”Länsimaiden tuki Israelin hyökkäykselle Gazaan on myrkyttänyt ponnistelut päästä yhteisymmärrykseen merkittävien kehittyvien maiden kanssa Venäjän Ukrainan vastaisen sodan tuomitsemisesta”, läntiset virkamiehet ja diplomaatit valittavat Financial Timesille.

Heidän mukaansa, Israelin ja palestiinalaisten konfliktin kuumeneminen on altistanut Yhdysvallat, EU:n ja niiden liittolaiset syytöksille tekopyhyydestä ja tehnyt tyhjäksi kuukausien työn, jonka tarkoituksena on ollut saada mustamaalattua Moskova globaaliksi hylkiöksi kansainvälisen oikeuden rikkomisesta.

Länsimaita on syystäkin syytetty siitä, että ne ”eivät ole puolustaneet 2,3 miljoonan palestiinalaisen etuja, vaan ovat kiirehtineet tuomitsemaan Hamasin hyökkäyksen ja tukemaan Israelia”.

Yhdysvaltojen ja muiden länsihallintojen laaja tuki Israelille vieraannuttaa suuren osan globaalista etelästä – mikä heikentää myös lännen pyrkimyksiä saada tukea Ukrainalle muulta maailmalta.

”Se, mitä sanoimme Ukrainasta, on sovellettava Gazaan. Muuten menetämme kaiken uskottavuutemme”, G7- maiden vanhempi diplomaatti lisäsi. ”Brasilialaiset, eteläafrikkalaiset, indonesialaiset: miksi heidän pitäisi koskaan uskoa, mitä me sanomme ihmisoikeuksista?”

Muualla maailmassa tiedostetaan, etteivät lännen puheet ja teot useinkaan kohtaa. Esimerkiksi monet arabit kokevat, että Yhdysvallat, Britannia ja Eurooppa eivät ole koskaan yrittäneetkään saattaa Israelia vastuuseen palestiinalaisten kohtelusta, tai kiinnittäneet riittävästi huomiota Jemenin ja Libyan raakoihin konflikteihin.

Israelin kostoiskut, sekä veden, sähkön, ruuan, lääkkeiden ja internet-yhteyksien katkaiseminen Gazaan, on herättänyt vastustusta Palestiinaa tukevissa maissa. Tämä on yhdistetty lännen tekopyhyyteen, jossa ”sääntöpohjaisen järjestyksen” säännöt eivät olekaan kaikille samat.

Arabivaltiot, erityisesti Jordania ja Egypti, ovat painostaneet länsimaisia virkamiehiä koventamaan sävyään Gazan siviilien suojelemiseksi. ”Jos kuvailette veden, ruoan ja sähkön katkaisemista Ukrainassa sotarikokseksi, teidän pitäisi sanoa samaa Gazasta”, kommentoi eräskin arabiviranomainen.

Viime päivinä Venäjä on pyrkinyt saamaan läpi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman, jossa tuomittaisiin siviileihin kohdistuva väkivalta konfliktissa mainitsematta erikseen Hamasia. Israelia mielistelevät neuvoston jäsenet hylkäsivät päätöslauselmaehdotuksen maanantaina.

”Meidän on estettävä se, että Venäjä…Kiinan tukemana…tekee aloitteen käyttää tätä meitä vastaan”, sanoi eräs korkea-arvoinen länsimainen diplomaatti Financial Timesille. ”On olemassa vaara, että seuraavassa äänestyksessä [YK:n] yleiskokouksessa Ukrainan tukemisesta äänestämättä jättäneiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti.”

Jos palestiinalaisten vastarintaliikkeiden ja Israelin välinen konflikti kärjistyy entisestään, tämä vie huomiota pois Ukrainasta. Kaiken lisäksi, lännen asema on entistä heikompi, sillä sen yksipuolinen tuki Israelin sortohallinnolle syö uskottavuutta vaatia muun maailman ymmärrystä Ukrainalle.

Kaikki läntiset tahot ovat julkisesti tukeneet poliittista sionismia jo vuosikymmenien ajan, joten heidän uskottavuutensa on menetetty (jos sitä koskaan olikaan). Samat tahot ovat vaatineet monikulttuurisuutta ja avoimien rajojen politiikkaa Eurooppaan, mutta antaneet Israelin juutalaisten harjoittaa apartheid -politiikkaa entisen Etelä-Afrikan tyyliin.

Laittomien juutalaissiirtokuntien aikana, ”kahden valtion mallista” on turha enää edes puhua. Ainoa tie eteenpäin olisi laittaa ääriainekset kuriin, lakkauttaa sionistinen etnokratia ja luoda tilalle yksi valtio, jossa alueen asukkailla – palestiinalaisilla, juutalaisilla ja kaikilla muillakin – olisi yhtäläiset oikeudet.

Sionisteille tällainen ratkaisu ei tietenkään käy, sillä se merkitsisi erillisen ”juutalaisvaltion” loppua. Kysymys kuuluu, miksi heillä ylipäätään pitäisi olla sellaiseen oikeus globalisoituneessa nykymaailmassa? Holokaustiin on (sionistien omien veritekojen jälkeen) enää turha vedota tässä vaiheessa, yli seitsemänkymmenen vuoden jälkeen.