Kuukausi: tammikuu 2022

”Parag Khannaa voisi sanoa Davosin ihmisen ruumiillistumaksi”, kirjoittaa Joe Allen. Khanna on ”hopealusikka suussaan syntynyt maailmanmatkaaja ja globalisaation asiantuntija”, joka kannattaa avoimesti monietnisen Baabelin, ”Sivilisaatio 3.0:n”, luomista ”maailmanhallituksen” alaisuudessa.

Harvardin valtiotieteilijä Samuel Huntington keksi termin Davos Man (”Davosin mies” tai ”Davosin ihminen”), jota hän käytti vuonna 2004 julkaistussa artikkelissaan. Huntington totesi, että nämä ”kultakaulustyöntekijät” muodostavat ”globaalin superluokan”, jolla on hyvin vähän yhteistä tavallisten ihmisten kanssa.

Davoslaiset ovat ylikansallisia elitistejä, jotka eivät perusta kansallisista lojaliteeteista. Itse asiassa he ”pitävät kansallisia rajoja esteenä, jotka ovat jo onneksi häviämässä”, samoin kuin ”kansalliset hallitukset”, jotka he näkevät ”menneisyyden jäänteinä, joiden ainoa hyödyllinen tehtävä on helpottaa eliitin globaaleja operaatioita”.

Tutkija ja kirjailija Parag Khanna sopii hyvin Huntingtonin kuvaukseen, arvioi Allen. Khanna haluaa, että ”globaalin etelän nuoret muuttavat sankoin joukoin ränsistyneeseen pohjoiseen”. Khannan mielestä ”teknokraattisen eliitin kuuluu hallita tätä ihmisvirtaa digitaalisten passien, tekoälyanalyysien ja ylhäältä alaspäin suuntautuvan sosiaalisen manipulaation avulla”.

Khanna kuvailee innostuneesti globalistien vuosikymmeniä vanhoja lempihankkeita vaatiessaan kansallisten rajojen poistamista ja koko planeetan kartoittamista uudelleen infrastruktuuriyhteyksien kautta. Hän visioi, että ”megakaupungit heräävät eloon älykkäillä antureilla ja että kehoissamme parveilee joukko nanorobotteja”.

Ennen kaikkea Khanna haaveilee ”suuresta muuttoliikkeestä”. Tämä olisi seurausta jo ”pandemian” aikana näkemästämme ”globaalista sulkutilasta” ja meneillään olevasta ”suuresta uudelleenkäynnistyksestä”. Lyhyt silmäys vaikkapa amerikkalaiseen kansojen sulatusuuniin tai kalergilaiseen euromaisemaan osoittaa, että Khannan toive on jo toteutumassa laajamittaisen maahanmuuton ja pakolaisvirtojen myötä.

Se, että Khanna käyttää Maailman talousfoorumin muotisanoja, kuten ”Great Reset” ja sen muunnosta, ”Great Migration”, ei ole sattumaa. Vuonna 2010 hän väitteli tohtoriksi London School of Economicsista väitöskirjallaan The World Economic Forum: An anatomy of multi-stakeholder global policy-making. Khanna myös työskenteli tälle globalistien etujärjestölle 2000-luvun alkupuolella ja on yhä foorumin asialistan muokkaajia.

Khannan kirjallinen tuotanto heijastaa ajattelutapaa, joka vallitsee Sveitsin Davosissa kokoontuvan Maailman talousfoorumin kokouksissa: kaikki on ”etäistä, teknokraattista ja täysin vailla kosketusta tavallisiin inhimillisiin tunteisiin”. Khannalle kansainvälisyys on kansallisia intressejä tärkeämpää. Hänellä itsellään ei ehkä ole suoraa valtaa, mutta monet vallankäyttäjät jakavat hänen näkemyksensä.

Yhdysvalloissa Bidenin hallinto ajaa samanlaista kehitystä ja myös Euroopan unioni on juonessa mukana kehittäessään eurokansalaisten ”digitaalista identiteettiä”. Kiina, Venäjä ja muutkin lännen kilpailijat huomioivat davoslaisen kehityssuunnan ja ”neljännen teollisen vallankumouksen” omissa kulttuurisissa konteksteissaan.

Kaikki tämä on sopusoinnussa Khannan globaalin sivilisaationäkymän kanssa. ”Terveyspassit, matkahistoria, rikosrekisterit, tilitiedot – meidän pitäisi digitalisoida nämä todistukset ja kehittää turvallisia lohkoketjualustoja, jotka helpottavat tietojen vaihtoa vastuullisten viranomaisten välillä”, hän esitti viime vuonna Skift Global Forumin haastattelussa.

Tulevaisuudessa ”tämä organisoitu häiriö, yhdistettynä täydelliseen digitalisointiin, johtaa täysin uudenlaiseen ihmiseen”. Uudessa kirjassaan Davosin eliitin visionääri kirjoittaa, kuinka ”Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa istuu joutilaana noin kaksi miljardia nuorta, jotka pystyvät hoitamaan vanhuksia ja ylläpitämään julkisia palveluja”. Refugees welcome.

”Entäpä yhteensopimattomiin arvoihin, sosiaaliseen hajaannukseen ja kollektiivisen identiteetin rapautumiseen liittyvät ongelmat, jotka vain kiihtyvät massamaahanmuuton lisääntyessä”, kysyy Allen huolestuneena. Khanna väittää ylimielisesti, ettei meillä ole enää mitään menetettävää. Eliitin markkinoima ”monikultturismi” ja ”ilmastohätätila” tasoittavat tietä ”globaalille sekasivilisaatiolle”.

Tämä ”globaali fuusio” ei pysähdy verisiteisiin tai kulttuuriperintöön. Täydellisen digitalisaation myötä ihminen ylittää ruumiilliset rajoitukset kokonaan. ”Teknologia on dematerialisoinut tavarat, palvelut ja rahan”, Khanna kirjoittaa, ”ja muuttanut ne biteiksi, jotka kiertävät hetkessä maailman ympäri. Oli väistämätöntä, että näin kävisi myös ihmismielelle”.

Khannan digitaalista tulevaisuutta käsitteleviin kirjoihin ja julkisiin luentoihin paneutunut Allen huomaa ”puolittain johdonmukaisen, joskin levottomuutta herättävän maailmankuvan”.

Koska Khanna on ”elänyt lentokoneissa, junissa ja internetissä suurimman osan elämästään, hän näkee ihmisen olemassaolon fyysisen ja digitaalisen infrastruktuurin kannalta”. Myös kapitalistien tuorein ponzi-huijaus, ”vihreä siirtymä”, palvelee Khannan mukaan ”välineenä suurelle muuttoliikkeelle”.

Kaikki perinteiset eroavaisuudet häviävät ”tulevassa ihmistulvassa”. Khanna selitti jo vuonna 2016, että ”kun globaali konnektiivisuus yhdistää meidät, lajistamme tulee planetaarinen superorganismi. Valtatiet, rautatiet ja meriväylät ovat luurankomme. Öljyputket ja sähköverkot ovat suonemme. Tietokoneiden näytöt ja valokaapelit ovat hermostomme”.

Entä sitten kansalliset rajamme? Ne ovat Khannasta ”kuollutta ihoa, joka on kuorittava pois ilman tunteilua.”

”Konnektiivisuudesta [yhdistettävyydestä] on tullut ihmislajin järjestämisperiaate suvereniteetin sijaan”, Khanna sanoi yleisölleen ja piti tauon aplodeja varten. ”Rakennamme seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana enemmän infrastruktuuria kuin olemme rakentaneet viimeisten neljän tuhannen vuoden aikana.”

Loppujen lopuksi tämä johtaa rajattomaan ”tulevaisuuden karttaan”, joka on piirretty eliitin mieltymysten ja pääoman mukaan. Meidät muut alennetaan ”superorganismin soluiksi”, joita siirretään tarpeen mukaan paikasta toiseen ”hybriditodellisuudessa”.

Tämä kaikki tuo mieleen myös Kiinan uuden silkkitien infrastruktuurihankkeen ja nousun teknologian ja talouden suurvallaksi, josta jopa Wall Streetin sijoittajat pyrkivät hyötymään. Myös Khanna on jo analysoinut, että jos 1800-luku oli eurooppalainen ja 1900-luku amerikkalainen, 2000-luku tulee olemaan aasialainen.

Khanna ja hänen tekoälytutkijavaimonsa Ayesha mainostavat ”geenitekniikan, veressä elävien nanobottien, design-vauvojen, etäopiskelun, nomadityön, robottiseuralaisten, lisätyn todellisuuden, aivokoneliitännän, lohkoketjuvaluuttojen, itseajavien autojen, älykkäiden kaupunkien ja keinotekoisen superälyn väistämätöntä käyttöönottoa”.

”Hybridiaika on uusi sosiotekninen aikakausi, joka on kehittymässä, kun teknologiat sulautuvat toisiinsa ja ihmiset sulautuvat teknologiaan”, he kirjoittivat jo kymmenen vuotta sitten. ”[Se] on siirtymäkausi informaatioajan ja singulariteetin hetken (jolloin koneet ylittävät ihmisen älykkyyden) välillä. Tulevaisuus saattaa muistuttaa menneisyyttä niin vähän, että kiinnostusta jälkimmäistä kohtaan pidetään vanhentuneena.”

Khannan futurismi on varmasti Klaus Schwabin ja muiden transhumanistien mieleen. Samaa voidaan sanoa Khannan odottamasta ”suuresta siirtolaisvirrasta”, joka syrjäyttää länsimaiden ikääntyvän ja vähenevän alkuperäisväestön. Tämäkin vaihe – jonka kritisoijia on haukuttu ”rasisteiksi” ja ”salaliittoteoreetikoiksi” – näyttää toteutuvan Euroopassa ja muualla hyvin vähäistä vastarintaa kokien.

Khannan tapauksessa tavoitteena on ”kitkeä miljardeja ihmisiä pois juuriltaan, tehdä heistä kyborgeja ja saada työväenluokka asumaan sähkökäyttöisissä asuntoautoissa tai muunnetuissa laivakonteissa tarpeen mukaan”.

Aivan kuten hän on varma siitä, että ”pandemia todistaa, että vain teknokraatit voivat pelastaa meidät”, hän on yhtä varma siitä, että ”asiantuntijat” voivat ”muuttaa ja päivittää ihmiskunnan yhteensopivaksi sivilisaatio 3.0:n kanssa”.

”Khannan totalisoivien unelmien toteutuminen olisi meille muille painajaista”, Allen katsoo. ”Suuren muuttoliikkeen” todennäköisin lopputulos on ”epävakauden ja yhteiskunnallisen rappion jatkuminen”, kuten näimme koronasulkujen yhteydessä ja näemme edelleen ”suuren uudelleenkäynnistyksen” edetessä.

Ei ole mikään ihme, että globaalia superluokkaa edustava ”Davosin ihminen” on usein demonisoitu hahmo. Monet meistä eivät jaa teknokraattien käsitystä ”hyvästä elämästä”. Syvempiäkin kontrasteja löytyy: siinä missä ”traditionalistit etsivät transsendenssia hengestä, transhumanistit etsivät pelastusta koneesta”, Allen jaottelee.

On vaikea kuvitella rauhanomaista yhteiseloa perinteisemmän maailmankuvan omaavien ja davoslaisten teknofetisistien välillä. Mutta vallankäyttäjät ja ylikansalliset pääomapiirit, nuo ”juurettomat kosmopoliitit”, ovat asettuneet jo lähtökohtaisesti kyseenalaisenkin ”edistyksen” puolustajiksi, jos siitä on heidän omille intresseilleen etua.

Koronaviruksen omikronmuunnoksen jälkeen maailmaa näyttää vaivaavan uusi sotavirus, ainakin jos jatkuvalla syötöllä valtamediassa toistettua ”Venäjä hyökkää ihan pian Ukrainaan”-narratiivia on uskominen.

Läntiset poliittiset kommentoijat väittävät, että Venäjä pyrkii vahvistamaan asemiaan muuttuvassa maailmassa ja luomaan oman ”venäläisen maailman” etupiirinsä, johon myös Ukraina Kremlin visiossa kuuluu (samaa tosin tuntuu tekevän angloamerikkalainen liittouma, joka sanelee Euroopalle jopa energiapolitiikan ehtoja).

Geopoliittiset analyytikot, jotka eivät ole lännen ajatushautomoissa töissä, esittävät puolestaan, että Venäjän ”uhkaa” ja Ukrainan ”koskemattomuutta” korostetaan, jotta Yhdysvaltojen johtama Pohjois-Atlantin liitto säilyttäisi edes rippeet merkityksestään nykymaailmassa. Bidenin hallinnon ”kaganistit” haluaisivat myös uuteen sotaan.

Tällä välin elämä jatkuu myös ”hyökkäysuhan” alla elävässä Ukrainassa. Kiovassa ei näy paniikkia, vaikka Yhdysvaltojen ja Britannian suurlähetystöt ovat päättäneet evakuoida henkilökuntaansa ja matkustusvaroituksia on annettu. Myös Israel on väläytellyt ukrainanjuutalaisten lennättämistä turvaan.

En ole taloustieteilijä, mutta aavistelen, että syvätasolla tässäkin turvallisuuspoliittisessa harhautuksessa on jälleen kyse rahasta: maailman taloudesta ja valuuttakeinottelusta, sillä ylikansallinen rahavalta määrää kulkusuunnan sekä idässä että lännessä, samoin kuin muissakin ilmansuunnissa.

Kuka tästä sodalla pelottelusta hyötyy ja miten? Kaikkien kytevien konfliktien ja epävakauttamisten kautta on yleensä ajettu maaliin pääomapiirien pitkän tähtäimen suunnitelmia, joihin myös viime vuosien ”pandemia” sulkutiloineen ja rokotepasseineen kuuluu.

Markkinat ovat jo hermostuneet Yhdysvaltojen keskuspankin Fedin koronnostoaikeiden lisäksi Ukrainan tilanteesta. Konfliktin eskaloituminen sodaksi merkitsisi ainakin energian hintojen nousua ja eurokotitalouksien lämmityskulujen kohoamista. Länsi taas asettaisi Venäjälle lisää pakotteita, mikä heikentäisi Venäjän-kauppaa harjoittavien yritysten tuloksia.

Ukraina on Euroopan köyhimpiä ja korruptoituneimpia maita, jossa näyttelijäpresidentin takana todellista valtaa käyttävät oligarkit ylikansallisine kytköksineen. Vaikka Venäjä ei katso hyvällä Naton laajentumisyrityksiä, sillä ei liene halua ryhtyä elättämään 44 miljoonaa ihmistä lisää, eläkkeineen, etuuksineen ja terveydenhuollollisine kuormituksineen.

Tiedotusvälineet antavat absurdisti ymmärtää, että Putin on vain yllättäen päättänyt valmistella hyökkäyksen Ukrainaan. Realistisempien arvioiden mukaan Venäjän peliliikkeet ovat vain reagointia Yhdysvaltojen ja Ukrainan toimintaan. Todellisia syitä tuskin paljastetaan valtavirran uutisissa.

Joukkojen sijoittaminen omalle alueelle ei ole ensisijaisesti naapuriin kohdistettu uhka, vaan turvallisuustoimenpide: Yhdysvallat ja Britannia muiden muassa ovat lähettäneet omaa sotakalustoaan Ukrainaan. Washington tuskin olisi reagoimatta, jos Venäjä tekisi vastaavia siirtoja vaikkapa Kuubassa tai Venezuelassa.

Venäjä pyrkii kilpailemaan länsimaisten kumppaneidensa kanssa periaatteessa kaikilla liike-elämän aloilla ja maalta on kestänyt vuosia päästä nykyiseen asemaansa. Ukrainaan hyökkääminen tuhoaisi Kremlin ponnistelut yhdessä yössä; ainoa valtiotason hyötyjä tässä kuviossa olisi Yhdysvallat.

Hyökkäyksen aikana Suomi ja Ruotsi luultavasti liittyisivät salamannopeasti Natoon ja syyttäisivät tästä ”pakon sanelemasta liikkeestä” Venäjän aggressiota. Tällainen voitaisiin toki toteuttaa myös ns. väärän lipun operaationa (tämänkö vuoksi ulkoministeri Haavisto tapasi äskettäin Naton pääsihteerin?). En ihmettelisi, jos jonkinasteinen konflikti aloitettaisiin Pekingin olympialaisten aikoihin.

Jälleen taustalla muhii kuitenkin riittävästi muita hämäryyksiä, joita häivytetään näkyvistä käynnissä olevalla infosotakampanjalla. Asioista myös keskustellaan yhä osapuolten kesken.

Kuten on ollut asian laita koronakonsensuksen vallitessa, myös nykyinen ”sodan uhka” voi olla pienten piirien peliä, jossa valtiotkin ovat vain pelinappuloita. Konfliktin lietsominen jossakin kaukaisessa maassa on myös hyvä harhautus kotimaan poliittisista ongelmista.

Suomalainen politiikka ei useinkaan inspiroi, mutta koronarajoitusten keskellä ja protestimielialan vuoksi oli ilo huomata, että vain nelisen kuukautta sitten perustettu, kansanedustaja Ano Turtiaisen johtama Valta Kuuluu Kansalle -puolue, sai aluevaaleissa läpi kymmenen ehdokastaan.

Valtakunnallisesti puolue sai 1,3 prosenttia äänistä, mikä on hieman yli 24 000 ääntä. VKK:n menestys on jo aiheuttanut sekä someriemua että -raivoa, mutta on muistettava, että vanhojen puolueiden äänestäjät jyräsivät taas Kokoomuksen, SDP:n ja Keskustan sotealueiden enemmistöksi.

On käsittämätöntä, että kaiken koronahulluuden ja rajoitusten jälkeen ihmiset vieläkin äänestävät tätä kolmikkoa, mutta näin ne asiat meillä Suomessa menevät. Toivottavasti VKK:n nousu jatkuu myös seuraavissa eduskuntavaaleissa, sillä puolueen kansallista itsenäisyyttä korostava linja on sentään parempi kuin globalistien agendaa puoltavilla pääpuolueilla.

Ylen vaalivalvojaisissa VKK ignoroitiin täysin, mutta sittemmin puolueesta on ollut pakko kirjoittaa edes jotain; television aluevaaleja käsittelevissä uutisissa VKK:ta ei ole ainakaan minun tietääkseni tuotu esiin. En ihmettelisi, jos eduskuntavaaleja ennen puolueeseen kohdistettaisiin systeemaattinen mustamaalauskampanja.

Aluevaaleissa äänestysprosentti jäi alhaiseksi, alle viiteenkymmeneen prosenttiin, mikä saattaa kertoa siitä, ettei soteuudistuksella ole kansan enemmistön mandaattia. Suuret ikäluokat ja hyvin toimeentulevat äänestivät innokkaammin ja kolme kärkipuoluetta saivat ainakin hetkellisesti kokea ”paluun menneisyyteen”.

Miten käy soteuudistuksen ja uusien hyvinvointialueiden, jos ja kun maailmanlaajuinen inflaatio syvenee? Pörssikuplien asiantuntija, sijoittajakonkari Jeremy Grantham, on jo todennut, että romahdus on alkanut. Minkälaista sisäpolitiikkaa Suomessa tullaan tässä tilanteessa tekemään?

Korona-aika on viimeistään paljastanut, ettei ”idän” ja ”lännen” eliiteillä ole niin merkittävää eroa kuin heidän välillään halutaan usein nähdä. Masentava konsensus koronapolitiikassa on silmiinpistävin esimerkki, eikä ”turvapaikkoja” globalistien juonittelulta näytä maailmassa juurikaan olevan.

Mutta on sentään eräs venäjänkielinen maa, jossa korona-ajan virushuijaus ja pakkorokotukset eivät ole pärjänneet erityisen hyvin. Tuo maa on Valko-Venäjä ja sitä johtaa edelleen – lännen vallanvaihtoyrityksistä huolimatta – ”Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi” kutsuttu, jo vuodesta 1994 presidenttinä toiminut Aleksandr Lukašenko.

Valko-Venäjän johtaja on oikeastaan ainoa valtiomies, joka koronakriisin puhjettua uskalsi avoimesti kyseenalaistaa virallisen narratiivin. Kun muut maat sulkivat rajansa ja ryhtyivät rajoittamaan ihmisten liikkumista ja keskinäistä kanssakäymistä, Valko-Venäjällä elämää jatkettiin kuten ennenkin.

Lukašenko vitsaili tuolloin haastattelussa, että ”jääkiekko, vodka ja saunominen” ovat parhaat lääkkeet virusinfektioon. 9,5 miljoonan ihmisen Valko-Venäjää jo yli neljännesvuosisadan ajan hallinnut entinen kolhoosinjohtaja ei määrännyt maahan poikkeustilaa, kuten esimerkiksi Venäjällä ja EU-maissa tehtiin.

Lukašenko ei sulkenut edes maansa rajoja. Hän myös kieltäytyi rajoittamasta yritystoimintaa. Valkovenäläiset ravintolat, puistot ja baarit pysyivät auki. Myös maan urheilusarjat toimivat kuten ennenkin, kun taas muualla urheilumaailma pitkälti pysähtyi pelkopandemian vuoksi.

Lukašenko ei itsekään piiloutunut bunkkeriin tai rajoittanut julkisia esiintymisiään. Jääkiekkoa rakastava presidentti kaarteli jäällä harrasteotteluissa ja uhosi, että ”on parempi kuolla seisten kuin elää polvillaan”.

”Tämä ympäristö on kuin jääkaappi, tämä on terveellistä”, hän kommentoi kiekkokentältä. ”Urheilu on parasta lääkettä virusta vastaan”, Valko-Venäjän päämies julisti.

Lukašenko kehui myös saunan parantavia vaikutuksia. ”Sanoin kerran, että ihmisten pitäisi saunoa taistellakseen erilaisia viruksia vastaan”, presidentti väitti ja veisteli, että vaikka hän ei itse juo, saunomisen jälkeen kansalaisten kannattaa ottaa puhdistava ”ryyppy vodkaa”.

Toukokuun 9. päivä Valko-Venäjällä on vuosittain järjestetty voitonpäivän paraati, jolla juhlistetaan toisen maailmansodan päättymistä ja Natsi-Saksan kukistamista. Siinä missä Venäjällä juhlintaa siirrettiin koronavirukseen vedoten, Lukašenko järjesti paraatin koronavuonna 2020 kuten aina ennenkin.

Lukašenko ihmetteli ääneen muun maailman suhtautumista koronavirukseen. ”Tällä psykoosilla on pysäytetty käytännössä koko maailmantalous. Jopa Venäjä, joka on kaltaisemme maa, on alkanut jarruttaa elinkeinoelämäänsä”, Lukašenko kommentoi tuolloin nuivasti.

Lukašenkon mielestä ”koronapsykoosia” tai ”infodemiaa” käytettiin hyväksi myös politiikassa. Hänen mukaansa ”kansainvälinen eliitti manipuloi ja uudelleen järjestelee maailmaa viruksen varjolla”. Samat tahot, jotka hyötyivät sikainfluenssasta, lintuinfluenssasta ja sarsista, käyttävät jälleen viruspelotetta hyväkseen.”Ymmärrämme lisää tästä, kunhan pandemia on ohi”, hän arvioi vuonna 2020.

Samana vuonna presidentinvaalien jälkeen Lukašenkoa yritettiin kammeta vallasta värivallankumouksen avulla. Lännen rekrytoima ja rahoittama ”demokraattinen oppositio” järjesti katumielenosoituksia, mutta tämä epävakauttamisprojekti epäonnistui.

Lukašenko oli tähän saakka korostanut maansa ”suvereeniutta” ja ”monivektoripolitiikkaa”, mutta koska entinen neuvostotasavalta nyt sattuu sijaitsemaan Venäjän federaation ja lännen sotakoneiston välissä, pitkäaikainen presidentti joutui huomioimaan myös Kremlin geopoliittiset intressit.

Peli oli kuitenkin selvä jo alusta lähtien. Ne tahot, jotka lupailivat Valko-Venäjälle länsidemokratiaa, halusivat vain päästä käsiksi valtion omaisuuteen. Lukašenko on hyvin tietoinen lännen yrityksestä tehdä maasta ”toinen Ukraina”. Toivottavasti hän kykenee pitämään myös Venäjän ahneet oligarkit kurissa.

Kansalaisten mukaan elämä Valko-Venäjällä jatkuu hybridisodan paineista ja korona-ajasta huolimatta melko lailla normaalisti. Valtion omistama media ei ole levittänyt samanlaista pelkopornoa kuin muissa maissa, joten enemmistö ei ole peloissaan, kuten esimerkiksi poliisivaltioksi muuttuneessa Australiassa.

Viime vuonna Bobruiskin kaupungissa oli tosin tapaus, jossa eräät yritykset tekivät aloitteen rokotepassijärjestelmän käyttöönotosta, mutta keskushallinto torjui tällaiset aikeet. Lukašenko itse vaati, ettei missään päin maata oteta käyttöön rokotepasseja.

Yleinen maskimandaatti tuli kuitenkin voimaan joulukuussa 2020 ja se kumottiin vasta marraskuussa 2021. Koronaan kyllästynyt Lukašenko arvosteli tuolloin liikenneministeriä ja sanoi, että maskin käytön pitäisi pohjautua vapaaehtoisuuteen. Tämän jälkeen maskimandaatista luovuttiin koko maassa.

Mitä tulee koronarokotuksiin, millekään toimialalle ei ole asetettu rokotepakkoa. Lukašenko ei ole ollut täysin rokotevastainen, mutta hän on puhunut pakkokeinopolitiikkaa vastaan.

Vaikka Valko-Venäjä on valtioliitossa Venäjän kanssa, maan hallitus harjoittaa yhä itsenäistä politiikkaa. Elokuussa 2020 tapahtuneen kumousyrityksen tukahduttamisen jälkeen koronarajoitusten ja pakkokeinojen toteuttamatta jättäminen on ehkä Lukašenkon tapa osoittaa kansalaisille, ettei hän sentään ole mikään Davosin kätyri.

Valkovenäläisen kommentoijan mukaan Lukašenko sopii ”ehdottomasti paremmin länsimaiseen mielikuvaan Putinista kuin Venäjän presidentti itse”, joka median demonisoinnista huolimatta pelaa korona-asioissa ja Davosin agendan suhteen yhteen lännen globalistien kanssa.

Yksikään poliitikko ei ansaitse ihannointia, mutta Lukašenkon Valko-Venäjä vaikuttaa kaiken kuulemani jälkeen yhä suhteellisen vapaalta maalta, joka todennäköisesti pysyykin sellaisena, ainakin niin kauan kuin pitkäaikainen presidentti on itse vallassa ja vallitsevaa poliittista linjaa noudatetaan.

Ei Valko-Venäjäkään tietenkään ole täysin vapaa vaikutteista. Ikean huonekaluja löytyy Minskistäkin, samoin vegaani- ja hipsterikahviloita. Nuoret konservatiivit puolestaan joutuvat kuuntelemaan kotona isoisän paasausta fasistien kukistamisesta sodassa, johon uusi sukupolvi oli liian nuori osallistumaan.

”Itsevaltaiseksi” lännen mediassa haukuttu Lukašenko ansaitsee tunnustusta siitä, että hän kieltäytyi antamasta täysin periksi koronahuijaukselle. Tämä johtuu luultavasti siitä, että hänellä on todellista poliittista valtaa, toisin kuin miltei kaikkialla muualla maailmassa ”vallassa” olevilla nukkehallitsijoilla.

Suuryritykset, tiedotusvälineet ja liberaalia länttä ihannoivat ”demokratia-aktivistit” ovat vaatineet sulkutiloja ja ihmisten vapauksien rajoittamista, mutta ”diktaattori” on pysynyt lujana ja käskenyt heidän rauhoittua. Lukašenko on myös uhannut yrityksiä sakoilla, jos ne vaativat asiakkaitaan käyttämään maskeja ostoksilla käydessään.

Oltiinpa tästä ”neuvostotyylisestä autokraatista Euroopan ovensuussa” mitä mieltä tahansa, Lukašenko ei ainakaan tuhonnut maansa taloutta ja pakottanut ihmisiä karanteeniin, kuten EU-maiden ”arvojohtajat” tekivät. Myös ruuantuotannon suhteen maa on omavarainen ja jos Eurooppaa ei kiinnosta yhteistyö ja kaupankäynti, Aasiassa kyllä riittää kontakteja.

Valko-Venäjä on monella tapaa paremmassa tilanteessa kuin moni muu yhä koronakurimuksessa oleva maa. Osa kansalaisista on toki rokottautunut maassa jaossa olevilla venäläisillä ja kiinalaisilla koronarokotteilla. Myös valkovenäläinen rokote on kehitteillä, mutta Lukašenko ei edelleenkään vaikuta yhtä innokkaalta injektioiden puolestapuhujalta kuin vallanpitäjät muualla.

Näyttää yhä todennäköisemmältä, että Yhdysvaltojen keskuspankki ja nykyiset globalistivallat käyttävät inflaation dramaattista nousua tekosyynä kaataakseen rahoitusmarkkinat ja sen myötä historian suurimman rahoituskuplan, esittää riskianalyytikko F. William Engdahl.

Toimitusketjuhäiriöt Aasiasta Pohjois-Amerikkaan ruokkivat pahinta inflaatiota neljään vuosikymmeneen. Keskuspankit ovat valmiita kaatamaan velkaantuneen järjestelmän ja valmistelemaan maailman rahoitusjärjestelmän uudelleenkäynnistyksen.

”Konteksti on avainasemassa”, arvelee Engdahl. Rahoitusjärjestelmän kaatamista valmistellaan keskellä pandemiatoimenpiteitä, jotka ovat pitäneet yhteiskunnat poikkeustilassa jo kahden vuoden ajan.

Samaan aikaan Bidenin hallinnon johtamat Nato-vallat nostavat sodan uhkaa, lennättäen aseita ja neuvonantajia Ukrainaan, provosoiden Venäjää reagoimaan. Myös Kiinaan kohdistuva painostus kasvaa ja toistaiseksi sijaissotia Pekingin hallintoa vastaan käydään Etiopiassa, Afrikan sarvessa ja lukemattomissa muissa paikoissa.

Onko tämä vastakkainasettelu teatteria vai täyttä totta? Onko Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken on jo sovittu, että järjestetään alueellinen konflikti Itä-Ukrainassa? Nato-intoilijoille aseellinen yhteenotto varmasti sopisi. Informaatiovaikuttamiseen valjastetun valtamedian sotarummutus on ollut viime aikoina voimakasta.

Oli miten oli, geopoliittisesta kilpailustaan huolimatta kaikki osapuolet Yhdysvalloista Venäjään ja Kiinaan näyttävät hyväksyvän Davosin ja YK:n pitkän tähtäimen agendat, joten kovin syvällisistä erimielisyyksistä tuskin on kysymys.

Dollarijärjestelmän uhkaava romahdus, joka velkasiteiden vuoksi romahduttaisi suurimman osan maailmaa mukanaan, tekee tuloaan samalla, kun suuret teollisuusmaat ovat ajautumassa energiapoliittiseen itsetuhoon niin sanotun ”vihreän siirtymän” vuoksi EU:ssa, Yhdysvalloissa ja muualla.

”Naurettava nollahiilipolitiikka, jonka tavoitteena on hiilen, öljyn, kaasun ja jopa ydinvoiman asteittainen poistaminen käytöstä, on jo saattanut EU:n sähköverkon suurten sähkökatkosten partaalle tänä talvena, koska riippuvuus epäluotettavasta tuuli- ja aurinkoenergiasta muodostaa merkittävän osan sähköverkosta”, Engdahl kritisoi.

Saksan uusi ”vihreä” hallitus valvoo kolmen ydinvoimalan pakkosulkemista, jotka tuottavat sähköä koko Tanskan verran. Tuuli- ja aurinkovoimalla ei voida mitenkään korvata ydinvoiman jättämää aukkoa.

Yhdysvalloissa Bidenin väärin nimetty Build Back Better -politiikka on ajanut polttoaineiden hinnat ennätyskorkealle. Korkojen nostaminen tässä tilanteessa voi tuhota koko tunnetun maailman, mikä näyttää olevan juurikin tavoitteena. Tietyt tahot ovat valmiita ottamaan suuren riskin.

Syyskuun 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen Federal Reserve ja muut suuret keskuspankit Euroopassa ja Japanissa, ovat pyrkineet ennennäkemättömään nollakorkoon ja usein ”kvantitatiiviseen keventämiseen”, velkakirjojen ostoihin, pelastaakseen suuret rahoituslaitokset.

”Sillä ei ollut juurikaan tekemistä reaalitalouden terveyden kanssa. Kyse oli historian suurimmasta aivokuolleiden pankkien ja rahoitusrahastojen pelastamisesta”, riskianalyytikko katsoo. ”Fedin ja muiden keskuspankkien ennennäkemättömän politiikan ennakoitavissa oleva tulos on ollut keinotekoinen inflaatio, joka on johtanut historian suurimpaan spekulatiiviseen osakekuplaan.”

Engdahlin mielestä ”Fed valmistelee pörssiromahdusta vuodelle 2022, mutta tällä kertaa sitä käytetään todellisen suurlaman käynnistämiseen, joka on pahempi kuin 1930-luvulla, jolloin kymmenet miljoonat tavalliset amerikkalaiset näkivät säästöjensä tuhoutuvan”.

Korkojen nostaminen tässä epävarmassa tilanteessa on omiaan romahduttamaan Yhdysvaltojen ja koko maailman hauraan rahoitusjärjestelmän ja tasoittamaan tietä megakriisille, jossa kansalaiset saadaan kerjäämään hätäapua digitaalisen rahan ja ”suuren uudelleenkäynnistyksen” muodossa.

”On syytä huomata, että jokainen suuri Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden romahdus lokakuusta 1929 lähtien, mukaan lukien vuodet 2007-8, on ollut seurausta Fedin tahallisista toimista, jotka on naamioitu väitteillä inflaation hillitsemisestä”, Engdahl selittää.

Tällä kertaa vahingot voivat olla valtavia. Korkojen nousu laukaisee maksukyvyttömyyskriisejä kaikkialla maailmassa. Engdahl väittää, että Fedin johtamat keskuspankit ovat tietoisesti luoneet maaperää tälle tilanteelle vuoden 2008 kriisistään lähtien, ajamalla korot nollaan tai jopa negatiiviseksi.

Näinkö valepandemian poikkeusoloista, sodan uhan alla, siirrytään lopulta kaiken vanhan kaaduttua digitalisoituun talouteen ja autoritaaristen oligarkkien kontrollijärjestelmään? Vai tarvitaanko vielä lisäksi hollywoodmainen (mutta yhtä epäaito) uhka ulkoavaruudesta hämmentämään ihmisten mieliä entisen sivilisaation alasajossa?

Onko siirtyminen teknokraattiseen valvontadystopiaan väistämätöntä? ”Neljännen teollisen vallankumouksen” siivittämästä digiajasta ja tekoälymaailmasta kirjoitetaan kaikenlaista, vaikka olemme vasta tämän murroksen alkuvaiheessa.

Tällä hetkellä näyttää pahalta, mutta haluaisin uskoa, ettei rikkaiden ja vaikutusvaltaisten vanhojen miesten visioima iloton, totalitaarinen suunnitelma kansojen alistamiseksi, ole ainoa tulevaisuusvaihtoehto, vaikka maailmanjärjestys muuttuisikin.

Parasta aikaa on meneillään Maailman talousfoorumin viikon kestävä virtuaalikokous ”Davosin agenda 2022”. Tässä tilaisuudessa muotoillaan suuntaviivoja ”globaalille yhteiskuntasopimukselle”, joka tulee koskettamaan meitä kaikkia.

Aloituspuheenvuoron esitti maanantaina Kiinan presidentti Xi Jinping, joka vaati kansainvälistä yhteistyötä ”pandemian” hallitsemiseksi ja tietenkin lisää rokotuksia. Myös ”globalisoidusta taloudesta” ja ”vihreästä siirtymästä” puhuttiin. Schwabilaiset globalistit ja YK-ihmiset olivat hyvillään.

Jo kaksi vuotta on kulunut siitä, kun tämä kirottu koronanäytelmä alkoi. Muistuuko vielä mieleen, miten meille näytettiin järkyttäviä videonpätkiä, joissa ihmisiä kaatui kuolleina maahan Wuhanin kaduilla? Onko kukaan nähnyt sellaista tapahtuvan missään sen jälkeen?

Nyt kun asioita tarkastelee jälkiviisauden perspektiivistä, on yhä ilmeisempää, että käymme läpi täysin suunnitelmallista tapahtumasarjaa, jonka on tarkoitus mullistaa tuntemamme maailma. Asiat menevät luultavasti vieläkin huonompaan suuntaan myös Suomessa, jossa hallitus noudattaa ulkomailta annettuja käskyjä.

Kuten syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen, myös viruksen ilmaantuminen synnytti ”globaalin hätätilan”, joka muuttui sodaksi yhteistä, ”näkymätöntä vihollista” vastaan – vihollista, jota ei luonteensa vuoksi voida koskaan täysin voittaa.

Kaikki todisteet ovat näkyvillä kaikille, jotka haluavat oppia siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Voisitte aloittaa lukemalla Klaus Schwabin kirjan Covid 19: The Great Reset, joka ilmestyi sopivasti vain kaksi viikkoa ”pandemian” julistamisen jälkeen.

Tosiasia on, etteivät monetkaan edes halua tietää, mistä oikein on kysymys. Heidän defenssinsä nousevat esiin heti, kun joku esittää kiusallisia kysymyksiä. Vaikka he intuitiivisesti tuntisivat, että jotain on vialla, heidät on peloteltu noudattamaan sääntöjä. Eiväthän viranomaiset ja asiantuntijat voi valehdella?

Samat ihmiset, jotka kieltäytyvät kuuntelemasta kriittisiä äänenpainoja, uskovat edelleen, että rähjäinen joukko ääri-islamisteja pystyi horjuttamaan Yhdysvaltojen – maailman suurimman sotilasmahdin – kansallista turvallisuutta, kaappaamalla lentokoneita ja lennättämällä ne World Trade Centeriin nerokkaalla strategialla, jota koordinoi Afganistanin luolassa piilotteleva, dialyysihoitoa tarvitseva Osama bin Laden.

Riippumatta siitä, kuinka paljon todisteita virallisen tarinan järjettömyydestä löytyy, nämä ihmiset pitävät kynsin hampain kiinni narratiivista. Hyväksymällä sen, että heille on törkeästi valehdeltu viime vuodet, tarkoittaisi, että kaikki muukin olisi kyseenalaistettava.

”Tolkun ihminen” kaipaa ennalta-arvattavuutta, turvallisuutta ja järjestystä. Hän ei halua maailmankuvaansa kyseenalaistettavan. Mutta hänkin tiedostaa, että maailma ei ole turvallinen paikka, vaikkei hän tarkkaan ottaen tiedä, mikä tai ketkä tekevät siitä turvattoman ja miksi.

Pääministeri ja mentaaliakrobaatti Sanna Marin on puolestaan sanonut, että hallitus pohtii koronan poistamista yleisvaarallisten tartuntatautien listalta, mutta aikoo samalla jatkaa koronapassin käyttöä, joka halutaan lopulta muuttaa ”rokotepassiksi”, vaikka koronarokotteista ei toivottua hyötyä olisikaan.

Suomen perustuslaki on vielä tämän totalitarismin esteenä, luoden ”juridisia haasteita”. Yhteiskuntaa vaurioittavia rajoitustoimia sentään jatketaan (Hans Välimäki ja kiurulaiset nollakoronistit lienevät tyytyväisiä, että me yhteiskunnan ulkopuolelle ajetut ”ääliöt” emme pääse vastaisuudessakaan ravintolaan?).

Tässä vaiheessa on selvää, että hallituksen toiminta on täysin Euroopan unionin ja loppupelissä Davosin eliitin sanelemaa. Kansalaisen kannattaa nyt miettiä tarkoin, haluaako olla omalla käytöksellään mahdollistamassa poliitikkojen laittomuuksia.

Kuten on jo laajasti uutisoitu, vuoden 2020 toukokuussa, keskellä tiukkaa koronasulkutilaa, Britannian pääministeri Boris Johnsonin virka-asunnolla järjestettiin kosteat puutarhajuhlat.

Johnsonin pääsihteeri Martin Reynolds oli lähettänyt kutsun yli sadalle työntekijälle. Kutsun saaneiden joukkoon kuului muun muassa Johnsonin neuvonantajia, virka-asunnon henkilökuntaa ja puheenkirjoittajia.

Sähköpostitse lähetetyssä kutsussa juhliin saapuvia ohjeistettiin ottamaan omat juomat mukaan. ”Sosiaalisen etäisyyden juomia” nautittiin Downing Street 10:n puutarhassa kello kuuden jälkeen illalla ja paikalla oli myös pääministeri vaimoineen.

Samaan aikaan tavalliset britit kärvistelivät kotonaan. Suurin osa brittikoulujen oppilaista oli määrätty etäopetukseen ja ravintolat ja pubit oli suljettu. Virallisen ohjeistuksen mukaan vain kaksi ihmistä eri kotitalouksista sai tavata ulkotiloissa, kahden metrin turvavälin pitäen.

Toukokuiset puutarhajuhlat eivät ole ainoa vastaava tapaus. Hallituksen vanhempi virkamies tutkii nyt väitteitä, joiden mukaan eri ministeriöissä järjestettiin ainakin viidet juhlat koronasulkujen aikana.

Nöyryytetty Johnson joutui aiemmin keskiviikkona antamaan selvityksen parlamentille tapahtuneesta. Hän pyyteli anteeksi useita kertoja, mutta puolusteli samalla juhlien järjestämistä, väittäen niitä ”työtilaisuudeksi”. Pääministerin eroa on jo vaadittu ”Partygate”-skandaalin vuoksi.

Poliitikkojen kaksinaismoralismi ja ylimielisyys ei sinällään yllätä. Tärkein päätelmä, minkä Britannian tapauksesta voi tehdä, on se, että poliittinen eliitti tiesi varsin hyvin, ettei koronavirus ole niin vaarallinen. Boriksen hallinto pisti bileet pystyyn, koska koko pandemia on rahavallan luoma huijaus.

Johnsonille on ollut alusta saakka selvää, että pääministerinä hänen tehtävänsä on toteuttaa ”Lontoon globalistien” tahtoa. Korona-aikana hän kehottikin kansaa osoittamaan suosiotaan sairaanhoitajien lisäksi pankkiireille, aivan kuin alleviivatakseen todellista tärkeysjärjestystä.

Jos Boris heitetään tämän episodin myötä syrjään brittipolitiikasta, hänen seuraajakseen valitaan varmasti vieläkin finanssieliitille kuuliaisempi ja entistä tylsempi tyyppi, kuten Sajid Javid tai Rishi Sunak. Jos valta vaihtuu konservatiiveilta työväenpuolueelle, Johnsonin voi korvata myös Keir Starmer. Miten käynee haaveille ”globaalista Britanniasta”?

Luottamus poliitikkoihin ja viranomaisiin on jo pohjalukemissa monissa maissa. Britannian tapaus ei varmasti ole ainoa laatuansa; onhan Suomessakin uutisoitu pääministeri Sanna Marinin juhlista ja bilettämisestä (sitten baarit laitettiinkin kiinni).

2022 tulee olemaan mielenkiintoinen vuosi; koronahulluus ehkä loppuu, mutta muitakin kriisejä voi olla edessä. Jos nyt edettäisiin edes yksi psykologinen operaatio kerrallaan kohti uutta maailmanjärjestystä.

Viime vuoden lopulla epäiltiin, että koronaviruksen lievempi ”omikronmuunnos” saattaisi jopa päättää ”pandemian”. Suomessa on kuitenkin jatkettu maskien, testien ja rajoitusten tiellä. Valmiuslain käyttöönottoakin taas harkitaan.

Pääkaupunkiseudun tartuntatautilääkärit esittivät tosin jo, että jatkossa koronaan suhtauduttaisiin kuin mihin tahansa hengitystieinfektioon, eli kansankielisemmin flunssaan. Brittiläinen asiantuntija on puolestaan todennut, ettei koko maapallon väestön rokottaminen lyhyin väliajoin ole järkevää.

Kun koronaan liittyvä tilastovääristely alkaa paljastua eri maissa (esimerkiksi Italiassa), ei ole täysin poissuljettua, että joku vielä toteaisi, ettei SARS-CoV-2 -nimisen koronaviruksen aiheuttamaa pandemiaa eri ”variantteineen” ole edes olemassa, vaan kaikki on perustunut eri flunssavirusten ja epäluotettavien testitulosten hyväksikäyttöön.

Tämä olisi ehkä liian radikaali paljastus suurelle yleisölle, joten koronakertomusta pidetään varmasti yhä yllä tavalla tai toisella. Korkeintaan myönnetään, että nyt on ylireagoitu – kuten sikainfluenssan aikoihin – mutta se ei johtunut yleisvaarallisesta taudista, vaan päättäjistä ja valituista hätätoimista.

Ja vaikka tällainen uusi (ehkä laboratoriosta vuotanut?) koronavirus olisikin olemassa, kaikki viimeisten kahden vuoden aikana toteutetut politisoidut terveystoimenpiteet – kasvomaskit, eristykset, sosiaalisen etäisyyden pitäminen, rokotteet ja ”koronapassi” – ovat olleet ja ovat edelleen, terveyden kannalta merkityksettömiä, elleivät suorastaan haitallisia.

Ylikansallisen rahavallan, niin kutsutun ”eliitin”, historiaan ja maailmankatsomukseen perehtyneet voisivat varmasti kertoa esoteerisempiakin tulkintoja viime vuosien poikkeusolojen ja koronaestetiikan taustoista (eri asia on, uskoisiko ”tolkun ihminen” sellaisia selityksiä). Kaikki ei maailmassa aina mene kuten uutisissa kerrotaan.

Kyseessä on yksinkertaisesti jättimäinen lavastus, jota on valmisteltu vuosia ja johon suuri enemmistö on psykologisen altistuksen vuoksi uskonut (jonkinlaista Tukholman syndroomaa on havaittavissa pahimpien virusfoobikoiden keskuudessa, jotka eivät halua, että arkielämän rajoittaminen päättyisi).

Covid-19 oli vain operaatio, jolla aloitettiin The Great Reset, ”suuri uudelleenkäynnistys”, joka onnistuessaan ”nollaa” kapitalismin, korvaa vanhan järjestelmän ja pakottaa ihmiset hyväksymään uusfeodaalisen maailmanjärjestyksen. Globalistien kaikki keskeiset instituutiot ovat tässä hankkeessa mukana.

Kun tämä pandemianarratiivi lopulta hajoaa, seuraava vaihe on rahoitusjärjestelmän romahtaminen. Tämäkin skenaario on jo vallanpitäjien koeajama, samantyyppisessä simulaatiossa kuin koronakin (”hakkereiden” kyberisku kohdistuu pankkijärjestelmään, mikä pakottaa valtiot reagoimaan uhkaan).

”Pandemian” myötä siirryttiin jo uuteen epävakaaseen normaaliin, jota hallitaan yhä kovemmalla kurilla ja mediaterrorilla. Kyberhyökkäysharjoituksella pohjustettiin siirtymää tulevaan digitaaliseen talousjärjestelmään.

Useat keskuspankit eri puolilla maailmaa ovat itse asiassa jo valmistelleet digitaalisen valuutan käyttöönottoa. Kirjoitin aiheesta joulukuussa, kun kyseinen kyberiskua ennakoiva simulaatio oli järjestetty Israelissa.

Jos tähän tosiaan päädytään (jokin sotilaallinen konflikti voisi ajaa saman asian), ”hakkerit” ovat systeemin puolella olevia, väärän lipun alaisia toimijoita ja tekosyy järjestelmän resetoinnille. Jotain syntipukiksi sopivaa ”roistovaltiotakin” saatetaan syyttää teosta.

Keinotekoisen ”koronakriisin” aikana on aiheutettu ihmisille mittaamatonta vahinkoa kaikkialla maailmassa, mutta joutuvatko todelliset takapirut ja pandemiapelurit vastuuseen teoistaan? Epäilen, että asia painetaan unohduksiin tavalla tai toisella – ehkä huomiomme kiinnitetään uuteen kriisiin vielä kevään aikana?

Edessämme on rikkinäinen järjestelmä, joka on elinkaarensa lopussa ja terrori on aina ollut yksi sen tärkeimmistä hallintakeinoista. Loppujen lopuksi tämäkin virusspektaakkeli on vain kulissi laajalle systeemihäiriölle.

Koronapandemian käynnistäneet taustavoimat ovat kuitenkin voimattomia ilman pelkoamme ja suostumustamme, joten olisiko aika lopettaa pelkääminen ja sanoa ylimielisille hallitsijoillemme painokkaasti ”ei”?