Kuukausi: lokakuu 2023

Israel jatkaa Gazan moukarointia raukkamaisesti ilmasta käsin, tappaen erityisesti naisia, lapsia ja kokonaisia perhekuntia koteihinsa (Hamasin taistelijat ovat luultavasti turvassa tunneleissaan).

Samaan aikaan, Nato-Suomessa ja muualla, läntinen media yrittää pitää ihmisten reaktiot kurissa, käyden informaatiosotaa ja levittäen amerikkalais- ja israelilaislähteisiin perustuvia valeuutisia.

Sionistinen etnokratia suorittaa etnistä puhdistusta – kansanmurhaa – mutta teeskentelee olevansa itse uhri. Vaikka länsimaiden johtajat mainitsevat sivulauseessa palestiinalaisten ahdingon ja alueen ”humanitaarisen kriisin”, Netanjahun hallinto saa kuitenkin kaiken avun läntisiltä hallituksilta.

Degeneroitunut maailmanpoliisi Yhdysvallat ei tee mitään Israelin intressien vastaista. Jo 1980 -luvulla, Benjamin Netanjahu kehui haastattelussa: ”Meillä on puolellamme Yhdysvaltojen senaatti, kongressi ja ennätysvahva juutalaislobby. Meillä on valtava vaikutus [amerikkalaisiin], Amerikka ei pakota meitä mihinkään.”

Nykyään tilanne on globaalilla tasolla vieläkin edullisempi sionisteille. Internetin jättiyhtiöt, Google, YouTube ja eri sosiaalisen median alustat sensuroivat ja poistavat ne kriittiset äänet, jotka eivät tue Gazan tuhoa. Tämä kaikki kertonee jotain todellisista valtasuhteista ja vallanpitäjistä maailmassa.

Kun YK:n pääsihteeri António Guterres mainitsi turvallisuusneuvoston istunnossa, ettei ”Hamasin isku syntynyt tyhjiössä”, vaan oli seurausta siitä, että ”palestiinalaiset ovat olleet tukahduttavan miehityksen kohteena 56 vuotta”, Israelin poliittinen johto raivostui, vaatien anteeksipyyntöä ja jopa Guterresin eroa.

YK:n pääsihteeri onnistui tiivistämään kolmeenkymmeneen sekuntiin historiallisen kontekstin, jota tarvitaan ymmärtämään, että Israel on jo vuosikymmenien ajan syyllistynyt raskaisiin rikoksiin palestiinalaisia ​​vastaan ​​Gazassa. Tällaista perusfaktaa läntinen valtamedia ei yleensä koskaan tuo julki.

Kostonhimoinen juutalaisvalta on jo kieltänyt viisumit YK:n virkamiehiltä; Guterres puolestaan on ”järkyttynyt joidenkin lausumiensa vääristelystä”. Palestiinalaiskysymyksen ”tasapainoiselle lähestymistavalle” ei Tel Avivin äärioikeistolaisen hallinnon mielestä ole enää tilaa, vaan ”Hamas on hävitettävä planeetalta”.

”Hamasin vastaisen sodan” varjolla voidaan oikeasti hävittää tai pakkosiirtää tavalliset palestiinalaiset Gazasta. Pääministeri Netanjahua lähellä oleva ajatushautomo Misgav -instituutti suositteleekin raportissaan ”nykyisen tilanteen hyödyntämistä tämän pitkäaikaisen sionistisen tavoitteen saavuttamiseksi”.

Hyvin vähän on julkisuudessa puhuttu siitäkin, että energia- ja talouspoliittiset syyt konfliktille ja halulle karkottaa palestiinalaiset pois alueelta (sekä saada Iran, Libanonin Hizbollah – järjestö ja Assadin Syyria tavalla tai toisella pois kuvioista), ovat Gazasta Syyrian rannikolle ulottuvalla ”Levantin altaalla” odottavat, valtavat öljy- ja kaasuvarannot.

Palestiinalaisten maat varastanut miehittäjä tekee loppupelissä työtään länttä hallitsevalle eliitille, jonka geopoliittisten ja geoekonomisten (joidenkin mielestä myös esoteeris-uskonnollisten) päämäärien vuoksi koko Israelin epävaltio ylipäätään aikoinaan perustettiin keskelle islamilaista maailmaa, kabaalin veriuhrien saattelemana.

Kunnes valta(vale)median narratiivi kerta kaikkiaan romahtaa, ”tolkun ihmiset” luultavasti puolustavat lyhytnäköisesti Israelia. ”Lopullista ratkaisua” odotellessa, palestiinalaisten julman epäinhimillinen kohtelu jatkuu, samoin Hamasin ja sen liittolaisten vastarinta. Mikä mahtaa olla seuraava linkki tässä katastrofien ketjussa?

”Länsimaiden tuki Israelin hyökkäykselle Gazaan on myrkyttänyt ponnistelut päästä yhteisymmärrykseen merkittävien kehittyvien maiden kanssa Venäjän Ukrainan vastaisen sodan tuomitsemisesta”, läntiset virkamiehet ja diplomaatit valittavat Financial Timesille.

Heidän mukaansa, Israelin ja palestiinalaisten konfliktin kuumeneminen on altistanut Yhdysvallat, EU:n ja niiden liittolaiset syytöksille tekopyhyydestä ja tehnyt tyhjäksi kuukausien työn, jonka tarkoituksena on ollut saada mustamaalattua Moskova globaaliksi hylkiöksi kansainvälisen oikeuden rikkomisesta.

Länsimaita on syystäkin syytetty siitä, että ne ”eivät ole puolustaneet 2,3 miljoonan palestiinalaisen etuja, vaan ovat kiirehtineet tuomitsemaan Hamasin hyökkäyksen ja tukemaan Israelia”.

Yhdysvaltojen ja muiden länsihallintojen laaja tuki Israelille vieraannuttaa suuren osan globaalista etelästä – mikä heikentää myös lännen pyrkimyksiä saada tukea Ukrainalle muulta maailmalta.

”Se, mitä sanoimme Ukrainasta, on sovellettava Gazaan. Muuten menetämme kaiken uskottavuutemme”, G7- maiden vanhempi diplomaatti lisäsi. ”Brasilialaiset, eteläafrikkalaiset, indonesialaiset: miksi heidän pitäisi koskaan uskoa, mitä me sanomme ihmisoikeuksista?”

Muualla maailmassa tiedostetaan, etteivät lännen puheet ja teot useinkaan kohtaa. Esimerkiksi monet arabit kokevat, että Yhdysvallat, Britannia ja Eurooppa eivät ole koskaan yrittäneetkään saattaa Israelia vastuuseen palestiinalaisten kohtelusta, tai kiinnittäneet riittävästi huomiota Jemenin ja Libyan raakoihin konflikteihin.

Israelin kostoiskut, sekä veden, sähkön, ruuan, lääkkeiden ja internet-yhteyksien katkaiseminen Gazaan, on herättänyt vastustusta Palestiinaa tukevissa maissa. Tämä on yhdistetty lännen tekopyhyyteen, jossa ”sääntöpohjaisen järjestyksen” säännöt eivät olekaan kaikille samat.

Arabivaltiot, erityisesti Jordania ja Egypti, ovat painostaneet länsimaisia virkamiehiä koventamaan sävyään Gazan siviilien suojelemiseksi. ”Jos kuvailette veden, ruoan ja sähkön katkaisemista Ukrainassa sotarikokseksi, teidän pitäisi sanoa samaa Gazasta”, kommentoi eräskin arabiviranomainen.

Viime päivinä Venäjä on pyrkinyt saamaan läpi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jossa tuomittaisiin siviileihin kohdistuva väkivalta konfliktissa mainitsematta erikseen Hamasia. Israelia mielistelevät neuvoston jäsenet hylkäsivät päätöslauselmaehdotuksen maanantaina.

”Meidän on estettävä se, että Venäjä…Kiinan tukemana…tekee aloitteen käyttää tätä meitä vastaan”, sanoi eräs korkea-arvoinen länsimainen diplomaatti Financial Timesille. ”On olemassa vaara, että seuraavassa äänestyksessä [YK:n] yleiskokouksessa Ukrainan tukemisesta äänestämättä jättäneiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti.”

Jos palestiinalaisten vastarintaliikkeiden ja Israelin välinen konflikti kärjistyy entisestään, tämä vie huomiota pois Ukrainasta. Kaiken lisäksi, lännen asema on entistä heikompi, sillä sen yksipuolinen tuki Israelin sortohallinnolle syö uskottavuutta vaatia muun maailman ymmärrystä Ukrainalle.

Kaikki läntiset tahot ovat julkisesti tukeneet poliittista sionismia jo vuosikymmenien ajan, joten heidän uskottavuutensa on menetetty (jos sitä koskaan olikaan). Samat tahot ovat vaatineet monikulttuurisuutta ja avoimien rajojen politiikkaa Eurooppaan, mutta antaneet Israelin juutalaisten harjoittaa apartheid -politiikkaa entisen Etelä-Afrikan tyyliin.

Laittomien juutalaissiirtokuntien aikana, ”kahden valtion mallista” on turha enää edes puhua. Ainoa tie eteenpäin olisi laittaa ääriainekset kuriin, lakkauttaa sionistinen etnokratia ja luoda tilalle yksi valtio, jossa alueen asukkailla – palestiinalaisilla, juutalaisilla ja kaikilla muillakin – olisi yhtäläiset oikeudet.

Sionisteille tällainen ratkaisu ei tietenkään käy, sillä se merkitsisi erillisen ”juutalaisvaltion” loppua. Kysymys kuuluu, miksi heillä ylipäätään pitäisi olla sellaiseen oikeus globalisoituneessa nykymaailmassa? Holokaustiin on (sionistien omien veritekojen jälkeen) enää turha vedota tässä vaiheessa, yli seitsemänkymmenen vuoden jälkeen.

Lännen silmäätekevät vierailevat nyt Tel Avivissa, aivan kuten aiemmin Kiovassa. Hybridisotashow laajenee uudelle rintamalle: nyt osoitetaan tukea Israelin suorittamalle kansanmurhalle Gazassa, sitä ennen puolusteltiin kahdeksan vuotta kestäneitä pommituksia Donbassissa.

Bidenin juutalaiskeskeisen kabinetin johdolla, kollektiivinen länsi vannoo poliittisen sionismin nimeen ja samaan aikaan, Netanjahu kumppaneineen teurastaa lisää palestiinalaissiviilejä Gazassa. Edes YK:n koulut, kristilliset sairaalat, lääkärit tai toimittajat, eivät ole turvassa Israelin armeijan iskuilta.

Tel Aviv on tilanteeseen vedoten pyytänyt Washingtonilta kymmenen miljardia dollaria lisää ”sotilaallista hätäapua” (vuosittaisten miljardiavustusten lisäksi). Netanjahu torjui myös heimoveljensä Zelenskyin solidaarisuusvierailun etnokratiassaan, koska he kilpailevat nyt Kiovan hallinnon kanssa samoista amerikkalaisaseista ja rahoituksesta.

Ja tietysti myös Euroopassa piti jälleen tehdä veritekoja: Brysselissä tunisialaismies surmasi ruotsalaisia jalkapallofaneja, ”kostoksi muslimien puolesta”. Angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin on perusteltava Gazan kaistalla tapahtuva kansanmurha, joten se on aktivoinut Isis -järjestön Euroopassa, islamofobiaa lietsoakseen.

Kaikki nämä CIA:n, MI6:n ja Mossadin luomat terroristit eivät tietenkään koskaan hyökkää Israelia vastaan, vaan niitä käytetään shokkijoukkoina länsimaiden kansalaismielipiteitä manipuloitaessa, tai kun pyritään epävakauttamaan joku länttä hallitsevan eliitin intresseille epämieluisa valtio.

Tämän kaiken luulisi olevan jo sangen läpinäkyvää, mutta Ylen ja iltapäivälehtien uutisia seuraava ”tolkun ihminen” uskoo yhä valta(vale)median narratiiveihin ja suree jopa ylikansallisen eliitin kätyreitä, kuten vähän aikaa sitten kuollutta Martti Ahtisaarta, joka ei koskaan tehnyt mitään Suomen tai suomalaisten hyväksi.

Tällä välin, valtavat ihmisjoukot osoittavat mieltään Israelia vastaan Länsi-Aasiassa. Mielenosoituksia on ollut myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa, jossa Palestiinan julkista tukemista on yritetty suorastaan kriminalisoida.

Levottomuuksia peläten, Israel on vetänyt edustustonsa pois Jordaniasta, Egyptistä ja Marokosta. Diplomaattien evakuointi Turkistakin on meneillään ja Netanjahun hallinto on kehottanut kansalaisiaan ”poistumaan maasta välittömästi”.

Palestiinan tilanteen kiristyessä, Israelin suhteiden normalisointi rikkaiden arabimaiden kanssa ei miellytä kyseisten maiden kansalaisia, vaikka eliitit olisivatkin eri mieltä. Arabiemiraattien presidentti, šeikki Mohammed bin Zayed al-Nahyan, tukee yhä Netanjahua, mutta Saudi-Arabia on tuominnut Israelin toimet Gazassa.

Geopoliittiset mannerlaatat ovat liikkeessä. Onko länsi menettämässä islamilaisen maailman hallinnan? Näyttää siltä, että Bidenin Nato-joukkojen on kohta taisteltava samanaikaisesti Venäjää, Kiinaa ja islamilaista maailmaa vastaan. Tietääkö tämä uusi vastakkainasettelu kolmatta maailmansotaa, vai löydetäänkö tie ulos katastrofien kierteestä?

Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin analysoi Israelin tilannetta ja tekee taas omia ”eskatologis-poliittisia” johtopäätelmiään. Vastuu jääköön lukijalle.

En ole Duginin kanssa useinkaan samaa mieltä, mutta hänen mahdollinen skenaarionsa Länsi-Aasian (”Lähi-Idän”) tilanteen kärjistymisestä voi kuulostaa kiinnostavalta, joten annetaan mennä, onhan perjantai 13. päivä, sekä ”globaalin jihadin päivä”.

Mainittakoon, että olen itse sitä mieltä, että Venäjää hallitsevat yhä juutalaisoligarkit, aivan kuten länsimaitakin, ja jopa lännen demonisoima Putin on juutalaisia sympatisoivine mielipiteineen lähempänä amerikkalaisia, brittejä ja eurobyrokaatteja, kuin esimerkiksi Israelin roistovaltiota vihaavia aatteellisia iranilaisia.

Dugin ennustaa, että ”palestiinalaisten kansannousu alkaa Länsirannalta ja Itä-Jerusalemista”. Fatah -puolueen Mahmud Abbas ei pysty hillitsemään tilannetta, kun Israel tekee Gazan kaistalla täysimittaisen kansanmurhan ja epätoivoiset, epäpoliittisetkin palestiinalaiset aloittavat kapinan. Tällä välin, juutalaisarmeija jatkaa siviilien, lähinnä naisten ja lapsien, joukkomurhaa Gazan kaistalla.

”Ympäri maailmaa osoitetaan mieltä yhä enemmän amerikkalaismielistä, yksipuolisesti Israelia tukevaa, liberaalia eliittiä vastaan. Libanonilainen Hizbollah -järjestö sekaantuu asiaan ja Jordanian arabijoukot murtautuvat rajalla olevien sulkuesteiden läpi.”

”Yhdysvallat käynnistää ennaltaehkäiseviä iskuja Irania vastaan, joka on yhä enemmän mukana konfliktissa ja iskee takaisin Israelia vastaan. Syyria astuu sotaan mukaan hyökkäämällä sionistien valtaamille Golanin kukkuloille. Koko islamilainen maailma mobilisoituu nopeasti”, Dugin visioi (ehkä hieman ylioptimistisesti).

Duginin skenaariossa, ”Amerikkaa kannattavien islamilaisten valtioiden – Saudi-Arabian, Arabiemiirikuntien, Qatarin jne. – on pakko liittyä vastakkainasetteluun palestiinalaisten puolelle”.

”Pakistan, Turkki ja Indonesia liittyvät myös mukaan. Valeuutisista peräisin oleva tarina siitä, että Taliban lähettäisi joukkoja Lähi-itään, muuttuu todellisuudeksi. Khorasanin mustat liput nostetaan maailman ylle.”

”Salafistien ja traditionalistien, myös šiia-muslimien, väliset ongelmat jäävät taka-alalle. Islamilaisen maailman suuri jihad länttä ja Israelia vastaan on alkamassa. Venäjä ottaa ensin neutraalin kannan, mutta ei kiirehdi tukemaan Israelia, koska se on lännen puolella Ukrainan sodassa.”

Jossain vaiheessa Itä-Jerusalemin kansannousua, palestiinalaiset julistavat, että al-Aqsan moskeija on eristettävä juutalaisarmeijan näennäisestä suojeluksesta. Kuulu moskeija mainittiin Gazan kansannousun alussa – Hamasin operaatio oli nimeltään ”Al-Aqsan tulva”.

”Israel, taistellessaan aseistautuneita palestiinalaismilitantteja vastaan, tekee raketti-iskun moskeijaan, joka romahtaa. Tie kolmannen temppelin rakentamiselle on näin raivattu. Mutta miljardi muslimia, joista viisikymmentä miljoonaa on (virallisesti) Euroopassa, aloittaa kapinan länsimaiden sisällä.”

”Euroopassa puhkeaa sisällissota”, Dugin näkee. ”Osa eurooppalaisista on lgbt-ideologian, Sorosin ja atlantistieliitin puolella, osa liittoutuu muslimien kanssa (Alain Soralin mallin mukaan) ja liittyy liberaalien vastaiseen vallankumoukseen.”

Sitten Dugin hurjistuu. Hän väittää, että Yhdysvallat tulee käyttämään ”taktisia ydinaseita Irania vastaan”. Venäjä puolestaan ”tekee taktisen ydinaseiskun länteen takertuvaa Ukrainaa vastaan”.

”Kolmas maailmansota puhkeaa ydinaseiden käytön myötä” (mitä olisi sitten enää jäljellä?). Dugin ajattelee, että ”Venäjä tekee lopulta päätöksensä ja asettuu muslimien puolelle”. Myös amerikkalaiset dispensationalistit ajattelevat, että lopun aika on koittanut. ”Venäjä hyökkää – vaikkakin epäsuorasti – Israelia vastaan”, Dugin selittää.

”Goog on täällä – venäläisen vision mukaan, länsi on antikristuksen suorassa hallinnassa. Monet maailman johtajat kuolevat ja esiin nousee uusia johtajia, jotka omaavat radikaalimpia näkemyksiä.”

”Kiina hyökkää Taiwaniin, mikä harhauttaa Yhdysvallat ja sotilasliitto Naton uuteen kohteeseen. Intia pidättäytyy suorasta tuesta, johon Yhdysvallat luottaa. Historian iltahämärä lakkaa olemasta vaisu.”

”Feministit, homoaktivistit ja ympäristöaktivistit vaativat lopettamaan tämän kaiken, mutta kukaan ei enää kuuntele heitä.”

Lännen on pakko taistella kaikkia vastaan jonkin päämäärän nimissä, jota se ei enää osaa muotoilla – kaikki vanhat teesit ”ihmisoikeuksista”, ”kansalaisyhteiskunnasta” ja muista loitsuista, ovat kadonneet tulevan totaalisen kuoleman karussa todellisuudessa.

”Elon Musk myöntää, että hän on täysin lakannut ymmärtämästä, mitä on tapahtumassa. Israel on alkanut rakentaa kolmatta temppeliä, joka puolelta tulevien iskujen alla, uskoen, että vain juutalaisten messiashahmo, moschias (kristittyjen antikristus ja muslimien al-Masih ad-Dajjal) voi pelastaa tilanteen.

Duginin erikoisista näkemyksistä huolimatta, on totta, että kristittyjen ja muslimien opetusten välillä on yhtäläisyyksiä, joilla on poliittiset ulottuvuutensa. Antikristuksen aikaan liittyy yleinen moraalinen rappio; vallalla on tapojen turmelus ja moraalittomuus, missä sotiminen ja murhatyöt lisääntyvät ja uskonnollisuus häviää.

Profeetta Muhammedin kerrotaan sanoneen, ettei viimeinen tuomio tule, ennen kuin taistellaan juutalaisia vastaan. Šiia-muslimien uskossa, Mahdi, ”kahdestoista imaami”, tuo yhdessä Jeesuksen kanssa rauhan, mutta sitä edeltää ”valtaisa sota kautta maailman”. Alkaako se nyt ”sionistikokonaisuudesta”, eli Israelista?

Viime viikonloppuna alkanut palestiinalaisen Hamas -järjestön operaatio ”al-Aqsan tulva” on siirtänyt maailman huomion Israeliin, joka on saanut jälleen syyn pommittaa Gazan kaistaleen avovankilaansa ja sen miljoonia vankeja.

Moni on tosin ihmetellyt, miten palestiinalaismilitanttien operaatio oli mahdollista toteuttaa Israelin kaltaisessa, muurien ympäröimässä, huipputeknologiaa hyödyntävässä valvontayhteiskunnassa? Eikö juutalaisten tiedustelupalvelu Mossad tarkkaile herkeämättä vihollisväestöä juuri tällaisten uhkien varalta?

Amerikkalaiset neokonservatiivit tekivät heti omat tulkintansa ja käänsivät syyttävän sormensa kohti Iranin islamilaista tasavaltaa; šiialaisen Iranin johto oli ilmaissut tukevansa sunnalaisen Hamasin rohkeutta haastaa sionistiregiimi, joten tokihan sen täytyi olla aivot tämän operaation takana.

Oli miten oli, tämä hyökkäys sattui sopivasti myös Israelin epäsuositulle hallitukselle, joka on ollut sisäpoliittisessa kriisissä jo vuoden ajan. Pääministeri Benjamin Netanjahun hallituksen ajamat perustuslailliset uudistukset ovat aiheuttaneet vastustusta ja mielenosoituksia, mutta nyt ”poikkeustila” rajoittanee kansalaisten liikehdintää.

Reserviläisten mobilisoiminen sotaan palestiinalaisia vastaan on epäilemättä tehokas keino tukahduttaa toisinajattelu ja suoristaa rivit. Knessetin juutalaispuolueilla ei ole nyt muuta vaihtoehtoa kuin asettua Netanjahun ”sotakabinetin” taakse – ainakin siihen saakka, kunnes nykyinen hätätila on ohi.

Netanjahun hallinto on valmis tuhoamaan koko Gazan kortteli korttelilta. Puolustusministeri Yoav Gallantin mukaan Israel ”taistelee eläimiä vastaan”. Juutalaisfanaatikot pitävät tyypillisesti kaikkia ei-juutalaisia ”eläiminä”, eivät ihmisinä, joten israelilaiset pystyvät epäinhimillistämään myös palestiinalaiset.

Sähkö ja vesi on Gazasta jo katkaistu ja humanitaarinen kriisi syvenee. Palestiinalaiset, jotka eivät kuole pommituksissa, menehtyvät ilman vettä, ruokaa ja lääkkeitä. Netanjahu on väläytellyt myös maaoperaatiota, jossa juutalaisarmeija etenisi raunioiden keskelle jatkamaan etnistä puhdistusta.

Poliittiset johtajat länsimaissa ovat esittäneet tyypillisiä lausuntojaan ”Israelin oikeudesta puolustaa itseään” (mikä näyttää käytännössä tarkoittavan lupaa tappaa palestiinalaissiviilejä). Jotkut, kuten Yhdysvaltojen varapresidentti Nikki Haley, ovat menneet vieläkin pidemmälle ja kannustaneet Netanjahua ”tekemään heistä [palestiinalaisista] selvää”.

Tämä kaikki näyttää sopivan kollektiivisen lännen poliittiselle johdolle, joka on solidaarisuuden osoituksena valaissut rakennuksia eri maissa Israelin sinivalkoisilla väreillä. Samat tahot ovat mahdollistaneet sionistihallinnon sortotoimet ja kansainvälisen oikeuden rikkomukset vuosikymmenten ajan. Nytkin länsijohtajat tuntuvat vaativan palestiinalaisia vain alistumaan terroriin ilman vastarintaa.

Yhdysvalloissa, presidentti Joe Biden on julistanut – hyväksyvästi – että Israelin ja Hamasin välillä on edessä ”pitkä sota”. Vaikeat konfliktit ovat aina siunaus amerikkalaiselle aseteollisuudelle, jonka kalustoa toimitetaan Israeliin. Ja tietenkin aseistuksen lisäksi juutalaisvaltiolle annetaan runsaasti lisärahoitusta, jotta alueen status quo säilyisi.

Entäpä sitten Ukraina? Viime päivinä, sionistien ja palestiinalaisten konflikti on vienyt kaiken mediatilan Zelenskyiltä ja Ukrainan tapahtumilta (”Putinin syytä tämäkin”, väittää Kiovan hallinto). Kun kuuma sota Levantissa roihuaa, Ukrainaa odottaa kylmä talvi. Tällä hetkellä Venäjän asevoimat ovat käynnistäneet strategisia vastaoffensiivejaan.

Yhdysvaltojen sotakoneisto on syytänyt valtavasti rahaa ja aseistusta Ukrainan mustaan aukkoon ja nyt sen pitäisi avustaa myös Israelia. Riittävätkö resurssit oikeasti molempien tukemiseen, vai joutuuko länsi valitsemaan Israelin ja Ukrainan välillä?

Washingtonin kannalta, siirtymä Ukrainan konfliktista uuteen sotaan, ei välttämättä ole huono asia. Jos tilanne Israelissa eskaloituu, epäonnistunut sijaissota Venäjää vastaan voidaan häivyttää näkyviltä. Ehkä pian koittaa päivä, jolloin Zelenskyi ei enää ilmestykään kertomaan kuulumisiaan aamu-uutisiin?

Ukrainasta tehtiin Venäjän-vastainen sillanpääasema lännen geopoliittisia manöövereitä varten. Samaan tapaan, Israel on jo pitkään toiminut länttä hallitsevan angloamerikkalaisjuutalaisen establismentin etuvartiona Länsi-Aasian öljykenttien ja muiden luonnonvarojen keskellä, geopoliittisena esteenä alueen perinteisten valtojen pyrkimyksille.

Mutta nyt muinaiset suurvallat ovat tekemässä paluun. Iranin presidentti Ebrahim Raisi on jo todennut maailman olevan siirtymässä lännen jälkeiseen aikaan. Korkein hengellinen johtaja ajatollah Ali Khamenei puolestaan povaa loppua sionistien hegemonialle. ”Vastarinnan akseli” on vain voimistunut.

Länsimaat ovat taloudellisessa ja poliittisessa taantumassa. Osana tätä perikatoa, kaaos kasvaa, mutta epävakaassa, uuden ja vanhan järjestyksen välitilassa, piilee myös muutoksen mahdollisuus. Voisiko nykyinen konflikti Palestiinan alueella merkitä lopun alkua myös äärijuutalaiselle etnokratialle?

Venäläisessä poliittisessa narratiivissa, Putin aloitti Ukrainassa erikoisoperaation, jonka tavoitteisiin kuului myös ”denatsifikaatio”, alueen puhdistaminen ääriaineksista. Vastaavasti, maailma tarvitsisi kipeästi myös ”desionifikaatiota”, sionistisen vaikutusvallan murtamista.

Venäjällä vuosittain järjestettävä Valdai -keskusteluklubi on kokoontunut Mustanmeren rannikkokaupungissa, Sotšissa. Tänä vuonna foorumin kattoteemana on ”Oikeudenmukainen moninapaisuus: Miten taata turvallisuus ja kehitys kaikille?”.

Omassa puheenvuorossaan, Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti Valdain keskustelujen heijastavan ”2000-luvun tärkeimpiä globaaleja poliittisia prosesseja kokonaisvaltaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan”, tavoitteenaan ”uuden maailman rakentaminen”.

”Klubin toimintavuosien aikana, sekä Venäjä että muu maailma ovat kokeneet rajuja, jopa dramaattisia, kolossaalisia muutoksia. Kaksikymmentä vuotta ei ole historiallisessa mittapuussa pitkä aika, mutta aikana, jolloin koko maailmanjärjestys on murenemassa, aika tuntuu kutistuvan”, Putin havainnoi.

Jälleen hän paneutui kansainvälisiin suhteisiin, sotilaallisiin ja ideologisiin vastakkainasetteluihin, sekä Venäjän ja lännen historiaan. Eurofiilinä tunnettu Putin mainitsi jopa ehdotuksensa Venäjän liittymisestä sotilasliitto Natoon, mutta tämäkin ajatus hylättiin lännen taholta.

Yhteistyöyritysten jälkeen, Putin onkin analysoinut länttä kriittisemmin useissa eri puheissaan, niin myös tänä vuonna Valdaissa. Läntinen kehitystaso on Venäjän presidentin mukaan saavutettu ”ryöstämällä koko planeetta”.

Länsimaiden vaikutusvalta maailmassa on ”valtava sotilaallinen ja taloudellinen pyramidijärjestelmä, joka tarvitsee jatkuvasti lisää polttoainetta, elättääkseen itsensä luonnonvaroilla, teknologialla ja inhimillisillä resursseilla, jotka kuuluvat muille”.

Putinin mukaan, itseään poikkeuksellisena pitävä länsi on ”menettänyt todellisuudentajunsa ja ylittänyt kaikki rajat”. Lännen toimet ovat johtaneet väistämättä vastatoimiin. Venäjä toimii, kuten ”jokainen vastuullinen valtio, kuten jokainen suvereeni, itsenäinen ja itseään kunnioittava maa” (nykymaailmassa niitä ei taida olla monta).

Ukrainan kriisi ei Putinin mielestä ole ”alueellinen konflikti”, eikä Venäjä, ”maapinta-alaltaan maailman suurin maa”, omaa ”mitään intressejä valloittaa lisää alueita”. Ukrainan konfliktissa on ”kysymys paljon laajemmasta ja perustavammasta asiasta, uuden kansainvälisen järjestyksen taustalla olevista periaatteista”.

Putinista on selvää, että ”sitoutuminen blokkeihin perustuviin lähestymistapoihin ja pyrkimys ajaa maailma jatkuvaan ’me vastaan he’ -vastakkainasetteluun, on 1900-luvun surkeaa perintöä”. Se on ”länsimaisen poliittisen kulttuurin tuote, sen aggressiivisimmissa ilmenemismuodossa”.

Venäjän näkökulmasta, länttä hallitseva eliitti ”tarvitsee aina vihollisen, perustellakseen sotilaallisen toiminnan ja laajentumisen tarpeen”. Se tarvitsee vihollista myös ”pitääkseen yllä sisäistä kontrollia tietyn hegemoniajärjestelmän sisällä, Natossa ja muissa sotilaallis-poliittisissa ryhmittymissä”.

Vihollisina pidetään kaikkia, ”jotka eivät ole valmiita sokeasti seuraamaan näitä länsimaisia eliittiryhmiä”. Tätä lähestymistapaa on käytetty ”Kiinaan, Intiaan, sekä muslimimaailmaan”. ”Itse asiassa länsimainen eliitti pitää kaikkia, jotka toimivat itsenäisesti ja omien etujensa mukaisesti, poistettavina esteinä [sen tieltä]”.

”Maailmaan pakotetaan keinotekoisia geopoliittisia yhteyksiä ja luodaan blokkeja, joihin pääsy on rajoitettu. Näemme tämän tapahtuvan Euroopassa, jossa Naton aggressiivista laajentumispolitiikkaa on harjoitettu vuosikymmenien ajan, sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella, jossa Naton laajentuminen on ollut keskeinen tavoite.”

Näiden päämäärien saavuttamiseksi, he ”yrittävät korvata kansainvälisen oikeuden omalla ”sääntöpohjaisella järjestyksellään, mitä se sitten tarkoittaakin”. ”Ei ole selvää, mitä sääntöjä nämä säännöt ovat ja kuka ne on keksinyt. Se on pelkkää roskaa, mutta he yrittävät istuttaa tämän ajatuksen miljoonien ihmisten mieliin”, Putin sivaltaa.

Kremlin demonisoitu johtohahmo inhorealisoi, kuinka länsi ”yrittää opettaa muille, miten näitä sääntöjä noudatetaan ja miten muiden pitäisi ylipäätään käyttäytyä. Kaikki tämä tehdään ja ilmaistaan räikeän epäkohteliaalla ja päällekäyvällä tavalla”.

”Tämä on jälleen yksi kolonialistisen mentaliteetin ilmentymä. Kuulemme koko ajan: ’teidän on pakko’, ’teillä on velvollisuus’, ’me varoitamme teitä vakavasti’, Putin toistaa lännen kuluneita diktaatteja. Venäjä haluaa sanoa heille: ”herätkää, tämä aikakausi on ohi, eikä se koskaan palaa.”

Vuosisatojen ajan tällainen käyttäytyminen on johtanut suuriin sotiin, ”joiden oikeutukseksi keksittiin erilaisia ideologisia ja moraalisia perusteluja”. Nykyään tämä on erityisen vaarallista.

”Ihmiskunnalla on keinot tuhota helposti koko planeetta”, Putin painottaa. Lisäksi, ”jatkuva mielen manipulointi, joka on mittakaavaltaan uskomatonta, johtaa todellisuudentajun menettämiseen”. ”On selvää, että tästä noidankehästä on etsittävä ulospääsyä”, Putin esittää keskustelufoorumin osanottajille (ja ehkä kuuntelijoille muuallakin).

Putin nostaa esiin myös ”sivilisaatiovaltion” käsitteen. Venäjän uudessa ulkopoliittisessa konseptissa, federaatiota luonnehditaan ”alkuperäiseksi sivilisaatiovaltioksi”. Tämä sanamuoto kuvastaa selkeästi ja ytimekkäästi sitä, miten Venäjällä ”ymmärretään oma kehityksensä, mutta myös kansainvälisen järjestyksen pääperiaatteet”, joiden Putin toivoisi vallitsevan.

”Venäläinen ajatus sivilisaatiosta on ”monitulkintainen käsite”. Aikoinaan oli olemassa kolonialistinen tulkinta, jonka mukaan oli olemassa ”sivistynyt maailma”, joka toimi mallina muille, ja kaikkien olisi pitänyt ryhtyä noudattamaan näitä normeja. Erimieliset oli pakotettava tähän (läntisen) ”sivistyksen” piiriin vaikka väkisin. Tekisikö Venäjä sitten asiat toisin?

Putinin mielestä, jokaisen valtion ja yhteiskunnan pitäisi seurata ”omaa kehityspolkuaan, jonka juuret ovat kulttuurissa ja perinteissä ja joka perustuu maantieteeseen ja historiallisiin kokemuksiin, sekä muinaisiin että nykyaikaisiin kansallisiin arvoihin”. Tämä on monimutkainen synteesi, joka synnyttää omanlaisensa sivilisaatioyhteisön.

Venäjä on ”muotoutunut vuosisatojen kuluessa monien kulttuurien, uskontojen ja etnisten ryhmien kansakunnaksi”. Venäläistä sivilisaatiota ”ei voi pelkistää yhteen yhteiseen nimittäjään, mutta sitä ei voi myöskään jakaa, koska se kukoistaa yhtenäisenä, henkisesti ja kulttuurisesti rikkaana kokonaisuutena”.

Putin katsoo, että Venäjä on kohdannut ”vakavia haasteita kautta vuosisatojen”, mutta aina ”suurella vaivalla selvinnyt niistä ja ottanut opikseen tulevaisuutta varten, vahvistaen kansallista yhtenäisyyttään ja Venäjän valtion koskemattomuutta”.

Tämä saatu kokemus on ”korvaamatonta tänä päivänä”, Moskovan ääni selittää. ”Maailma muuttuu yhä monimuotoisemmaksi, eikä sen monimutkaisia prosesseja voida enää käsitellä yksinkertaisilla hallintomenetelmillä, maalaamalla kaikki samalla pensselillä, kuten tietyt valtiot yrittävät edelleen tehdä.”

Venäläisen valtiomiehen mielestä, ”todella tehokasta ja vahvaa valtiojärjestelmää ei voida määrätä ulkopuolelta”. Se kasvaa ”luonnollisesti maiden ja kansojen sivistyksellisistä juurista”, ja ”tässä suhteessa Venäjä on esimerkki siitä, miten se todella tapahtuu käytännön elämässä”.

”Sivilisaatioon tukeutuminen on välttämätön edellytys menestymiselle nykymaailmassa, joka on valitettavasti sekava, vaarallinen ja menettänyt tasapainonsa. Yhä useammat valtiot tulevat tähän johtopäätökseen ja tiedostavat omat etunsa ja tarpeensa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa, oman identiteettinsä ja sidonnaisuutensa ympäröivään maailmaan.”

Putin on vakuuttunut siitä, että ihmiskunta ei ole ”pirstoutumassa kilpaileviin lohkoihin, uuteen blokkien vastakkainasetteluun, tai uuden globalisaation sieluttomaan universalismiin”. Päinvastoin, ”maailma on matkalla kohti sivilisaatioiden – valtioiden, suurien tilojen ja yhteisöjen – synergiaa”.

Vaikka Ukrainan tukijoiden voi olla sitä vaikea hyväksyä, jopa Yhdysvaltojen ja läntisten instituutioiden sotakiihkoisimmat tahot tiedostavat tässä vaiheessa, ettei Zelenskyin hallinnolla ole valmiuksia saada takaisin Krimin niemimaata, eikä muitakaan Venäjään liitettyjä alueita.

”Ukraina on vapauttanut alle 0,25 prosenttia alueesta, jonka Venäjä miehitti kesäkuussa”, kertoo ’brittiläisten miljonäärien aikakauslehti’, The Economist, synkeään sävyyn. ”Tuhannen kilometrin pituinen rintamalinja on tuskin siirtynyt.”

Itse asiassa Venäjä hallitsee nyt lähes kaksisataa neliökilometriä enemmän aluetta Ukrainassa kuin vuoden alussa. Lisäksi, vastahyökkäyksen kahden ensimmäisen viikon aikana ”jopa kaksikymmentä prosenttia Ukrainan taistelukentälle lähettämästä aseistuksesta vaurioitui tai tuhoutui”.

Vaikka ukrainalaisia on kuollut Venäjän erikoisoperaatiossa massoittain, länsi ei edes harkitse neuvottelupöytään istumista. Diplomaattista ratkaisua ei ole näköpiirissä, mikä johtunee siitä, että konfliktin lopputuloksella katsotaan olevan mullistavia geopoliittisia seurauksia kaikille osapuolille.

Sotilaallinen tappio ei siis ole vaihtoehto Nato-lännelle, joka sotii Venäjää vastaan ukrainalaisvoimin, mutta myöskään soviteltu kompromissi Kremlin kanssa ei sovi, sillä sekin voitaisiin tulkita häviön myöntämiseksi.

Niinpä vaihtoehdoksi jää ylläpitää raastavaa kulutussotaa. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi hiljattain, että lännen on ”valmistauduttava pitkään sotaan Ukrainassa”. Kun taistelukuntoisia ukrainalaissotilaita ei enää ole riittävästi, marssitetaanko euromaiden joukot tilalle?

Koska alueiden takaisin valtaaminen ei onnistu, nyt pyritään vahvistamaan Ukrainan puolustusta (länsimaisten asevalmistajien hyödyksi), sekä tekemään yhä röyhkeämpiä hyökkäyksiä Venäjän hallinnassa oleville alueille, kuten Krimille, Donetskiin, tai jopa muualle Venäjän sisällä. Ukrainan väitetään pommittaneen jopa kilpahiihtäjä Aleksandr Bolšunovin kotitaloa.

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustaja Josep Borrell on sanonut unionin ”jatkavan ja lisäävän tukeaan Ukrainalle, tapahtuipa Yhdysvalloissa mitä tahansa”. Se, että Eurooppa, toisin kuin Amerikka, ei hyödy taloudellisesti tai turvallisuuspoliittisesti mitenkään suhteiden jatkuvasta kiristymisestä ydinaseistetun naapurinsa kanssa, ei näytä olevan ongelma euroatlantisteille.

Kuten Thomas Fazi on päätellyt, sodan ”eurooppalaistaminen” merkitsisi kaksinkertaista voittoa Yhdysvalloille: se voisi irrottautua konfliktista poliittisesti ja taloudellisesti, mutta jatkaa epäsuorasti sodankäynnin johtamista EU:n kautta. Toisin sanoen, Washingtonin intresseille alistettu Eurooppa päätyisi käymään kuluttavaa valtakirjasotaa, joka hyödyttäisi vain Yhdysvaltoja.

”Jos tämä vaikuttaa typerältä, saati vaaralliselta, voimme lohduttautua sillä, että todellisuus näyttää olevan tämän suunnitelman tiellä”, Fazi esittää optimistisemmin. Hän ei usko EU:lla olevan sotilaallisia, taloudellisia, saati poliittisia resursseja täyttää tyhjiötä, mikäli Washington vetäytyy taka-alalle.

Niin kuin tehtävästään eronnut puolustusministeri Ben Wallace on kommentoinut, Britanniallakaan ei ole enää aseita Ukrainaan lähetettäväksi. ”Muiden maiden” olisi brittien mielestä nyt aika ottaa entistä isompi rooli Ukrainan tukemisessa (!).

Saksan puolustusministeri Boris Pistorius uskoo, että ”Venäjä saattaa olla valmis pitkään sotaan Ukrainassa”. Vladimir Putin on puolestaan sanonut, ettei hän odota muutosta Washingtonin Venäjä-politiikkaan, ”riippumatta siitä, kuka voittaa ensi vuoden presidentinvaalit Yhdysvalloissa”. Molemmille maille, vastapuoli näyttäytyy ”eksistentiaalisena uhkana”.

Joku voisi väittää, että lännen sotakoneisto on suunniteltu vain lyhyihin konflikteihin heikompien vastustajien kanssa, eikä rasittavaan väsytystaisteluun Venäjän kaltaisen sotilasmahdin kanssa. Nykyinen pattitilanne tulee kuitenkin vielä jatkumaan – ellei Venäjä sitten päätä siirtyä Donetskin ja muiden alueiden puolustamisesta suurhyökkäykseen?