusia megaluokan tulonsiirtoja, jotka tavallinen kansalainen lopulta tavalla tai toisella maksaa. Olisin mielelläni väärässä, mutta länttä hallitseva eliitti tuskin luopuu saavuttamistaan eduista edes pandemian tai finanssikriisin keskellä.

Moni on pannut merkille, että koronaviruksen myötä ylimääräistä rahaa on yhtäkkiä maagisesti saatavilla, vaikka aiemmin sitä ei ole ollut strategiseen teollisuuteen tai terveydenhoitoon tuhlattavaksi. Tukea on luvattu moneen suuntaan, mutta Murrayn mukaan suuret valtiontuet menevät pääasiassa suuryrityksille ja hyötyjä on jälleen loppupelissä pankkiiri.

”Tällä hetkellä on muodikasta kirjoittaa artikkeleita siitä, kuinka hallitus on löytänyt sosialistisen väliintulon arvon. Epäilen, että historia osoittaa, ettei mikään voisi olla kauempana totuudesta”, kirjoittaa Murray synkeän realistiseen sävyyn. Sillä välin kun pienyritykset kaatuvat, riistokapitalismin korppikotkat juhlivat ja sosiaalinen ehdollistaminen ”uuteen normaaliin” ottaa harppauksen eteenpäin.

”Muodikkaampi” Wight puolestaan toteaa, että asia on yksinkertainen: ”joko me olemme sosiaalinen organismi, jota yhdistävät vastavuoroisuuden ja solidaarisuuden kierteet, tai sitten me emme ole mitään”. Kun nykyinen kriisi joskus päättyy, päätökseen olisi Wightin mielestä saatettava myös ”uusliberalismi ja kaikki sen surkeat aikaansaannokset”. Miten käy, jos ja kun talouden kuplat puhkeavat?

Markku Siira Yleinen

Pandemia ja Iranin-vastaiset pakotteet

Iranin ulkoministeri Javad Zarif kirjoittaa Twitterissä, ettei Yhdysvallat suostu huomioimaan globaalia kampanjaa, joka vaatii luopumaan Iranin vastaisista pakotteista koronaviruksen vuoksi.

Zarifin mielestä ”ainoa vastalääke” on uhmata Yhdysvaltojen asettamia pakotteita tässä kriittisessä tilanteessa. Tähän maailmalla on ”moraalinen ja käytännöllinen velvollisuus”.

Länsi-Aasian alueella Iran on tällä hetkellä koronaviruksen keskus. Tehran Times-lehden mukaan sunnuntaihin mennessä noin 22 000 testatuista iranilaisista oli saanut tartunnan. Lehden mukaan 1700 sairastunutta on jo menettänyt henkensä.

Yhdysvallat vaikeuttaa yhä Iranin öljyn myyntiä ja Trumpin hallinto on vastuussa monista Iranin sisäisistä ongelmista, joihin saartopolitiikka on johtanut. Iranin presidentti Hassan Rouhani on kutsunut amerikkalaisia pakotteita ”julmiksi, laittomiksi ja esimerkiksi Yhdysvaltojen harjoittamasta valtioterrorismista”.

”Yhdysvallat sanoo haluavansa auttaa Irania taistelemaan koronavirusta vastaan, mutta tämä on valetta. Aivan kuten joku estäisi sinua saamasta puhdasta vettä ja tarjoaisi juotavaksi vain likavettä”, Rouhani muotoilee. Yhdysvaltojen toimia Irania vastaan on verrattu ”kansanmurhan valmisteluun”.

Iranin korkein hengellinen johtaja ajatollah Khamenei viittasi televisioidussa puheessaan teoriaan, jonka mukaan Yhdysvallat saattaa itse olla viruspandemian takana. ”En tiedä onko syytöksessä perää, mutta kuka uskaltaisi tässä tilanteessa luottaa amerikkalaisten tuomiin lääkkeisiin”, Khamenei kysyy.

Ajatollah Khamenei on samoilla linjoilla Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Zhao Lijianin kanssa, joka on esittänyt epäilyksensä viruksen alkuperästä. Khamenein mukaan viruksen Iranissa riehuva muoto saattaa olla ”luotu erityisesti Irania varten käyttämällä iranilaisten geenitietoja, jotka he [amerikkalaiset] ovat hankkineet eri tavoin”.

Iraniin kohdistetut pakotteet ovat jo aiemminkin vaikeuttaneet maan terveydenhoidon tilannetta. Vaikka maailmalla on ryhdytty vaatimaan Iranin-vastaisten pakotteiden poistamista humanitaarisen katastrofin estämiseksi, Trumpin hallinnon ”maksimaalisen painostuksen” politiikka jatkuu.

Markku Siira Yleinen

Vääjäämätön postglobaali järjestys

Aleksandr Duginin mielestä ihmiskunta kokee koronapandemian seurauksena kriisin, josta ei ole enää paluuta entiseen.

Jos virusta ei saada kuriin kuukauden tai parin sisällä, prosessi on Duginin mukaan peruuttamaton ja entinen maailmanjärjestys romahtaa.

Historiassa on koettu samanlaisia ajanjaksoja, jolloin taudit, sodat ja muut epätavalliset olosuhteet ovat aiheuttaneet mittavia muutoksia. Onko nyt meidän vuoromme kokea jotain mullistavaa, vai palaako tilanne vielä ennalleen?

Tulevaisuus on epävarma, mutta Dugin hahmottelee jo mieleisiään skenaarioita. Hän uskoo, että länsijohtoinen globalisaatio on tullut tiensä päähän. Se on ollut kriisissä jo pitkään, mutta nyt riehuva epidemia on tuhonnut sen kaikki keskeiset aksioomat. Avoimien rajojen politiikka, yhteiskuntien solidaarisuus, talousjärjestelmän toimivuus ja valtaa pitävän eliitin kompetenssi ovat kaikki kokeneet vakavan kolauksen.

Länsimainen globalisaatio on murenemassa ideologisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Dugin on vakuuttunut siitä, että liberalismi, entiset globaalit verkostot ja länttä hallitsevan eliitin johtajuus ovat pian mennyttä aikaa. Hän katsoo, että uusi, postglobalistinen ja postliberaali maailma kohoaa länsijohtoisen liberaalin järjestyksen raunioilta.

Mitä pikemmin me tiedostamme käynnissä olevan muutoksen, sitä valmiimpia olemme kohtaamaan sen mukanaan tuomat uudet haasteet. Dugin vertaa tilannetta Neuvostoliiton viimeisiin päiviin: tuolloin valtaosa neuvostoeliitistä ei käsittänyt, että siirtymä uuteen aikaan, hallintomalliin ja ideologiaan oli tulossa. Sen ajan bipolaarisessa maailmassa, länsi nousi näennäisesti voittajaksi, mikä johti 90-luvun globalisaatioon ja Amerikka-johtoiseen ”unipolaariseen hetkeen”.

Tänään tuo ”unipolaarinen hetki” on jo ohi. Länttä hallitseva eliitti kohtaakin nyt monimutkaisen ongelman: heidän on tehtävä valinta tutun, romahtamassa olevan liberaalin kapitalismin mallin ja vielä tuntemattoman, syntymässä olevan uuden mallin, välillä. Epätoivoinen vanha eliitti yrittää yhä takertua ”avoimen yhteiskunnan” totalitarismiinsa, vaikka sen mekanismit, instrumentit, instituutiot ja struktuurit ovat hajoamassa.

Hallitsevan eliitin keskuudessa vain pieni joukko kykenee navigoimaan kasvavan kaaoksen uutta luovassa tilassa. Millaiseksi muodostuu globalistien ja postglobalistien välinen suhde, jää vielä nähtäväksi, mutta Dugin arvailee jo, millainen postglobalistinen todellisuus voi olla.

Avoimesta yhteiskunnasta siirrytään suljetumpaan yhteiskuntaan. Suvereeniudesta, itsemääräämisoikeudesta ja valtiokeskeisyydestä tulee korkeimpia hyveitä. Legitiimiä valtaa pitävien on kyettävä pelastamaan ihmiselämiä pandemian oloissa ja uudelleenorganisoimaan keskeisiä instituutioita ja rakenteita. Erilaisten yhteiskuntien on puolustauduttava toisiltaan. Tämän ei Duginin mielestä tarvitse tarkoittaa ”kaikkien sotaa kaikkia vastaan”, mutta se asettaa mille tahansa maalle kansallisia prioriteetteja.

Suljetun yhteiskunnan täytyy olla autokraattinen. Sen on kyettävä omavaraisuuteen ja itsenäisyyteen, mitä tulee ruoantuotantoon, teolliseen tuotantoon, valuuttaan, talousjärjestelmään ja sotilaalliseen voimaan. Prioriteetit alkavat selkiytyä nykyisen pandemian keskellä, kun yhteiskuntien on sulkeuduttava. Dugin uskoo, että tästä tulee tietyllä tavalla ”uusi normaali” postglobaalissa maailmassa. Nykyinen poikkeustila voi olla globalistien mielestä vain ohimenevä vaihe, mutta postglobalistien tulisi päinvastoin huolehtia, että suljetusta järjestelmästä tulisi strateginen prioriteetti.

Omavaraisuus resurssien, talouden ja politiikan saralla pitää Duginin mielestä yhdistää ulkopolitiikkaan, jossa strategiset liittolaisuudet tulevat kuvaan mukaan. On tärkeää omata riittävä määrä strategisia ja geopoliittisia liittolaisia, jotka yhdessä muodostavat potentiaalisen valtablokin ja puolustavat tarvittaessa toisiaan. Sama pätee taloudellisiin suhteisiin ja keskinäiseen kaupankäyntiin.

Duginin visioima ”postglobaali maailma” voi muodostua useista suurista keskuksista ja joukosta sekundaarisia keskuksia. Jokaisen valtapoolin tulee täyttää autarkian vaatimukset. Valtion ja sen instituutioiden on otettava vastuu kansalaistensa hyvinvoinnista ja ylipäänsä kansallisesta edusta. Kriisitilanteissa on oltava valmius keskitettyyn vallankäyttöön. Myös rahapoliittisella suvereniteetilla on oleellinen merkitys postglobaalissa maailmassa, jossa rahan arvo sidotaan kultaan tai tavaraan ”maailman reservivaluutan” sijaan.

Postglobaali maailma tarvitsee myös uudenlaisia valtioideologioita; liberalismi ja entisenlainen, länsijohtoinen globalismi, eivät tähän aikaan enää sovi. Ideologioiden tulisi heijastaa kunkin yhteiskunnan historiallisia ja kulttuurisia ominaispiirteitä ja olla samaan aikaan tulevaisuusorientoitunutta. Valtioetuun perustuva ulkopolitiikka tulee varmistamaan, että kaikki yhteiskunnat käyvät tavalla tai toisella läpi muutosprosessin liberalismin jälkeiseen aikaan.

Venäläinen Dugin ei vedä täysin vain kotiin päin, vaan katsoo, että muuttuneessakin tilanteessa Yhdysvallat on yhä yksi keskeisiä poliittisia pelaajia. Amerikan on kuitenkin muututtava liberalismin ja globalisaation linnakkeesta autokraattisemmaksi entiteetiksi. Duginin mielestä Donald Trumpin presidenttikaudella on jo menty tähän suuntaan. Globalisteja tämä ei ole miellyttänyt, mutta nykyisen poikkeustilan aikana tämä suuntaus tulee vain voimistumaan.

Dugin väittää, että poikkeusolojen vuoksi myös Ranska ja Saksa ovat valmiita seuraamaan samaa tietä ja muut euromaat tulevat perässä. Osa näistä, kuten Visegrád-maat, ovatkin jo yhteiskunnallisesti ”illiberaaleja”. Kriisin syvetessä ja pitkittyessä, nämä prosessit selkiytyvät entisestään ja koko Eurooppa saattaa kokea ideologisen muodonmuutoksen.

Kiina on jo entuudestaan keskusjohtoisena valtiona suhteellisen valmis tällaiseen suunnanmuutokseen. Duginin mielestä globalisaation romahduksella on taloudellisia seurauksia myös Kiinalle, mutta kiinalaiset ovat tähänkin asti kyenneet asettamaan omat kansalliset etunsa ensisijalle, joten idän suurvalta selvinnee suhteellisen vähin vaurioin. Viime vuosien näennäisestä avoimuudestaan huolimatta Kiina on autarkkinen valtio.

Dugin on tietoinen siitä, ettei nykyinen valtaeliitti ole vielä päässyt irti bipolaarisen ja unipolaarisen maailmanajan globalismista ja sen ideologiasta. Jopa Venäjä on hänen mielestään yhä sidoksissa globalistien järjestelmään. Vaikka lännen valta(vale)media demonisoi jatkuvasti Vladimir Putinia ja Venäjä nähdään syyllisenä milloin mihinkin epäkohtaan maailmassa, Venäjänkin on vielä muututtava, jotta se kykenee toden teolla siirtymään postglobaalin järjestyksen aikaan.

Jos Duginin arviot käyvät edes osittain toteen, edessä on valtavia muutoksia. Läntisen liberalismin kyllästämä Suomikin joutuu käymään läpi omat poliittiset ja taloudelliset koettelemuksensa. Sosiaalidemokraattien johtamasta hallinnosta ei tule kuitenkaan siirtyä enää takaisin kokoomuslaiseen politiikkaan, vaan mallia on otettava muualta. Jos ei aatteen, niin ainakin pakon sanelemana.

Markku Siira Yleinen

Kiina, Yhdysvallat ja globaali hybridisota

Koronaviruksen geopoliittisia muutoksia aiheuttavien vaikutusten joukossa yksi on selvästi ylitse muiden, kirjoittaa Pepe Escobar.

Kiina on uudelleenasemoinut itsensä. Peking katsoo nyt Yhdysvaltojen uhkaavan Kiinaa. Tästä Kiinan ulkoministeri Wang Yi puhui Münchenin turvallisuuskokouksessa koronaviruksen epidemiahuipun keskellä.

”Yhdysvallat ei halua hyväksyä Kiinan nousua”, Wang totesi tuolloin. Hän jatkoi, että ”lännen pitäisi päästä eroon ajattelustaan, jonka mukaan se on muita parempi”. Wang sanoi myös, ettei Kiina aio ”kopioida länsimaalaista yhteiskuntamallia”. Jo viime vuonna Kiinan ulkoministeri kutsui Yhdysvaltoja ”globaalin epävakauden alkulähteeksi”.

Peking on muotoilemassa narratiivia, jonka mukaan Kiina tiesi jo koronavirushyökkäyksen alusta lähtien olevansa hybridisodankäynnin operaation kohteena. Escobar päättelee, että presidentti Xi Jinpingin käyttämä terminologia antaa vihjeen kiinalaisesta asennoitumisesta. Xi on sanonut koronaviruksen vastaisen kamppailun olevan ”sodankäyntiä”. Vastaiskuna Kiinassa käynnistettiin ”kansalaisten sota” epidemiaa vastaan.

Xi on kuvaillut virusta ”demoniksi” tai ”paholaiseksi”. Kiinan presidentti on kuitenkin kungfutselainen. Toisin kuin monet muut muinaiset kiinalaisajattelijat, Kungfutse ei halunnut keskustella yliluonnollisista voimista tai kuolemanjälkeisestä tuomiosta. Kiinalaisen kulttuurin kontekstissa mandariinikiinan termi guailo tai kantoninkiinan gweilo tarkoittaa ”valkoista paholaista”, tai ”vierasta paholaista”, viitaten myös länsimaalaisiin. Tämä oli Escobarin mielestä voimakasta koodikieltä Kiinan johtajalta.

Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Zhao Lijian on twiitannut pitävänsä mahdollisena, että Yhdysvaltojen armeijan delegaatio olisi tuonut viruksen Wuhaniin lokakuussa 2019. Escobar arvelee tämän olleen viesti Pekingiltä Washingtonille, että Kiina tulee vastaamaan Yhdysvaltojen heittämään haasteeseen. Kiinan mukaan ”Yhdysvallat rikkoi pelin sääntöjä ensin”. Vastatoimia on siis luvassa.

Kun tätä taustaa vasten huomioidaan vielä se, ettei Iranin ja Italian koronavirus ole täysin samaa tyyppiä kuin Wuhanin tartunnat aiheuttanut virus, kiinalaismedia on alkanut avoimesti esittää kysymyksiä ja vetää johtopäätöksiä, Escobar kertoo. Myös Yhdysvalloissa aiheesta on kyselty, mutta Trumpin hallinto on kiistänyt osallisuutensa.

Lisäkysymyksiä aiheuttaa se, että viime vuonna lokakuun 18. päivänä New Yorkissa Johns Hopkins Centerissä yhdessä Maailman talousfoorumin ja Bill ja Melinda Gatesin säätiön kanssa pidettiin Event 201, ”globaali pandemiaharjoitus”, jossa simuloitiin viruksen aiheuttama pandemia. Tämä tapahtuma pidettiin vain kuukausi ennen kuin koronavirus ryhtyi leviämään Kiinan Wuhanissa.

Olipa viruksen alkuperä mikä tahansa, se on jo perustavanlaatuisesti vaikuttanut maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Bioaseena virus olisi täydellinen väline globaalin tason sosiaaliseen kontrollointiin. Geopoliittisessa shakkipelissä on jälleen siirrelty nappuloita. Escobarin mielestä nyt on siirrytty vaiheeseen, jossa Peking asemoituu avoimemmin länttä vastaan muokatessaan globalisaatiota uusille urille.

Kiina on edistynyt myös ”pehmeässä vallankäytössä”. Peking lähetti jo lääkäreitä ja tarvikkeita Italiaan koronaviruksen vastaiseen taisteluun. Italian EU-lähettiläs valitti, etteivät EU:n jäsenmaat olleet valmiita auttamaan Italiaa: ”vain Kiina vastasi avunpyyntöömme”, suurlähettiläs Maurizio Massari totesi.

Kiinan Italiaan toimittamissa kasvosuojuspakkauksissa luki lause, ”me olemme saman meren aaltoja, saman puun lehtiä, saman puutarhan kukkia”. Kiina on antanut humanitaarista apua myös Iranille ja uhmannut näin Trumpin hallinnon asettamia pakotteita. Tämä kaikki saattaa olla esimakua ”kiinalaisesta vuosisadasta”.

Serbian oikeistokonservatiivisesta SNS-puolueesta maan presidentiksi noussut Aleksandar Vučić menetti hermonsa EU:n byrokratiaan lääkintätarvikkeiden tuonnin suhteen. Vučić sanoi suoraan, että ”eurooppalaista solidaarisuutta ei ole” ja ”vain Kiina auttaa meitä”. Vučić kutsui Kiinan presidenttiä Xi Jinpingiä myös ”veljekseen”. Serbia on Kiinalle yksi tärkeä sillanpääasema Euroopassa.

Escobarin mukaan emme vielä täysin ymmärrä, mitä seurauksia viruksen leviämisellä on ”uusliberaalin turbokapitalismin tulevaisuudelle”. On kuitenkin varmaa, että koko globaali talous on ottanut osumaa Kiinan lisäksi. ”Tolkun ihmisten” mielestä tämä kaikki voi olla pelkkää sattumaa. Mutta on myös mahdollista, että olemme keskellä massiivista psykologista operaatiota, jossa geopoliittiset kilpailijat mittelevät keskenään ja määrittelevät maailmanjärjestyksen suuntaa.

Markku Siira Yleinen

Kehittikö joku koronaviruksen?

Joulukuussa 2019 alkoi Wuhanin maakunnassa Kiinassa epidemia, jonka aiheuttaja on ihmiselle uusi koronavirus. Virus on sittemmin levinnyt maailmanlaajuisesti.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi viime keskiviikkona, 11. päivä maaliskuuta. Philip Giraldi kysyy, mikä tai kuka mahtaa olla koronaviruksen takana?

Covid-19-nimeä kantava koronavirus aiheuttaa hengitystieinfektioita ja keuhkokuumetta. Osalla tartunnan saaneista infektio on vakava. Oireet muistuttavat alkuvaiheessa minkä tahansa hengitysteiden virusinfektion oireita: sairastuneella esiintyy kuumetta, yskää, hengitysvaikeuksia, lihaskipuja, väsymystä ja päänsärkyä.

Giraldin mukaan useat raportit antavat ymmärtää, että virus sisältää komponentteja, joita ei esiinny luonnossa. Jos tämä pitää paikkansa, virus on voitu kehittää laboratorio-oloissa. Lännessä on ehdotettu, että virus olisi vahingossa karannut kiinalaisesta, vaarallisia virustauteja tutkivasta laboratoriosta Wuhanista.

On myös muita teorioita, Giraldi esittää. Koska Yhdysvallat on toistuvasti korostanut Kiinan kilpailukyvyn luomaa uhkaa amerikkalaiselle maailmanvallalle, on epäilty Washingtonin luoneen ja päästäneen viruksen irti, jotta Pekingin kasvavaa talousmahtia saataisiin heikennettyä. Giraldin mielestä on vaikea uskoa, että edes Trumpin hallinto tekisi jotain näin hullua, mutta tämäntyyppinen käytös ei olisi Yhdysvalloille täysin tavatonta.

Giraldi muistelee myös vertailun vuoksi, kuinka vuosina 2005-9 Yhdysvaltojen ja Israelin hallitukset kehittivät salaa haittaohjelman nimeltä Stuxnet. Sen oli tarkoitus vahingoittaa iranilaisia tietokonejärjestelmiä ja estää maan oletetun ydinaseohjelman eteneminen.

Stuxnetin tarkoitus oli vahingoittaa tietokoneita, ei tartuttaa ja tappaa ihmisiä, mutta se joka tapauksessa levisi pian Iranin ulkopuolelle, saastuttaen tietokoneita ainakin Kiinassa, Saksassa, Kazakstanissa ja Indonesiassa.

Giraldi mainitsee myös israelilaisten tiedemiesten roolin koronaviruksen kohdalla. Israelilainen instituutti väittää kehittäneensä jo pian käyttövalmiin rokotteen koronavirusta vastaan. Instituutti väittää tehneensä tutkimustyötä jo neljän vuoden ajan.

Jotkut kansainvälisen tiedeyhteisön jäsenet suhtautuvat israelilaisväitteisiin epäillen. Heitä arveluttaa, miten on mahdollista kehittää rokote tautiin, joka on tullut esiin vasta näin lyhyen ajan sisällä? Vaikka rokote olisikin jo kehitetty, normaalisti sitä täytyy testata lääkkeen tehokkuuden ja sivuvaikutusten selvittämiseksi. Tällainen prosessi kestää ainakin yli vuoden, pitäen sisällään sairastuneille tehtyjä testejä.

Jos otetaan huomioon mahdollisuus, että Yhdysvalloilla on ollut sormensa pelissä koronaviruksen luomisessa, on hyvin todennäköistä että Israel on toiminut yhteistyökumppanina projektissa, Giraldi väittää. Jos he ovat olleet mukana viruksen luomisessa, se selittäisi myös miksi tautiin on saatu kehitettyä jo vastalääkekin.

Koronaviruksen ilmaantumisella on poliittiset seurauksensa, eikä pelkästään Kiinassa. Donald Trumpia syytetään valehtelemisesta virusasiassa ja politiikan asiantuntijat ovat jo luoneet useita skenaarioita siitä, miten tämä saattaa vaikuttaa Yhdysvaltojen tuleviin presidentinvaaleihin.

Jos talous jatkaa alamäkeään yhdessä osakemarkkinoiden kanssa, se heijastuu pahoin Trumpiin, olipa hän todellisuudessa syypää tai ei. Samoin voi käydä, jos viruksen leviämistä ei saada kuriin. Demokraatit ovat jo puhuneet terveydenhuollon uudistamisen puolesta.

Aiheeseen liittyy myös ulkopoliittisia kysymyksiä. On vaikea selittää, miksi koronavirus on Kiinan jälkeen iskenyt pahiten Iraniin, joka määritellään sekä Yhdysvaltojen että Israelin viholliseksi. Iranin koronavirustartuntojen määrä jatkaa kasvuaan. Epävirallisten raporttien mukaan koronavirukseen on Iranissa kuollut jo yli sata ihmistä, mukana poliittista johtoa, vallankumouskaartilaisia sekä uskonoppineita. Todellinen uhriluku lienee suurempi.

Viisi Iranin parlamentin kansanedustajaa on saanut viruksen, samoin joukko muita valtion virkamiehiä, heidän joukossaan Iranin vaikutusvaltaisin nainen, varapresidentti Masoumeh Ebtekar sekä varaterveysministeri Iraj Harirchi. Korkea-arvoisin koronaviruksen iranilaisuhri on ajatollah Khamenein neuvonantaja, 71-vuotias Mohammad Mirmohammadi.

Giraldin mukaan Yhdysvalloissa on ilakoitu iranilaiskuolemista. Washingtonissa päämajaansa pitävän, mutta läheisiä kytköksiä Israelin hallintoon omaavan, Foundation for Defense of Democracies-ajatushautomon toimitusjohtaja Mark Dubowitz on siteerannut Twitterissä uutistoimisto Bloombergin kirjoitusta, jonka mukaan ”koronavirus on tehnyt [Iranissa] sen, mihin Amerikan talouspakotteet eivät pystyneet”. Tällaiset kommentit on tuomittu Iranissa ”häpeällisinä ja epäinhimillisinä”.

Giraldi esittelee eri vaihtoehtoja koronaviruksen suhteen. Joko se syntyi luonnollisesti, tai se luotiin laboratoriossa joko Kiinassa, tai jopa Israelissa tai Yhdysvalloissa. Jos kyseessä on Israel ja/tai Yhdysvallat, virus on tarkoitettu biologiseksi aseeksi, joka suunnataan vihollisiksi miellettyjä valtioita vastaan.

Giraldi epäilee, että koronavirusta on vaikea saada kuriin ja on selvää, että tuhannet ihmiset tulevat menettämään henkensä taudin seurauksena. Valitettavasti, kuten Stuxnet-tietokoneviruksen ollessa kyseessä, vapaaksi päässyttä henkeä on vaikea saada takaisin pulloon.

Giraldin väitteet eivät ole täysin epäuskottavia. Hän ei kuitenkaan mainitse, että koronaviruksen varjolla lännen globalistieliitti saattaa pyrkiä talouden resetointiin ja totalitaarisen ”maailmanvaltion” luomiseen ennen kuin uusi, moninapaisempi maailmanjärjestys nousee. Financial Times on vaatinut jo talousjärjestelmän ”nollaamista”, jotta kapitalismi säilyisi hengissä. Miten käynee?