Maailman tiedotusvälineissä on uutisoitu Englannin kuningattaren kuolemasta. 70 vuotta vallassa ollut monarkki Elisabet II kuoli Balmoralin linnassa Skotlannissa eilen, syyskuisena torstai-iltana 96-vuotiaana. Hän ehti nauttia lähes koko valtakautensa ajan suurta kansan suosiota – tai näin meille ainakin vakuutellaan.

Jotkut sanovat, että juuri britti-imperiumi käynnisti globalisaatiohankkeen, joka on mullistanut maailman. On ironista, että kansainyhteisön symbolisen johtajan poismenoa surevat ihmiset, jotka samaan aikaan paheksuvat sitä, että heidän kotisaarensa on täyttynyt entisistä alusmaista tulleista maahanmuuttajista, natiivibrittien jäädessä pian vähemmistöksi omassa maassaan.

Britannian kruununperimysjärjestyksen mukaan kuningattaren vanhin poika nousee nyt hallitsijaksi. Buckinghamin palatsissa vuonna 1948 syntynyt Charles tunnetaan ehkä parhaiten epäonnistuneesta avioliitostaan Lady Diana Spencerin kanssa, joka kuoli liikenneonnettomuudessa Pariisissa vuonna 1997, vain vuosi avioeronsa jälkeen.

Windsorin herttuana ja prinssinä, Charles on esitetty julkisuudessa kömpelönä, mutta ystävällisenä hahmona, joka puhuu kasveilleen, rakastaa perinteistä arkkitehtuuria ja suojelee luontoa. Charlesia on pidetty jopa antimodernistisena ”filosofiprinssinä”, joka arvostaa maailmanuskontoja ja on traditionalistisen koulukunnan perennialistisen filosofian kannattaja.

Tylymmässä todellisuudessa hän on kuitenkin aatelinen keulakuva globalistien valtakunnassa, jossa pienen ylikansallisen ryhmän kyseenalaiset taloudelliset ja geopoliittiset manööverit yritetään kätkeä tekopyhästi filantrooppisen julkisivun taakse.

Moniko vielä muistaa, että juuri Charles, tuleva ”kestävän kehityksen” kuningas, antoi vuonna 2020 lausunnon Maailman talousfoorumin ”suuren uudelleenkäynnistyksen”, eli Great Reset -ohjelman puolesta? Charles jakoi Klaus Schwabin ja kumppaneiden ajatuksen siitä, että ”koronaviruspandemia” tarjosi tilaisuuden muuttaa maailmaa perusteellisesti.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Britannian kruununperijä jatkaa – yhdessä rahavallan sukujen ja Yhdistyneen kuningaskunnan uuden poliittisen keulakuvan, pääministeriksi vasta valitun Liz Trussin kanssa – teknofeodalismin, valevihreyden ja yrityskapitalismin yhdistämistä.

Kun Charlesin isä, prinssi Philip, kuoli korona-aikana huhtikuussa 2021, moni irvileuka muisti halventavia huomautuksia ja mustaa huumoria viljelleen prinssin joskus sanoneen, että hän toivoisi jälleensyntyvänsä ”tappavana viruksena, joka vaikuttaisi liikakansoituksen ratkaisemiseen”.

Kuten monet valtaeliitin eugenistit, myös Charles on vaatinut väestönkasvun hillintää kehittyvissä maissa ja hänen poikansa, prinssi William, on herättänyt närkästystä Afrikan väestönkasvua koskevalla kommentillaan. Kumma kyllä, poliittisesti ylikorrektina aikanammekin, tällaiset rasistiset ja ekofasistiset lausunnot annetaan aatelisille aika helposti anteeksi.

Britannian kuningashovi etiketteineen ja estetiikkoineen saattaa vaikuttaa kiihkeimpien monarkistien mielestä ”perinteiden vaalijalta”, mutta Elisabet II jälkeläisineen on kuitenkin vuosikymmenten ajan edistänyt globalistien agendoja, aina liberaalista maahanmuuttopolitiikasta YK:n toimintaohjelmiin ja seksuaalivähemmistöjen identiteettipolitiikkaan.

Tuleva kuningas Charles III jatkaa omalta osaltaan globaalin hyväksikäyttöimperiumin ylläpitoa. Siihen kuuluvat vaikutusvaltaiset perheet, pankkiirisuvut, kuningashuoneet, sekä kansainvälisten suuryritysten ja mediakonsernien omistajat, eivät vapaaehtoisesti luovu vallastaan ja suunnitelmistaan, joita on hiottu eliitin salaseuroissa jo vuosikymmenien ajan.