Venäjällä vuosittain järjestettävä Valdai -keskusteluklubi on kokoontunut Mustanmeren rannikkokaupungissa, Sotšissa. Tänä vuonna foorumin kattoteemana on ”Oikeudenmukainen moninapaisuus: Miten taata turvallisuus ja kehitys kaikille?”.

Omassa puheenvuorossaan, Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti Valdain keskustelujen heijastavan ”2000-luvun tärkeimpiä globaaleja poliittisia prosesseja kokonaisvaltaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan”, tavoitteenaan ”uuden maailman rakentaminen”.

”Klubin toimintavuosien aikana, sekä Venäjä että muu maailma ovat kokeneet rajuja, jopa dramaattisia, kolossaalisia muutoksia. Kaksikymmentä vuotta ei ole historiallisessa mittapuussa pitkä aika, mutta aikana, jolloin koko maailmanjärjestys on murenemassa, aika tuntuu kutistuvan”, Putin havainnoi.

Jälleen hän paneutui kansainvälisiin suhteisiin, sotilaallisiin ja ideologisiin vastakkainasetteluihin, sekä Venäjän ja lännen historiaan. Eurofiilinä tunnettu Putin mainitsi jopa ehdotuksensa Venäjän liittymisestä sotilasliitto Natoon, mutta tämäkin ajatus hylättiin lännen taholta.

Yhteistyöyritysten jälkeen, Putin onkin analysoinut länttä kriittisemmin useissa eri puheissaan, niin myös tänä vuonna Valdaissa. Läntinen kehitystaso on Venäjän presidentin mukaan saavutettu ”ryöstämällä koko planeetta”.

Länsimaiden vaikutusvalta maailmassa on ”valtava sotilaallinen ja taloudellinen pyramidijärjestelmä, joka tarvitsee jatkuvasti lisää polttoainetta, elättääkseen itsensä luonnonvaroilla, teknologialla ja inhimillisillä resursseilla, jotka kuuluvat muille”.

Putinin mukaan, itseään poikkeuksellisena pitävä länsi on ”menettänyt todellisuudentajunsa ja ylittänyt kaikki rajat”. Lännen toimet ovat johtaneet väistämättä vastatoimiin. Venäjä toimii, kuten ”jokainen vastuullinen valtio, kuten jokainen suvereeni, itsenäinen ja itseään kunnioittava maa” (nykymaailmassa niitä ei taida olla monta).

Ukrainan kriisi ei Putinin mielestä ole ”alueellinen konflikti”, eikä Venäjä, ”maapinta-alaltaan maailman suurin maa”, omaa ”mitään intressejä valloittaa lisää alueita”. Ukrainan konfliktissa on ”kysymys paljon laajemmasta ja perustavammasta asiasta, uuden kansainvälisen järjestyksen taustalla olevista periaatteista”.

Putinista on selvää, että ”sitoutuminen blokkeihin perustuviin lähestymistapoihin ja pyrkimys ajaa maailma jatkuvaan ’me vastaan he’ -vastakkainasetteluun, on 1900-luvun surkeaa perintöä”. Se on ”länsimaisen poliittisen kulttuurin tuote, sen aggressiivisimmissa ilmenemismuodossa”.

Venäjän näkökulmasta, länttä hallitseva eliitti ”tarvitsee aina vihollisen, perustellakseen sotilaallisen toiminnan ja laajentumisen tarpeen”. Se tarvitsee vihollista myös ”pitääkseen yllä sisäistä kontrollia tietyn hegemoniajärjestelmän sisällä, Natossa ja muissa sotilaallis-poliittisissa ryhmittymissä”.

Vihollisina pidetään kaikkia, ”jotka eivät ole valmiita sokeasti seuraamaan näitä länsimaisia eliittiryhmiä”. Tätä lähestymistapaa on käytetty ”Kiinaan, Intiaan, sekä muslimimaailmaan”. ”Itse asiassa länsimainen eliitti pitää kaikkia, jotka toimivat itsenäisesti ja omien etujensa mukaisesti, poistettavina esteinä [sen tieltä]”.

”Maailmaan pakotetaan keinotekoisia geopoliittisia yhteyksiä ja luodaan blokkeja, joihin pääsy on rajoitettu. Näemme tämän tapahtuvan Euroopassa, jossa Naton aggressiivista laajentumispolitiikkaa on harjoitettu vuosikymmenien ajan, sekä Aasian ja Tyynenmeren alueella, jossa Naton laajentuminen on ollut keskeinen tavoite.”

Näiden päämäärien saavuttamiseksi, he ”yrittävät korvata kansainvälisen oikeuden omalla ”sääntöpohjaisella järjestyksellään, mitä se sitten tarkoittaakin”. ”Ei ole selvää, mitä sääntöjä nämä säännöt ovat ja kuka ne on keksinyt. Se on pelkkää roskaa, mutta he yrittävät istuttaa tämän ajatuksen miljoonien ihmisten mieliin”, Putin sivaltaa.

Kremlin demonisoitu johtohahmo inhorealisoi, kuinka länsi ”yrittää opettaa muille, miten näitä sääntöjä noudatetaan ja miten muiden pitäisi ylipäätään käyttäytyä. Kaikki tämä tehdään ja ilmaistaan räikeän epäkohteliaalla ja päällekäyvällä tavalla”.

”Tämä on jälleen yksi kolonialistisen mentaliteetin ilmentymä. Kuulemme koko ajan: ’teidän on pakko’, ’teillä on velvollisuus’, ’me varoitamme teitä vakavasti’, Putin toistaa lännen kuluneita diktaatteja. Venäjä haluaa sanoa heille: ”herätkää, tämä aikakausi on ohi, eikä se koskaan palaa.”

Vuosisatojen ajan tällainen käyttäytyminen on johtanut suuriin sotiin, ”joiden oikeutukseksi keksittiin erilaisia ideologisia ja moraalisia perusteluja”. Nykyään tämä on erityisen vaarallista.

”Ihmiskunnalla on keinot tuhota helposti koko planeetta”, Putin painottaa. Lisäksi, ”jatkuva mielen manipulointi, joka on mittakaavaltaan uskomatonta, johtaa todellisuudentajun menettämiseen”. ”On selvää, että tästä noidankehästä on etsittävä ulospääsyä”, Putin esittää keskustelufoorumin osanottajille (ja ehkä kuuntelijoille muuallakin).

Putin nostaa esiin myös ”sivilisaatiovaltion” käsitteen. Venäjän uudessa ulkopoliittisessa konseptissa, federaatiota luonnehditaan ”alkuperäiseksi sivilisaatiovaltioksi”. Tämä sanamuoto kuvastaa selkeästi ja ytimekkäästi sitä, miten Venäjällä ”ymmärretään oma kehityksensä, mutta myös kansainvälisen järjestyksen pääperiaatteet”, joiden Putin toivoisi vallitsevan.

”Venäläinen ajatus sivilisaatiosta on ”monitulkintainen käsite”. Aikoinaan oli olemassa kolonialistinen tulkinta, jonka mukaan oli olemassa ”sivistynyt maailma”, joka toimi mallina muille, ja kaikkien olisi pitänyt ryhtyä noudattamaan näitä normeja. Erimieliset oli pakotettava tähän (läntisen) ”sivistyksen” piiriin vaikka väkisin. Tekisikö Venäjä sitten asiat toisin?

Putinin mielestä, jokaisen valtion ja yhteiskunnan pitäisi seurata ”omaa kehityspolkuaan, jonka juuret ovat kulttuurissa ja perinteissä ja joka perustuu maantieteeseen ja historiallisiin kokemuksiin, sekä muinaisiin että nykyaikaisiin kansallisiin arvoihin”. Tämä on monimutkainen synteesi, joka synnyttää omanlaisensa sivilisaatioyhteisön.

Venäjä on ”muotoutunut vuosisatojen kuluessa monien kulttuurien, uskontojen ja etnisten ryhmien kansakunnaksi”. Venäläistä sivilisaatiota ”ei voi pelkistää yhteen yhteiseen nimittäjään, mutta sitä ei voi myöskään jakaa, koska se kukoistaa yhtenäisenä, henkisesti ja kulttuurisesti rikkaana kokonaisuutena”.

Putin katsoo, että Venäjä on kohdannut ”vakavia haasteita kautta vuosisatojen”, mutta aina ”suurella vaivalla selvinnyt niistä ja ottanut opikseen tulevaisuutta varten, vahvistaen kansallista yhtenäisyyttään ja Venäjän valtion koskemattomuutta”.

Tämä saatu kokemus on ”korvaamatonta tänä päivänä”, Moskovan ääni selittää. ”Maailma muuttuu yhä monimuotoisemmaksi, eikä sen monimutkaisia prosesseja voida enää käsitellä yksinkertaisilla hallintomenetelmillä, maalaamalla kaikki samalla pensselillä, kuten tietyt valtiot yrittävät edelleen tehdä.”

Venäläisen valtiomiehen mielestä, ”todella tehokasta ja vahvaa valtiojärjestelmää ei voida määrätä ulkopuolelta”. Se kasvaa ”luonnollisesti maiden ja kansojen sivistyksellisistä juurista”, ja ”tässä suhteessa Venäjä on esimerkki siitä, miten se todella tapahtuu käytännön elämässä”.

”Sivilisaatioon tukeutuminen on välttämätön edellytys menestymiselle nykymaailmassa, joka on valitettavasti sekava, vaarallinen ja menettänyt tasapainonsa. Yhä useammat valtiot tulevat tähän johtopäätökseen ja tiedostavat omat etunsa ja tarpeensa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa, oman identiteettinsä ja sidonnaisuutensa ympäröivään maailmaan.”

Putin on vakuuttunut siitä, että ihmiskunta ei ole ”pirstoutumassa kilpaileviin lohkoihin, uuteen blokkien vastakkainasetteluun, tai uuden globalisaation sieluttomaan universalismiin”. Päinvastoin, ”maailma on matkalla kohti sivilisaatioiden – valtioiden, suurien tilojen ja yhteisöjen – synergiaa”.