Kuukausi: huhtikuu 2021

Kiina ottaa jatkuvasti uusia harppauksia kansallisessa osaamisessaan, olipa kyseessä sitten talous, teknologia tai yhteiskuntapolitiikka.

Olen seurannut mielenkiinnolla myös Kiinan avaruuteen kohdistuvia pyrintöjä, aina kolmen vuoden takaisesta kuumatkasta lähtien.

Kiina tuli mukaan avaruuskilpaan lähettämällä ensimmäisen satelliittinsa Maata kiertävälle radalle vuonna 1970. Viime vuosina Kiina on lähettänyt avaruuteen myös ihmisiä sekä mönkijän Kuun kääntöpuolelle. Presidentti Xi Jinpingin johdolla Kiina on investoinut miljardeja avaruusohjelmansa kehittämiseen.

Kiina ilmaisi aiemmin kiinnostuksensa osallistua Kansainvälisen avaruusaseman toimintaan, mutta Yhdysvallat ei poliittisista syistä lämmennyt ajatukselle.

Lännen kieltäytyminen yhteistyöstä ei ole Kiinaa hidastanut, vaan kansantasavalta on keskittynyt täysillä omaan avaruustoimintaansa. Kiina ja Venäjä ovat tosin aikeissa tehdä euraasialaista yhteistyötä miehitetyn kuulennon ja yhteisen kuuaseman rakentamisen muodossa.

Varhain torstaiaamuna Suomen aikaa, Kiina laukaisi matkaan uuden avaruusasemansa keskusmoduulin Pitkä Marssi 5B -kantoraketin matkassa. Moduuli saatiin onnistuneesti noin 370 kilometrin korkeudella kulkevalle kiertoradalle.

Kyseessä on ensimmäinen kolmesta moduulista, joista avaruusasema Tiangong, ”Taivaallinen palatsi”, tulee koostumaan.

Linhou Bai Kiinan avaruusteknologian akatemiasta on kertonut, että Kiinan suunnitelmissa on rakentaa ”kansallinen avaruuslaboratorio, joka mahdollistaa pitkäaikaisen oleskelun avaruudessa ja ison mittakaavan tieteelliset, teknologiset ja sovelletut kokeet”.

Seuraavaksi asemaan telakoituu miehittämätön rahtialus toukokuussa. Kesäkuussa starttaavan Shenzhou-12 -lennon on tarkoitus kuljettaa asemalle kolme taikonauttia kolmen kuukauden ajaksi.

Lokakuussa häämöttää puolestaan Shenzhou-13 -lento, jonka myötä Kiina tavoittelee puolen vuoden pituista avaruusoleskelua. Uudelle avaruusasemalle tuodaan tarvikkeita myös miehittämättömillä huoltoaluksilla.

Kiina on aiemmin rakentanut ja laukaissut avaruuteen kaksi pienempää, kokeellista avaruusasemaa: Tiangong -1:sen vuonna 2011 ja Tiangong -2:sen vuonna 2016. Taikonauttien pitkäaikaisin miehitetty avaruuslento on kestänyt 33 vuorokautta.

Nyt tarkoituksena on rakentaa avaruusasema, jonka suunniteltu käyttöikä on vähintään kymmenen vuotta. Aseman rakentaminen vaatii kaikkiaan yksitoista laukaisua vuoteen 2022 mennessä. Täydessä mitassaan Tiangong on 66 tonnia painava, 16,6 metriä pitkä ja halkaisijaltaan 4,2 metriä leveä avaruusasema.

Kiinasta on tullut talouden suurvalta ja nyt myös avaruusvalta. Näinkö avaruusherruus siirtyy Yhdysvalloilta Kiinalle?

Bidenin hallinto on jatkanut painostuspolitiikkaansa Venäjää kohtaan entistä voimakkaammin.

Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat yrittäneet saada Venäjän antautumaan tekemällä täsmäiskuja sen talouden tärkeimmille sektoreille. Toimilla ei ole kuitenkaan saavutettu haluttua tulosta, arvioi kiinalainen Venäjän tutkija Cui Heng.

Venäjä ei ole pelkästään selviytynyt vaikeimmasta ajanjaksosta, vaan myös vahvistanut kansallista vaikutusvaltaansa. Sen jälkeen kun Joe Biden astui virkaansa Yhdysvalloissa, painopiste on siirtynyt psykologiseen sodankäyntiin Vladimir Putinia ja Venäjän hallitusta vastaan, Cui selittää.

Venäjän puolustusministeriön neuvonantaja Andrey Ilnitsky puolestaan sanoi äskettäin, että Yhdysvallat ja muut länsimaat käyvät psykologista sotaa Moskovaa vastaan. Siirtymä on samanlainen kuin Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa ja myöhemmin Lähi-idässä käynnistettyjen \”värivallankumousten\” aikoihin. Voidaan sanoa, että nyt on meneillään värivallankumous 2.0.

Tämä strategia on ollut nähtävissä Venäjän mielenosoituksissa sekä erityisesti sen jälkeen, kun lännen tukema agitaattori Aleksei Navalnyi palasi maahan tämän vuoden alussa. Venäjällä olevien suurlähetystöjensä kautta länsivallat ohjasivat protesteja. Lisäksi he manipuloivat kansainvälistä julkista mielipidettä Putinia ja hänen hallintoaan ​​vastaan.

Nämä toimenpiteet ovat kuin suora kopio aiemmista värivallankumouksista, jotka johtivat laillisesti valittujen järjestelmien kaatumiseen kyseisissä kohdemaissa ja vaikuttivat vakavasti alueelliseen kehitykseen.

Cui pitää selviönä, etteivät värivallankumoukset ole koskaan tuottaneet \”demokratiaa ja vapautta\”, ainoastaan epävakautta. Kun Biden valittiin presidentiksi marraskuussa 2020, monet ihmiset olivat huolissaan siitä, että Yhdysvallat ottaisi taas interventionismin työkalukseen, aloittaen uuden vallanvaihto-operaatioiden sarjan.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Länsimaat eivät ole enää yhtä vaikutusvaltaisia kuin aiemmin tällä vuosisadalla, jolloin uusliberalismin globaali vaikutusvalta oli huipussaan. Nouseviin maihin – kuten Kiinaan – verrattuna niiden hallinto ja talouskehitys ovat osoittaneet selvää laskusuuntausta. 

Länsimaat eivät ole saaneet edes koronakriisiä täysin hallintaansa ja niillä riittää työtä omienkin asioidensa hoitamisessa. Niinpä länsi voi korkeintaan yrittää manipuloida julkista mielipidettä Venäjän-vastaiseen suuntaan. 

Venäjällä tähän lännen provokaatioon on nyt vastattu: laittomiksi julistettuihin mielenosoituksiin osallistuneet ulkomaalaiset on asetettu maahantulokieltoon. Myös Navalnyin säätiö on jäädytetty ja sen alueellisen verkoston toiminta kiellettäneen pian pysyvästi.

Tämä lienee vasta alkua; Kreml julistaa luultavasti myös muita ulkomaisia vaikutusverkostoja laittomiksi. En ihmettelisi, mikäli Venäjää vuosia parjanneet suomalaisetkin ”kirjeenvaihtajat” saisivat maasta lähtöpassit. Onko Venäjän ja lännen välille laskeutumassa uusi rautaesirippu? Voisiko Venäjä muuntua vielä uudestaan Neuvostoliiton kaltaiseksi supervaltioksi Kiinan mallin mukaisesti?

Kiinalaistutkija katsoo, että amerikkalaiseliitin entinen tavoite länsidemokratian ideologisesta yliotteesta on palaamassa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen entinen Venäjän-suurlähettiläs Michael A. McFaul twiittasi äskettäin, että Venäjä olisi ”rikkaampi ja vapaampi demokraattisen järjestelmän alla kuin Putinin hallinnassa”.

Venäjään kohdistetut pakotteet eivät ole kaataneet Putinin hallintoa. Kiinalaisesta perspektiivistä tarkasteltuna, länsimailta puuttuvat välineet uhata Venäjää suoraan. Siksi Putinin hallinnon demonisoimiseksi käydään massiivista infosotaa, johon lännen kaikki tiedotusvälineet on valjastettu.

Tämänhetkinen tilanne on kuitenkin se, ettei lännen ohjaama värivallankumous ole toteutunut Venäjällä. Cui tähdentää, että vaikka Putinin henkilökohtainen suosio laski tammikuussa 2021, se alkoi jälleen nousta maaliskuun jälkeen. 

Hallintoa vastustavien aktivistien maine on kokenut kolauksen, heidät on joko tuomittu vankeusrangaistuksiin, osa on paennut maasta; heidät on tunnistettu lännen kätyreiksi, tehtävänään Venäjän hallinnon kaataminen. Niinpä monet venäläiset ovat vastustaneet navalnistista valeoppositiota, joka on nyt luokiteltu ”äärijärjestöksi”.

Tärkeämpi syy on kuitenkin se, ettei Putinin hallinnossa ole havaittavissa jakaantumista. Kaikkien osapuolten sidosryhmät ylläpitävät yhtenäisyyttä ja vakautta Putinin johtajuuden ympärillä. Tämä on oleellisesti heikentänyt värivallankumousyritystä.

Värivallankumoukset onnistuivat Ukrainassa, Georgiassa ja Kirgisiassa lähinnä hallitsevien ryhmittymien välisen kilpailun takia. Venäjällä Putin on kuitenkin osoittanut vahvaa johtajuutta ja yhdistänyt onnistuneesti venäläiseliitin. Länsi ei löydä vipuvartta Venäjää hallitsevan ryhmän sisältä, joten heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää Navalnyin kaltaisia hahmoja.

Cuin mielestä Venäjää hallitsevan ryhmän vakaus ja kannatus luovat perustan onnistuneelle puolustautumiselle lännen epävakauttamisyrityksiä vastaan. Lisäksi ihmisillä on yhä synkkiä muistikuvia 1990-luvulta, Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen siirtymävaiheen kaaoksesta ja epäjärjestyksestä. Niinpä he eivät helpolla suosi mitään puoluetta, joka haluaisi tuhota nykyisen järjestyksen ja vakauden. 

Bidenin valtaan tulon jälkeen Washington on harjoittanut eristyspolitiikkaa Venäjää ja Kiinaa vastaan. Tämä ”värivallankumous 2.0” ei kohdistu vain Venäjään, Cui arvioi; myös Kiinan on syytä pysyä alati valppaana. Cui siteeraa kansantasavallan edesmennyttä johtajaa Mao Zedongia: ”meidän tulee halveksia vihollista strategisesti, mutta suhtautua heihin vakavasti taktisesti”.

Tulin lukeneeksi WikiLeaksin aikoinaan vuotamista amerikkalaisista diplomaattisähkeistä.

Kymmenen vuoden takaisissa dokumenteissa kuvataan Kiinan presidenttiä Xi Jinpingiä ”herra puhtaaksi” (Mr. Clean): korruptiosta vapaaksi johtajaksi, joka ylenkatsoo kiinalaisten uusrikkaiden kulutuskulttuuria.

Xitä luonnehditaan myös ”elitistiksi, joka uskoo, että maolaisten vallankumouksellisten jälkeläiset ovat Kiinan oikeutettuja hallitsijoita”. Xin isä oli kommunistijohtaja, joka taisteli Mao Zedongin rinnalla ja auttoi toteuttamaan myös Deng Xiaopingin talousuudistuksia.

Sähkeissä kuvataan Xin nousua provinssivirkamiehestä kansalliseksi johtajaksi. Tietovuotojen aikaperiodi yltää vuoden 2006 lokakuusta vuoden 2010 helmikuuhun. Amerikkalaistiedot pohjautuvat keskusteluihin useiden eri kiinalaislähteiden kanssa tutkijoista toimittajiin, liikemiehiin sekä seniorivirkamiehiin ja hallituksen jäsenten sukulaisiin ja ystäviin.

Vuonna 1953 syntynyttä Xitä kuvataan rehelliseksi, jopa värittömäksi ja tylsäksi. Hän ei ole ottanut vastaan lahjuksia urallaan ja johtoasemaan päästyään, Xi on pyrkinyt puhdistamaan Kiinan kommunistisen puolueen kaikenlaisesta korruptiosta.

Ystävä, joka tunsi Xin jo teini-ikäisenä, on todennut hänen olevan ”äärimmäisen käytännöllinen” ja ”realisti, jota ei aja eteenpäin ideologia”. Toisten lähteiden mukaan Xi on nuoresta asti pitänyt ”katseensa palkinnossa” ja luovinut kunnianhimoisesti eteenpäin urallaan kohti nykyistä asemaansa politiikan huipulla.

Kulttuurivallankumouksen jälkeen monet Xin aikalaiset vieraantuivat puolueesta ja keskittyivät hedonistisesti nauttimaan elämästään. Xi ei seurannut heidän esimerkkiään, vaan pyrki selviytymään ”tulemalla punaisemmaksi kuin punainen”, eräs Xin tuolloin tuntenut väittää.

Vaikka Xi on hyvästä suvusta ja kommunistieliitin sisäpiiristä, hän ei ole arrogantti, vaan nöyrä ja maanläheinen mies, joka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Myös Yhdysvaltoihin Xi suhtautuu yllättävän positiivisesti, eikä näe maita kilpailijoina, vaan yhteistyökumppaneina (millainen lienee miehen näkemys nykyään?). Xi nauttii Hollywoodin sotaelokuvista, tai ainakin tämä kuva välittyy vuoden 2007 päivällispuheista suurlähettiläs Randtin residenssissä.

Tuon päivällisen jäljiltä kirjatuissa tiedoissa mainitaan Xin pitäneen sellaisista amerikkalaiselokuvista kuin Pelastakaa sotamies Ryan ja The Departed. Xi oli sanonut odottavansa mielenkiinnolla myös Clint Eastwoodin elokuvaa Isiemme liput.

Amerikkalaisdiplomaattien näkemyksiä vahvistaa myös ranskalaisen François Bougonin kirja Inside the Mind of Xi Jinping, joka osoittaa, että Xi on varsin lukenut mies, joka Venäjällä käydessään siteeraa sujuvasti Dostojevskiä ja Gogolia ja Ranskassa Molièrea ja Maupassantia. Kuuban Havannassa hän vieraili Ernest Hemingwayn suosikkibaarissa ymmärtääkseen paremmin kirjaa Vanhus ja meri.

Xi pitää historiallisista nähtävyyksistä ja etenkin sellaisista, jotka liittyvät muinaiseen Kiinaan. Bougonin mukaan Xi suhtautuu historiaan vakavasti; hänen puheissaan on usein viittauksia Kiinan menneisyyden obskuureihin ajattelijoihin ja valtiomiehiin. Xin mielestä on mahdollista olla samanaikaisesti ylpeä Kiinan marxilaisuudesta sekä maan perinteisestä kulttuurista.

Tietyssä vaiheessa uraansa Xin kiinnostuksenkohteisiin kuului myös buddhalainen mystiikka. Xin kerrotaan olleen viehättynyt buddhalaisista kamppailulajeista, sekä ikivanhasta kiinalaisesta qigong-harjoituksesta, sen terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi.

Xi pitää itseään myös ”tulevaisuuden miehenä”, jota kiehtovat huipputieteen monimutkaiset järjestelmät. Hän nauttii tutustuessaan erilaisiin laboratorioihin ja innovaatiokeskuksiin. Tällaista tulevaisuusorientoitunutta ajattelua hän haluaa integroida myös puolueensa politiikkaan.

Lukuisissa puheissaan Xi on esittänyt, että romahtanut Neuvostoliitto oli lännen ”vallankumousviennin” suurin uhri. Yhdysvaltojen johtama länsi tuhosi onnistuneesti venäläiskommunismin kulttuurisen subversion strategiallaan. ”Kulttuurisoturiksi” kasvanut Xi on päättänyt, ettei sama kohtalo odota Kiinan kommunistista puoluetta.

Bougonin mukaan ”todellinen Xi” ei paljoa eroa valtion propagandan esittämästä hahmosta. Kaiken kaikkiaan Kiinan kansantasavallan nykyinen päämies ei kuulosta pahimmalta mahdolliselta suurvaltajohtajalta globaalia tulevaisuutta ja sen moninaisia haasteita ajatellen.

Kiinan ulkoministeri Wang Yi on kehottanut Washingtonia luopumaan ideologisesta lähestymistavastaan ​​ulkopolitiikkaan.

Wangin mielestä on väärin, että Yhdysvallat yrittää muokata muuta maailmaa omaksi kuvakseen.

Puhuessaan perjantaina Yhdysvaltojen ulkosuhteiden neuvoston kanssa videoyhteyden välityksellä, Wang tarjosi joukon ehdotuksia, jotka hänen mielestään parantaisivat maiden kahdenvälisiä suhteita.

Hän kehotti Yhdysvaltoja etsimään ratkaisua rauhanomaiseen rinnakkaiseloon Pekingin kanssa ja hyväksymään sen, että Kiina on valinnut itsenäisen polun ja järjestelmän.

”Demokratia ei ole kuin Coca-Cola, joka maistuu Yhdysvaltojen tuottaman siirapin kanssa samalta kaikkialla maailmassa. Maailma, jossa olisi vain yksi malli ja yksi sivilisaatio, olisi eloton ja tylsä”, kokenut kiinalaisdiplomaatti yritti järkeillä lännen globalistien kanssa.

Wang sanoi, että oli väärin kuvata Kiinaa ”autoritääriseksi”, koska maan kansanvaltainen valtiojärjestys ”ilmenee eri muodossa kuin Yhdysvalloilla”. 

Washingtonin tulisi myös pidättäytyä käyttämästä ”demokratiaa ja ihmisoikeuksia” tekosyynä sekaantua muiden maiden sisäisiin asioihin ja provosoida vastakkainasettelua, joka voi johtaa ”myllerrykseen tai katastrofiin”, hän varoitti.

Ulkoministeri syytti Yhdysvaltojen entistä, Donald Trumpin johtamaa hallintoa, ”kansainvälisen järjestyksen häiritsemisestä” ja vetäytymisestä globaaleista velvoitteista ja vastuista. Hän sanoi, että Peking olisi tyytyväinen, jos Joe Bidenin hallinto ”palaisi monenkeskisyyteen”.

Peking ja Washington ovat yhä jumissa monenlaisten taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten kysymysten suhteen, aina Trumpin hallinnon aloittamasta kauppasodasta alueellisiin kiistoihin Etelä-Kiinan merellä.

Kiina on alkanut rohkeasti vastustaa Yhdysvaltojen puuttumista sen sisäisiin asioihin. Viime kuussa Kiinan ulkoministeriö kyseenalaisti Yhdysvaltojen, Kanadan, EU:n ja Ison-Britannian legitimiteetin julistaa itsensä ”ihmisoikeustuomareiksi”.

Kiinan suuttumusta provosoi kiinalaisvirkamiehille asetetut pakotteet, joita länsi perusteli väärinkäytöksillä Xinjiangin uiguurimuslimeja kohtaan. Kiinan mukaan kyse on poliittisesti motivoituneesta hyökkäyksestä, jossa uiguureja käytetään välikappaleena.

Aiemmin tässä kuussa Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu identifioi Kiinan Washingtonin ”suurimmaksi uhaksi” ja pahimmaksi kilpailijaksi, jonka tavoitteena on edistää ”autoritääristä kiinalaista järjestelmää” ympäri maailmaa.

Yhdysvaltojen ulkosuhteiden neuvoston presidentti Richard N. Haass johti videokokousta, jossa oli mukana miltei viisisataa osallistujaa Yhdysvalloista. Kiina yrittää käydä sivistynyttä vuoropuhelua lännen globalistien kanssa keskinäisistä erimielisyyksistä huolimatta.

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti tänään jokavuotisen kansakunnan tilaa käsittelevän linjapuheensa.

Etukäteen oli monella taholla arveltu, pelätty ja odotettu, että puhe sisältäisi ”geopoliittisen pommin” ja olisi uutta suuntaa antava Venäjän valtioidentiteetille ja kansainvälisille suhteille.

Lopulta russofobisimmatkin toimittajat ja muut politiikan kommentoijat joutuivat tunnustamaan pettymyksensä: Putinin puhe olikin melko tyypillinen sisäpoliittinen puhe, eikä sisältänyt käänteentekeviä ulko- ja turvallisuuspoliittisia ilmoituksia.

Kuten Qanon-kulttiin hurahtaneet, jotka Trumpin hallinnon aikana odottivat aina uusia paljastuksia ja outoja tapahtumia (jotka tulisivat ”aivan pian” ja vaikuttaisivat koko maailman ”heräämiseen”), myös Venäjä-vastaisissa toimittajissa ja tutkijoissa on ollut havaittavissa samanlaista pelonsekaisen odotuksen henkeä.

Eräs Ulkopoliittisen instituutin aina avoimen länsimielinen tutkija hämmästeli Putinin puheen ulkopoliittisen osuuden lyhyyttä. Ohimenevän tunnekuohun jälkeen tutkija muistutti, että on lopulta todennäköisempää, ettei tällaisissa puheissa tule suuria yllätyksiä. Politiikka on politiikkaa Venäjälläkin.

Putin mainitsi puheessaan Valko-Venäjän presidenttiä vastaan suunnitellun salamurhayrityksen. Maiden turvallisuuspalvelut kertoivat asiasta jo viikonloppuna (ja minäkin maanantaina), mutta ”kollektiiviselta länneltä” uutinen ei ole saanut juurikaan huomiota, mitä Venäjän päämieskin ihmetteli.

Entä sitten Venäjän armeijan joukot, jotka lännen mukaan tungeksivat Ukrainan rajan läheisyydessä sekä Krimin niemimaalla? Jälleen turpoilijoita odotti antikliimaksi: Putin ei sanonut tästäkään mitään, eikä maininnut edes nälkälakkoilevaa vankia, josta ihmisoikeuksista ja demokratiasta pulputtava lännen puppugeneraattori on niin kovin huolissaan. 

Olihan puheessa sentään jotain, joka voitiin tulkita varoitukseksi, ellei jopa uhkaukseksi. Länsimaiden tulee Putinin mukaan varoa ”punaisten viivojen” ylittämistä Venäjän suhteen. Venäjä on hänen mukaansa valmis vastatoimiin, mikäli nämä ylitetään. Tämäkin selitettiin niin, että Venäjä haluaa herättää pelkoa ”olemalla epämääräinen”.

Mitä Kremlissä juonitaan loppuviikolla? Valko-Venäjän johtaja Aleksandr Lukašenko vierailee Moskovassa torstaina ja Venäjän parlamentin ylähuone on kutsuttu koolle perjantaiksi. Tapahtuuko silloin jotain mullistavaa? Yhdistyykö Valko-Venäjä Venäjään? Kiristyykö tilanne Itä-Ukrainassa? ”Oikeat yllätykset saattavat olla luvassa vasta silloin”, epäilee eräskin toimittaja Facebook-seinällään.

Älkää nyt kuitenkaan menettäkö yöunianne.

Kiinan presidentti Xi Jinping varoitti ”uudesta kylmästä sodasta ja ideologisesta vastakkainasettelusta”, peräänkuuluttaen ”oikeudenmukaisempaa maailmanjärjestystä” Aasian Boao-foorumin kokoontumisessa.

Nelipäiväinen konferenssi on meneillään Etelä-Kiinan Hainanin maakunnan trooppisessa lomanviettokohteessa. Tänä vuonna teemana on Maailma muutoksessa. Aasian talousfoorumi haluaa ”vahvistaa globaalia hallintoa sekä kehittää yhteistyötä Vyö ja tie-hankkeessa”.

Tilaisuus on ensimmäinen kansainvälinen kokoontuminen tänä vuonna, joka ei rajoitu pelkästään etäyhteyksiin. Viimevuotinen tilaisuus peruttiin kokonaan pandemian vuoksi.

Puheessaan Xi vihjaili selvästi myös Yhdysvaltojen suuntaan. ”Emme saa sallia yhden tai muutaman maan asettaa sääntöjään muille, tai antaa tiettyjen maiden harjoittaman yksipuolisen päätöksenteon vaikuttaa koko maailman kehitystahtiin”, Xi painotti. ”Suurten maiden tulisi käyttäytyä asemalleen sopivalla tavalla ja suuremmalla vastuuntunnolla”, hän lisäsi.

”Elämme aikakaudella, joka on täynnä haasteita…Maailma on siirtynyt myrskyisään muutokseen ja epävarmuus on lisääntynyt merkittävästi”, Xi sanoi. Kiinan johtajan mielestä ”nollasumma-ajattelusta” pitäisi luopua, samoin tulisi vastustaa ”uutta kylmää sotaa ja ideologista vastakkainasettelua”.

Puheenvuoronsa aikana Xi avasi myös ”kiinalaisia ​​konsepteja” ja ”kiinalaisia ​​ ratkaisuja” nykyisten kansainvälisten ja alueellisten tilanteiden keskellä, hahmotellen Kiinan ratkaisua Aasian ja maailman kehityksen ja vaurauden rakentamiseksi.

”Talouden globalisaatio on osoittanut uutta sietokykyä ja vaatimus monenkeskisyyden ylläpitämisestä sekä viestinnän ja koordinoinnin parantamiseksi on lisääntynyt”, Xi totesi.

”Kiina pysyy sitoutuneena rauhaan, kehitykseen, yhteistyöhön ja molemminpuoliseen hyötyyn, kehittää ystävyyttä ja yhteistyötä muiden maiden kanssa rauhanomaisen rinnakkaiselon viiden periaatteen pohjalta ja edistää uudentyyppisiä kansainvälisiä suhteita”, Xi julisti.

Kiina aikoo jatkaa myös koronaviruksen vastaista yhteistyötä Maailman terveysjärjestön ja muiden maiden kanssa, kunnioittaa sitoumustaan  ​​tehdä rokotteista globaali yleishyödyke ja auttaa kehitysmaita torjumaan virusta.

Vuonna 2018 Xi ilmoitti Kiinan avautumistoimenpiteiden ”uudesta kierroksesta”, luvaten, että maan toimet hyödyttävät ”kaikkia yrityksiä ja ihmisiä Kiinassa ja ympäri maailmaa”. Toimenpiteisiin sisältyi ”Kiinan markkinoille pääsyn laajentamista, houkuttelevamman sijoitusympäristön luomista ja muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan vahvistamista”.

Xi toisti jälleen Kiinan sitoutumisen avautumiseen. Peking osallistuu ”aktiivisesti monenkeskiseen, kauppaa ja investointeja koskevaan yhteistyöhön, panee täysimääräisesti täytäntöön ulkomaisia ​​investointeja koskevan lain, sekä sitä tukevat säännöt ja määräykset ja leikkaa edelleen ulkomaisten sijoitusten negatiivista listaa”.

”Kiina jatkaa myös Hainanin vapaakauppasataman kehittämistä ja uusien järjestelmien kehittämistä korkeamman tason avointa taloutta varten”, Xi selitti puheessaan talousfoorumille.

Xi ilmoitti, että Kiina isännöi toista Aasian sivilisaatioiden vuoropuhelun konferenssia ”heti, kun pandemia on hallinnassa, helpottaakseen vuorovaikutusta Aasian ja maailman sivilisaatioiden välillä”. Ensimmäinen konferenssi järjestettiin Pekingissä toukokuussa 2019.

Valko-Venäjältä kuuluu kummia. Presidentinvaalien jälkeen aloitettu värivallankumous ei onnistunut, mutta jatkoa on seurannut.

Venäjän ja Valko-Venäjän turvallisuuspalvelut ovat kertoneet estäneensä vallankaappauksen valmistelut. Tarkoituksena oli surmata presidentti Aleksandr Lukašenko sekä muuta valtion johtoa.

Venäläiset uutistoimistot, kuten Tass, Ria Novosti sekä NTV ovat kertoneet, että amerikkalaiset tiedustelupalvelut olivat mukana suunnitelmassa Lukašenkon pään menoksi. Koodinimellä ”Hiljaisuus” kulkenut vallanvaihto-operaatio oli määrä toteuttaa perinteisen voitonpäivän juhlallisuuksien aikana 9. toukokuuta.

Moskovassa on pidätetty kaksi henkilöä, joiden väitetään olleen mukana vallankaappausjuonessa. Toinen on Valko-Venäjän ja Amerikan kaksoiskansalaisuuden omaava juristi Juri Zenkovitš ja toinen Lukašenkon lehdistösihteerinä toiminut, sittemmin demokratia-aktivistiksi ryhtynyt Aleksandr Feduta.

Zenkovitšin ja Fedutan väitetään valmistelleen vallankaappausta yhdessä länsimielisten valkovenäläisten ja ukrainalaisten aktivistien kanssa. Tarkoitus oli taivutella mukaan myös armeijan kenraaleja. Salamurhasuunnitelman valmisteluista on saatu jopa videomateriaalia.

Lukašenko on myös itse kertonut medialle vallankaappausyrityksestä. Hänen mukaansa operaatiolla oli Washingtonin hyväksyntä. Lukašenkon mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin olisi jopa kysynyt asiasta Joe Bideniltä miesten puhelinkeskustelun yhteydessä. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov on vahvistanut väitteen paikkansapitävyyden.

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n mukaan vallankaappaajien tarkoituksena oli eliminoida käytännössä koko Valko-Venäjän johto, ottaa haltuunsa maan televisio- ja radiokanavat, katkaista sähköt ja estää Valko-Venäjän sisäministeriön joukkojen toiminta.

Kreml on kertonut, että presidentti Lukašenko matkustaa työvierailulle Moskovaan torstaina, 22. huhtikuuta. Vain päivää ennen tapaamista eli keskiviikkona 21. huhtikuuta, Putinin on määrä pitää tärkeä linjapuhe parlamentin molemmille kamareille. Lukašenkon Moskovan vierailun arvellaan olevan merkki siitä, että maiden välistä valtioliittoa syvennettäisiin.

Venäjän parlamentin ylähuone on myös kutsuttu koolle Putinin liittokokouspuheen jälkeisiksi päiviksi. Aiemmin epäiltiin, että Putin toisi puheessaan esiin jotain yllättävää Ukrainan kriisistä, mutta  Lukašenkon-vastaisen vallanvaihtoyrityksen jälkeen on spekuloitu Venäjän ilmoittavan jotain Valko-Venäjään liittyen.

Lukašenko on itse vihjaillut myös ”erittäin tärkeästä päätöksestä”, jonka hän on tehnyt ja jonka hän aikoo julkistaa pian. Kyseisellä päätöksellä on tarkoitus estää ulkovaltojen juonittelu Valko-Venäjää vastaan, vaikka puoli vuosisataa maata hallinnut Lukašenko ei enää olisikaan itse vallassa. 

Yhdysvaltojen Venäjälle lisäämien pakotteiden ja diplomaattikarkotusten jälkeen Kremliä vastaan ovat hyökänneet myös Ukraina, Tšekki, Puola, Bulgaria sekä Romania.

Osa näistä maista on entisiä neuvostotasavaltoja, osa vuonna 1991 lakkautetun Varsovan liiton jäsenmaita.

Kun Neuvostoliitto hajosi, venäläiset eivät odottaneet tällaisen vastakkainasettelun enää jatkuvan, arvioi kiinalaistoimittaja Hu Xijin. Venäjällä ajateltiin maan integroituvan länteen. Nyt kuitenkin sekä länsi, että entiset ”veljeskansat” ja liittolaiset, ovat hyökänneet Venäjää vastaan.

Venäjän kärsimykset ovat geopoliittinen tragedia, Hu kirjoittaa. Neuvostoliiton ongelmat olisi hänen mielestään voinut ratkaista uudistuksilla. Tasavallat päättivät kuitenkin hajottaa unionin. Neuvostoliiton määräävänä voimana toiminut Venäjä antoi lopulta periksi.

Sittemmin Venäjä on toteuttanut koko joukon ”demokraattisia uudistuksia”. Tänä päivänä Venäjällä on länsimaistyylinen perustuslaillinen kehys ja monipuoluejärjestelmä vaaleineen. Vaikka länsimaat pitävät Putinin Venäjää ”autoritaarisena”, maassa on tehty merkittäviä muutoksia.

Kaikesta huolimatta lännen hyökkäykset Venäjää vastaan ”vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien” nimissä ovat jatkuneet. Venäjän valtavin kustannuksin tekemät yhteiskunnalliset muutokset eivät ole saaneet länsimailta poliittista tunnustusta. Yhdysvallat ja länsi ovat jatkaneet Venäjän luokittelua täydeksi vastakohdaksi länsimaiselle ideologialle.

Tällainen todellisuus on valitettavaa. Se kertoo ihmisille, että Yhdysvaltojen ja lännen asenne ei riipu Venäjän poliittisesta järjestelmästä. Sen sijaan se riippuu geopoliittisesta suhteesta länteen ja Venäjään. Venäjän ”demokraattiset uudistukset” eivät voi voittaa Yhdysvaltojen ja lännen ystävyyttä, kiinalaistoimittaja toteaa. 

Kun otetaan huomioon Venäjän voimakas ydinaseistus ja se, että Venäjän on pyrittävä ajamaan omia kansallisia etujaan, jotka ovat ristiriidassa lännen intressien kanssa, maa on ja pysyy edelleen lännen vallanvaihtoyritysten kohteena.

Lännelle ei kelpaa suvereenien valtioiden rauhanomainen rinnakkaiselo, vaan ainoastaan totaalinen alistuminen angloamerikkalaisen, ”liberaalin” järjestyksen alamaisuuteen. Koska Venäjää ei saada enää 90-luvun karujen kokemusten jälkeen suostumaan tällaiseen, se yritetään nyt eristää muusta maailmasta. Tämä on nähtävissä kaikessa, aina politiikasta urheiluun ja kulttuuriin.

Venäjä on ”demokraattisempi” kuin Saudi-Arabia ja Singapore. Valitettavasti se on paljon vahvempi kuin nämä kaksi maata, eikä lännen eliitille alistuva vasallivaltio. ”Venäjä on valtava jääkarhu, jota länsi ei pysty sulattamaan. Siksi Venäjän kohtalona on tulla lännen torjumaksi”, Hu katsoo.

Halford Mackinder väitti vuosisata sitten, että Venäjän Volgan ja Kiinan Jangtse-joen välisen ”sydänmaan” – Euraasian – hallitsija hallitsisi ”maailmansaarta”, mikä oli hänen yhteisterminsä Euroopalle, Aasialle ja Afrikalle. 

Vielä nykyäänkin Mackinderin kiehtova teoria herättää vastakaikua, kun Venäjä ja Kiina, kaksi johtavaa maata Shanghain yhteistyöjärjestön takana, siirtävät tätä teoriaa käytäntöön, uudeksi monenkeskiseksi järjestelmäksi. 

Ajatus ei tietenkään ole erityisen uusi. Kyseessä on yksinkertaisesti muinaisen kaupankäyntiin perustuvan talousalueen uusi tuleminen Euraasian sydämessä.

Miksi tämä ikivanha silkkitie herää henkiin nykyajassa? Miksi Euraasian geopoliittinen paradigma on nousemassa ja angloamerikkalainen järjestys väistymässä, vaikka länsinostalgikot muuta kuvittelevatkin? Alasdair Macleodin mukaan tämä ei johdu sotilaallisesta ylivoimasta, vaan perustuu talouden lainalaisuuksiin.

Yhdysvaltojen talous kärsii koronarajoitusten jälkeisestä inflaatiosta ja dollari on keskellä eksistentiaalista kriisiä. Kiinan talous taas kasvaa kotimaisen kulutuksen lisääntymisestä ja viennin kasvusta, Macleod selittää. Kiina on niitä harvoja maita, jotka selvisivät koronakriisistä kasvavan talouden maana.

Talouden lisäksi yli puolet maailman väestöstä ei pidä angloamerikkalaista liberaalidemokratiaa itselleen sopivana poliittisena järjestelmänä. Euroopan siirtomaavalta alkoi purkautua 1900-luvun puolivälissä ja nyt on vuorossa amerikkalaisen ylivallan ja uusliberaalin vaiheen päättyminen.

Historiallisilla kaunoilla on myös erityinen osansa. Washingtonissa (ja jossain määrin myös Euroopassa) on ryhmittymä, joka tuntee patologista emotionaalista halua käydä sotaan Venäjän kanssa, mikä johtuu pääosin siitä vakaumuksesta, että tsaarit (ja myöhemmin Stalin) olivat ”antisemitistisiä”.

Nämä ”trotskilaiset globalistit” ovat omalta osaltaan vastuussa Venäjän ja Kiinan yhdistymisestä. Yhdessä Amerikan harjoittaman pakotepolitiikan kanssa, kärjistynyt tilanne on tarjonnut Kiinalle ja Venäjälle mahdollisuuden Mackinderin hengessä. Zbigniew Brzezinskin varoitus on käymässä toteen.

Oli aika, jolloin brittiläinen ja sen jälkeen amerikkalainen hegemonia ylittivät Euraasian merkityksen, mutta enää tämä ei pidä paikkaansa. Yhdysvallat ja anglofoninen maailma kohtaavat nyt suurimman haasteen taloudelliselle ja teknologiselle valta-asemalleen.

Kiinan ja Venäjän aloittamalla ”globaalilla vastarintataloudella” on paralleelinsa myös geopoliittisessa viitekehyksessä. Juuri tähän aspektiin Kiinan ulkoministeri Wang viittasi sanoessaan, että Iranin ja Kiinan strateginen yhteistyösopimus ”tulee mullistamaan Yhdysvaltojen pitkään hallitseman Länsi-Aasian alueen geopoliittisen kartan”.

Wang vihjasi, että Kiinan aloite tulee vapauttamaan koko Länsi-Aasian (angloamerikkalaisittain kutsutun ”Lähi-idän”) amerikkalaisesta hegemoniasta ja pystyttämään ”lännen ikeestä” vapaan ”suverenistisen” ja ”multilateralistisen” järjestyksen. Kiinalaisministeri ei rajoittanut poliittista viestiään vain Iranille, vaan sanoi samaa Saudi-Arabiassa, missä vastaanotto oli myös suopea. Kiina on jo aiemmin saanut mukaan Pakistanin ja Turkin.

Euroopan unioni on kahden tulen välissä. Toisin kuin Yhdysvallat, unioni ei voi vain painaa lisää rahaa, jolla elvyttää korona-ajasta kärsivää talouttaan. EU tarvitsee kipeästi kaupankäyntiä ja investointeja. Peking, sen suurin kauppakumppani, on juuri käskenyt Brysseliä (ja Washingtonia) luopumaan moralisoivasta keskustelutyylistään. Samaan aikaan Euroopan ”transatlanttinen turvallisuuskumppani” Biden on puolestaan vaatinut eurovasalleja tuekseen taistelussa euraasialaisia kilpailijoitaan vastaan.

Yhdysvallat ei luultavasti oppinut mitään palaveristaan Kiinan kanssa Alaskan Anchoragessa. Se painaa päälle ja ryhtyy ennemmin vaikka kahden rintaman sotaan, elleivät syvän valtion sotahaukkoja viisaammat ajattelijat saa ääntään kuuluville palavereissa. Bidenin hallinto ärsyttää Kiinaa jo Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanissa. Samoin se valmistelee eskalaatiota Ukrainassa Venäjää varten.

Jotta Venäjän ja Kiinan euraasialainen kumppanuus onnistuisi, Mackinderin sydänmaa-teorian on käytävä toteen. Sitä varten tarvitaan talouskriisi – dollarin romahdus ja eurokriisi – joka onkin jo näköpiirissä. Koko aiempi historia ja taloustieteen logiikka vahvistavat tämän tapahtuvan, väittää kulta-analyytikko Macleod.

Shanghain yhteistyöjärjestön suunnitelmana on tehdä ”maailmansaaresta” itsenäinen kokonaisuus, joka ei ole riippuvainen ”reunamaan” laitavaltioista, eli ”viiden silmän” anglovalloista. Myös länsimaisista taloustavoista on luovuttava. Venäjällä ja Kiinalla on riittävästi valtio-omisteista kultaa (luultavasti enemmän kuin maat ovat julkisesti valmiita myöntämään) takaamaan juanin ja ruplan sopimusvaluuttoina.

Kun näille kahdelle valuutalle annetaan vapaa vaihdettavuus kultaan, ne hyväksytään kaikkialla, Macleod uskoo. Myös euraasialaisten valtojen kylmän sodan ajan viholliset voivat vaurastua kaupankäynnillä. Yhdysvalloilla on tarpeeksi kultaa, jotta dollarihegemoniasta voidaan palata kultastandardiin. Näin saavutettaisiin kiinalaisen ajatuksen mukainen yhteisvoitto, angloamerikkalaiseen makuun epätyypillinen win-win situation.

Tämä skenaario voi onnistua, mikäli Atlantin takainen hegemoni leikkaa radikaalisti menojaan, saa budjettinsa tasapainoon ja luopuu megalomaanisista poliittisista tavoitteistaan. Jos hyvin käy, nyt meneillään oleva uusi kylmä sota päättyy ja siirrymme euraasialaiseen järjestykseen, emmekä kolmanteen maailmansotaan. 

(Lisäys: Tämän kirjoituksen päivitetty englanninkielinen versio, From Economic Crisis and War to Eurasian Order, on julkaistu The Radical Outlook-lehdessä 13. elokuuta 2021.)

Aiemmin viikolla uutisoitiin, kuinka Joe Biden oli ehdottanut Vladimir Putinille tapaamista ”jossain kolmannessa maassa”. Suomi ehti jo tarjoutua isännöimään mahdollista kokousta.

Kuitenkin vain muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvallat ilmoitti uusista Venäjään kohdistuvista pakotteista sekä kymmenen venäläisdiplomaatin karkotuksesta.

Syyksi kerrottiin ”venäläishakkerien” viime vuonna tekemä kyberisku Yhdysvaltojen valtiollisiin tietojärjestelmiin sekä Venäjän ”sekaantuminen presidentinvaaleihin”. Mitään todisteita ei tietenkään esitetty.

Valkoisesta talosta kerrottiin heti perään, että Biden on asettamistaan pakotteista huolimatta yhä valmis tapaamiseen. Onko kyse taktikoinnista vai tyhjästä jargonista, jää nähtäväksi. 

Ehkä Yhdysvallat hoiti asian näin, jotta Bidenin ei tarvitse koskaan tavata Putinia? Ulkoministerit Antony Blinken ja Sergei Lavrov tosin tapaavat toisensa toukokuussa Arktisen neuvoston kokouksessa Reykjavikissa.

Kreml pitää laadittuja pakotteita molempien maiden etujen vastaisina ja sanoo vastaavansa niihin. Sotilasliitto Nato on ehättänyt julistamaan tukevansa Bidenin pakotteita. Myös Euroopan unioni on osoittanut solidaarisuutta Yhdysvaltojen päätökselle.

Washington toivoo viimeisimpien sanktioiden vaikuttavan Venäjän bruttokansantuotteeseen, inflaatioon, markkinoihin ja pakottavan Moskovan hyödyntämään varantojaan. Eli maata yritetään köyhdyttää ja kurjistaa melkein Iranin mallin mukaisesti.

Samaan hengenvetoon Yhdysvalloissa todetaan jokseenkin skitsofreenisesti, ettei Washington ”halua enempää heikentää maiden välisiä suhteita”, vaan Venäjän kanssa halutaan jatkaa ”dialogia ja diplomaattista prosessia”, ”tasaisen ja ennakoitavan suhteen” kehittämiseksi.

Jos unohdetaan diplomaattiset sanankäänteet, Yhdysvaltojen pakotepolitiikka vastaa jo matalan intensiteetin sodankäyntiä. Muutenkin tilanne alkaa muistuttaa hieman kylmän sodan aikaa. Kun mukaan lasketaan vielä Ukrainan kriisi, koossa alkaa olla ainekset vakavalle konfliktille.

Suomessa julkinen keskustelu näistä aiheista huomioi vain lännen näkökulmat, Venäjän ollessa lähtökohtaisesti syypää kaikkeen (esimerkkinä eilinen A-Studio, jonka ”asiantuntijavieraina” esiintyivät mm. virolainen vihapuhuja Kristi Raik Viron ulkopoliittisesta instituutista ja Hybridisotakeskuksen propagandisti Hanna Smith). Venäjä suhtautuu hyvin pitkämielisesti Suomen ja Itä-Euroopan traumavaltioiden uhitteluun ja toimintaan lännen kätyreinä.

Summa summarum: Yhdysvallat keksii tarinan vaalivaikuttamisesta, uhkailee, asettaa pakotteita ja ehdottaa sitten, että tavataan ja puhutaan. Kaava kuulostaa jokseenkin tutulta. Mitä Venäjällä tästä kaikesta ajatellaan ja mikä on Kremlin seuraava siirto Bidenin toimien jälkeen?

”Olemme toistuvasti varoittaneet Yhdysvaltoja vihamielisten toimien seurauksista, jotka lisäävät maidemme vastakkainasettelua vaaralliselle tasolle”, Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zakharova sanoi torstaina Moskovassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Vastatoimia on varmasti odotettavissa.