”Puolitoista vuotta viruksen saapumisen jälkeen, jotkut ovat ehkä alkaneet ihmetellä, miksi yleensä niin häikäilemätön valtaeliitti päätti jäädyttää globaalin voitontavoittelukoneistonsa sellaisen taudinaiheuttajan edessä, joka kohdistuu lähes yksinomaan tuottamattomiin yli 80-vuotiaisiin”, kirjoittaa Fabio Vighi provosoivasti.

Miksi kaikki tämä humanitaarinen kiihko? Cui bono? Öljyn, aseiden ja rokotteiden parissa toimivat yritysjätit eivät pysäyttäneet planeettaa myötätunnosta ihmiskuntaa kohtaan. Syy on siinä, että jo ennen korona-aikaa maailmantalous oli ”uuden kolossaalisen romahduksen partaalla”. Vighi on kirjoittanut koosteen siitä, miten paine kasvoi ja mihin se johti.

Vuoden 2019 kesäkuussa Sveitsissä sijaitseva Kansainvälinen järjestelypankki (BIS), ”kaikkien keskuspankkien keskuspankki”, antoi vuotuisessa talousraportissaan varoituksen. Asiakirjassa korostettiin ”ylikuumenemista […] velkarahoituslainojen markkinoilla”, joilla ”luottostandardit ovat heikentyneet” ja ”vakuudelliset lainavelvoitteet (CLO) ovat nousseet voimakkaasti – mikä muistuttaa vakuudellisten velkasitoumusten [CDO] jyrkkää nousua, joka voimisti subprime-kriisiä [vuonna 2008]”.

Saman vuoden elokuussa BIS julkaisi valmisteluasiakirjan, jossa vaadittiin ”epätavanomaisia rahapoliittisia toimenpiteitä” ”reaalitalouden suojaamiseksi rahoitusolojen heikkenemisen jatkumiselta”.

15. elokuuta 2019, maailman suurin varainhoitoyhtiö BlackRock julkaisi myös oman raporttinsa, Dealing with the next downturn, jossa kehotettiin Yhdysvaltojen keskuspankkia ruiskuttamaan likviditeettiä suoraan rahoitusjärjestelmään katastrofaalisen romahduksen estämiseksi. ”Tarvitaan ennennäkemätöntä reagointia, kun rahapolitiikka on käytetty loppuun, eikä pelkkä finanssipolitiikka riitä. Tämä reaktio edellyttää todennäköisesti suoraa toimintaa”, raportissa todetaan.

22. – 24. elokuuta 2019 G7-maiden keskuspankkiirit kokoontuivat Yhdysvalloissa, Wyomingin Jackson Holessa, keskustelemaan kiireellisistä toimenpiteistä uhkaavan romahduksen estämiseksi. St. Louisin keskuspankin pääjohtaja James Bullard ennakoi tulevaa sanoen kollegoilleen, että ”meidän on vain lakattava ajattelemasta, että ensi vuonna asiat ovat normaalisti.”

Jo syyskuussa Yhdysvaltojen keskuspankki Federal Reserve aloitti hätärahoitusohjelman pumppaamalla Wall Streetille satoja miljardeja dollareita viikossa ja ryhtymällä toteuttamaan BlackRockin ”Going direct” -suunnitelmaa. Ei ole yllättävää, että maaliskuussa 2020 Fed palkkasi BlackRockin hallinnoimaan pelastuspakettia vastauksena koronakriisiin.

2019 syyskuussa presidentti Donald Trump puolestaan allekirjoitti toimeenpanomääräyksen, jolla perustetaan kansallinen influenssarokotteiden työryhmä, jonka tavoitteena on laatia ”viisivuotinen kansallinen suunnitelma, jolla edistetään ketterämpien ja skaalautuvampien rokotteiden valmistustekniikoiden käyttöä ja vauhditetaan monilta tai kaikilta influenssaviruksilta suojaavien rokotteiden kehittämistä”.

Tällä pyritään torjumaan ”influenssapandemiaa”, joka ”toisin kuin kausiluonteinen influenssa […] voi levitä nopeasti ympäri maailmaa, tartuttaa suuremman määrän ihmisiä ja aiheuttaa suuren määrän sairastumisia ja kuolemantapauksia väestöryhmissä, joilla ei ole aiempaa immuniteettia”.

Finanssieliitin piireissä liikkuva immunologi Antony Fauci antoi jo vuoden 2017 tammikuussa näennäisen profeetallisen lausunnon, jossa hän kertoi, että ”epäilemättä” Trump joutuisi kohtaamaan ”yllättävän tartuntatautiepidemian” presidenttikautensa aikana.

Lokakuussa 2019 New Yorkissa simuloitiin maailmanlaajuista zoonoosipandemiaa Johns Hopkinsin bioturvallisuuskeskuksen ja Bill ja Melinda Gates -säätiön koordinoimassa strategisessa harjoituksessa nimeltä Event 201.

21. – 24. tammikuuta 2020 Sveitsin Davosissa pidettiin Maailman talousfoorumin vuosikokous, jossa keskusteltiin sekä taloudesta että rokotuksista. 23. tammikuuta Kiina sulki Wuhanin ja muita Hubein maakunnan kaupunkeja ”ärhäkän viruksen” leviämisen estämiseksi. Maaliskuussa maailman terveysjärjestö WHO:n pääjohtaja kutsuu väitettyä virusepidemiaa pandemiaksi. ”Loppu on historiaa”, Vighi toteaa.

Cardiffin yliopistossa Walesissa työskentelevä italialaistutkija Vighi väittää, että lukitusten ja taloudellisten transaktioiden maailmanlaajuisen keskeyttämisen tarkoituksena oli antaa Yhdysvaltojen keskuspankille mahdollisuus lykätä hyperinflaatiota, uutta ja entistä pahempaa talouden romahdusta.

Valtavirran narratiivi pitäisi siis kääntää päinvastaiseksi, väittää Vighi. Osakemarkkinat eivät romahtaneet maaliskuussa 2020 siksi, että yhteiskunnat suljettiin koronaviruksen vuoksi: pikemminkin sulkutiloja määrättiin, koska rahoitusmarkkinat olivat romahtamassa. Lukitusten myötä liiketoimet keskeytettiin, mikä vähensi luoton kysyntää ja pysäytti taloutta vaivaavan ”tartunnan”.

Vuonna 2019 maailmantaloutta vaivasi sama sairaus, joka oli aiheuttanut vuoden 2008 asuntolainakriisin. Se tukehtui kestämättömään velkaan. Nyt tarvittiin poikkeuksellisia toimia rahoitusrakenteiden rakenneuudistuksen toteuttamiseksi: talouden moottori täytyi sammuttaa. Jos rahoitussektorille pumpattu valtava määrä likviditeettiä olisi päätynyt arkisiin liiketoimiin, olisi syntynyt rahapoliittinen tsunami, jolla olisi ollut katastrofaaliset seuraukset.

Vighin mielestä ahdinkomme ytimessä on ylitsepääsemätön rakenteellinen umpikuja. Velkarahoitukseen perustuva kapitalismi on saavuttanut kasvunsa rajat. Pääomat suuntaavat rahoitusmarkkinoille, koska työhön perustuva talous on yhä kannattamattomampaa. Vighi selittää, miten tähän on tultu, joten aiheesta kiinnostunut voi syventyä kapitalismin ”liikkuvaan ristiriitaan”.

Lopputulos joka tapauksessa on, että ”meneillään oleva paradigman muutos on välttämätön edellytys kapitalismin (dystooppiselle) selviytymiselle, sillä kapitalismi ei enää kykene uusintamaan itseään massapalkkatyön ja siihen liittyvän kulutusutopian avulla”.

Vighi on vakuuttunut siitä, että ”systeeminen romahdus saneli pandemia-agendan”. Kyseessä on ”sellaisen tuotantotavan kannattavuuden laskusuhdanne, jonka automaatio tekee tarpeettomaksi”. Tästä sisäänrakennetusta syystä kapitalismi on ”yhä riippuvaisempi julkisesta velasta, matalista palkoista, varallisuuden ja vallan keskittämisestä, pysyvästä poikkeustilasta ja rahoitusakrobatiasta”.

Jos ”seuraamme rahaa”, huomaamme, että viruksen salakavalasti aiheuttama taloudellinen saarto on saavuttanut kaikkea muuta kuin vähäpätöisiä tuloksia, Vighi luettelee.

Kuten odotettiin, koronakriisi on antanut Fedille mahdollisuuden järjestää rahoitusalan uudelleen painamalla jatkuvasti miljardeja dollareita tyhjästä. Se on myös nopeuttanut pienten ja keskisuurten yritysten häviämistä ja antanut suurten konsernien monopolisoida kauppavirtoja.

Se on lisäksi edelleen alentanut työntekijöiden palkkoja ja helpottanut huomattavia pääomasäästöjä ”älykkään työnteon” avulla, mahdollistanut sähköisen kaupankäynnin kasvun, teknologiajättien kasvun ja lääketehtaiden lisääntymisen (tähän kuuluu myös paljon parjattu muoviteollisuus, joka tuottaa nyt viikoittain miljoonia uusia kasvomaskeja ja käsineitä, joista monet päätyvät valtameriä ja muuta luontoa saastuttamaan).

”Pelkästään vuonna 2020 maapallon noin 2200 miljardöörin varallisuus kasvoi 1,9 biljoonalla dollarilla, mikä on historiallisesti ennennäkemätön kasvu. Kaikki tämä kiitos taudinaiheuttajan, joka on niin tappava, että virallisten tietojen mukaan vain 99,8 prosenttia tartunnan saaneista selviää hengissä, eivätkä useimmat heistä saa mitään oireita”, Vighi sarkastisoi.

”Koronarikoksen” taloudellinen motiivi on sijoitettava laajempaan yhteiskunnallisen muutoksen kontekstiin. Jos raaputamme virallisen kertomuksen pintaa, ”uusfeodaalinen skenaario” alkaa hahmottua. Yhä tuottamattomampien kuluttajien massoja säännellään ja heitetään syrjään yksinkertaisesti siksi, että globalistit eivät enää tiedä, mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä.

Köyhtynyt keskiluokka on nyt yhdessä alityöllistettyjen ja syrjäytyneiden kanssa ”ongelma”, jota on käsiteltävä lukitusten, ulkonaliikkumiskieltojen, joukkorokotusten, propagandan ja yhteiskunnan militarisoimisen keinoin eikä työn, kulutuksen, osallistuvan demokratian, sosiaalisten oikeuksien (jotka kollektiivisessa mielikuvituksessa on korvattu vähemmistöjen oikeuksilla) ja ”hyvin ansaittujen lomien” porkkanalla.

Siksi on Vighin mukaan harhaa uskoa, että lukitusten tarkoitus on terapeuttinen ja humanitaarinen. ”Milloin pääoma on koskaan välittänyt ihmisistä? Välinpitämättömyys ja ihmisvihamielisyys ovat tyypillisiä piirteitä kapitalismille, jonka ainoa todellinen intohimo on voitto ja sen mukanaan tuoma valta.”

Nykyään kapitalistinen valta voidaan tiivistää maailman kolmen suurimman sijoitusrahaston nimiin: BlackRock, Vanguard ja State Street Global Advisor. Nämä jättiläiset, jotka istuvat valtavan rahoituslaitosgalaksin keskellä, hallinnoivat arvomassaa, joka on lähes puolet maailman BKT:stä, ja ne ovat suurimpia osakkeenomistajia noin 90 prosentissa pörssiyhtiöistä.

Niiden ympärillä toimii kansainvälisiä instituutioita, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Maailman talousfoorumi, Trilateraalinen komissio ja Kansainvälinen järjestelypankki, joiden tehtävänä on koordinoida yhteisymmärrystä rahoituskonstellaation sisällä.

Voimme varmuudella olettaa, että kaikki keskeiset strategiset päätökset – taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset – ovat ainakin vahvasti näiden eliittien vaikutuksen alaisia. Vai haluammeko uskoa, että vaivainen virus on yllättänyt heidät? Pikemminkin SARS-CoV-2 on nimi psykologisen sodankäynnin erikoisaseelle, joka otettiin käyttöön suurimman tarpeen hetkellä.

”Miksi meidän pitäisi luottaa lääkealan suurkartelliin (WHO), joka ei vastaa ’kansanterveydestä’ vaan pikemminkin yksityisten tuotteiden maailmanlaajuisesta markkinoinnista mahdollisimman kannattavin hinnoin”, Vighi kysyy vihaisesti.

Kansanterveysongelmat johtuvat surkeista työoloista, huonosta ravitsemuksesta, ilman, veden ja ruoan saastumisesta ja ennen kaikkea laajalle levinneestä köyhyydestä, mutta yksikään näistä ”taudinaiheuttajista” ei ole WHO:n humanitaaristen huolenaiheiden luettelossa. D-vitamiinista ei puhuta mitään, vaaditaan vain lisää medikalisaatiota ja arveluttavia rokotteita.

”Lääketeollisuuden saalistajien, kansallisten ja ylikansallisten lääketieteellisten virastojen ja kyynisten poliittisten valvojien väliset valtavat eturistiriidat ovat nyt avoin salaisuus”, Vighi arvioi. Terveydenhuollon hätätilajärjestöä ohjaavalle klikille on tärkeintä vain ruokkia voittoa tuottavaa koneistoa ja jokainen liike suunnitellaan tätä tarkoitusta varten, opportunismin motivoiman politiikan ja median tuella.

Jos sotateollisuus tarvitsee sotia, lääketeollisuus tarvitsee sairauksia. Ei ole sattumaa, että ”kansanterveys” on maailmantalouden ylivoimaisesti kannattavin ala, sillä niin kutsuttu Big Pharma käyttää lobbaukseen noin kolme kertaa enemmän rahaa kuin Big Oil ja kaksi kertaa enemmän kuin Big Tech.

Rokotteiden ja kokeellisten geeniseosten mahdollisesti loputon kysyntä tarjoaa lääkekartelleille mahdollisuuden lähes rajattomiin voittovirtoihin, varsinkin kun ne taataan julkisin varoin tuetuilla joukkorokotusohjelmilla (mikä lisää velkaa, joka lankeaa tavalla tai toisella kansalaisten maksettavaksi).

Italialaistutkija kysyy aiheellisesti, miksi kaikki järkevät koronahoidot on rikollisesti kielletty tai sabotoitu? Miksi kaikki ihmiset – lapset mukaan luettuina – pitäisi piikittää aineilla, joilla on huolestuttavia haittavaikutuksia, kun samaan aikaan tiedetään, että yli 99 prosenttia oletetun koronatartunnan saaneista sairastaa taudin oireettomasti ja toipuu?

Vastaus on ilmeinen: koska rokotteet ovat kolmannen vuosituhannen kultainen vasikka, kun taas perinteinen ihmiskunta on ”viimeisen sukupolven” hyväksikäyttömateriaalia koe-eläinten tavoin. Näin kyynisesti toimivat suursijoittajat ja valuuttakeinottelijat, ”filantroopit ja yhteiskunnan tukipylväät”, jotka ovat haalineet itselleen valtavan omaisuuden.

Tässä tilanteessa hätätilan lavastaminen onnistui ennenkuulumattomalla yleisen mielipiteen manipuloinnilla. Jokainen pandemiasta käytävä ”julkinen keskustelu” on häpeämättömästi yksityistetty tai pikemminkin monopolisoitu finanssieliitin rahoittamissa teknis-tieteellisissä komiteoissa. Mediatalojen ollessa saman pääomapiirin hallussa, on virallisen ”koronaopin” kyseenalaistamisesta tehty lähes mahdotonta.

Koronakriisiä varten laadittiin kuvitteellinen kertomus, joka perustui epidemiariskiin, joka esitettiin siten, että se lisää ihmisten pelkoa ja alistuvaa käyttäytymistä. Vighi epäilee, että kyseessä on todennäköisesti vain ”diagnostinen uudelleenluokittelu”.

Tarvittiin vain ”epidemiologisesti epäselvä influenssavirus, jonka varaan voitiin rakentaa aggressiivinen tarina tartunnasta, joka liittyi maantieteellisiin alueisiin, joilla hengitystie- tai verisuonitautien vaikutus iäkkäisiin ja immuunipuutteiseen väestöön on suuri – ehkäpä raskaiden saasteiden pahentamana”.

Paljon ei Vighin mielestä edes tarvinnut keksiä, sillä ”kehittyneiden” maiden tehohoitoyksiköt olivat romahtaneet jo koronan tuloa edeltävinä vuosina, ja kuolleisuus oli noussut huippuunsa, minkä vuoksi kukaan ei ollut edes uneksinut karanteenien asettamisesta. Toisin sanoen, julkiset terveydenhuoltojärjestelmät oli jo purettu ja siten valmistauduttu pandemiaskenaarioon.

Tässä hulluudessa on kuitenkin kieroutunutta järkeä: julistetaan hätätila, mikä aiheuttaa paniikkia, joka puolestaan johtaa sairaaloiden ja hoitokotien tukkeutumiseen (joissa on suuri sepsiksen riski), häijyjen protokollien soveltamiseen ja sairaanhoidon keskeyttämiseen. Näin ”tappajaviruksesta” tuli ”itseään toteuttava ennustus”, Vighi määrittelee sosiologian klassikkotermein.

Taloudellisen vallan pääkeskuksissa (erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa) koronapropagandan levittäminen on välttämätöntä schmittiläisen ”poikkeustilan” ylläpitämiseksi, joka hyväksytään ”ainoana mahdollisena poliittisen ja eksistentiaalisen rationaalisuuden muotona”.

”Kokonaiset väestöryhmät, jotka altistuvat voimakkaalle mediapommitukselle, antautuvat itsekurin kautta ja noudattavat irvokkaalla innolla ’kansalaisvastuun’ muotoja, joissa pakottaminen muuttuu altruismiksi”, Vighi sanataiteilee.

Koko pandemian käsikirjoitus – ”tartuntakäyristä” aina ”koronakuolemiin” – perustuu PCR-testiin, joka hyväksyttiin SARS-CoV-2:n havaitsemiseen WHO:n toimeksiannosta ennätysajassa tehdyssä tutkimuksessa. Joukko kansainvälisesti tunnettuja asiantuntijoita on kyseenalaistanut PCR-testin diagnostisen luotettavuuden, mutta heitä ei tietenkään ole kuunneltu.

Koronaan liittyvä pelon lietsonta jatkuu edelleen, vaikka joitakin toimenpiteitä on lievennetty ja yhteiskuntia taas toistaiseksi avattu. Ymmärtääksemme miksi, meidän on palattava taloudelliseen motiiviin. Viruksen ”variantit” pitkittävät valepandemiaa, joka luotiin peitteeksi talouskriisille, kapitalismin ”nollaamiselle” ja yhteiskuntien uudelleen järjestämiselle. Tämän maailmanlaajuisen vallankaappauksen järjestäjien on myönnettävä omaavan tiettyä sadistista nerokkuutta.

Vighi katsoo, että ”seniili kapitalismi” tarvitsee yhä koronavirusta, sillä sen ainoa selviytymismahdollisuus riippuu siitä, että pandemian varjolla saadaan viimeisteltyä ”paradigmasiirtymä liberalismista oligarkkiseen autoritarismiin”. Tavoite on jo melkein saavutettu ja lähitulevaisuuden teknofeodalismin perustukset laskettu.

Eliitti, joka on huijannut maailman koronatottelevaisuuteen, on ”kapitalistisen automaatin antropomorfinen ilmentymä, jonka näkymättömyys on yhtä ovelaa kuin itse viruksella”. Ja aikakautemme uutuus on se, että ”lukittu yhteiskunta” takaakin parhaiten kapitalistisen koneen uusittavuuden, riippumatta sen dystooppisesta päämäärästä.

Makaaberilla tavalla enemmistö – epäpoliittisista kansalaisista aina oikeistoon ja vasemmistoon, kulttuuriväkeen, vähemmistöihin ja ilmastoaktivisteihin – antautuu kapitalistiselle oligarkialle, jonka suunnitelmissa siintää transhumanistinen tulevaisuus: isäntien ja uusorjien globaali luokkayhteiskunta, jossa ihmisyyden ja teknologian väliset rajat katoavat.

Vighi lohduttaa itseään ja lukijaansa julistamalla, että ”kaikki totalisaatioon tähtäävä valta on tuomittu epäonnistumaan”. Tämä koskee hänen mielestään myös ”koronauskonnon ylipappeja ja heidän institutionaalisia sätkynukkejaan”, jotka ovat mobilisoineet terveydenhuollon hätätilaan globaalin mittakaavan psykologisen operaation toteuttamiseksi.