Amerikkalaisten ajatushautomoiden poliittiset analyytikot ovat kummissaan. Bidenin presidenttiyden piti pyyhkiä pois Donald Trumpin kaameat neljä vuotta ja ”tuoda Amerikka takaisin” maailmanpolitiikan keskiöön. Kuitenkin Bidenin hallinto näyttää jatkavan Yhdysvaltojen vetäytymistä johtajan paikalta.

American Enterprise Instituten vanhempi tutkija Michael Rubin yrittää ymmärtää tapahtunutta. Hänen mielestään ”Afganistanin romahdus” olisi ollut vältettävissä, mutta koska Biden ”seuraa yleisön mielialaa enemmän kuin johtaa sitä, hän arvioi, että amerikkalaiset ovat väsyneitä ulkomaisiin konflikteihin”.

”Olen nyt neljäs Yhdysvaltain presidentti, joka johtaa maata Afganistanin sodassa – meitä on ollut kaksi demokraattia ja kaksi republikaania. Minä en enää lykkää vastuuta viidennelle presidentille”, Biden julisti kuulijoille yllättävässä puheessaan.

”Donald Trumpin aikana Yhdysvallat petti Syyrian kurdit”, Rubin syyttää. ”Sekä vasemmiston että oikeiston asiantuntijat järkeistivät hänen toimintansa, elleivät jopa taputtaneet. Sama kuvio toistuu nyt Afganistanissa, vain suuremmassa mittakaavassa.”

”Vetäytyminen ja eristäytyminen eivät ole enää yliopistojen kampuksilla tai Quincy-instituutin tai CATO:n kaltaisissa ajatushautomoissa keskustelua käyvien marginaaliryhmien kanta, vaan ne ovat Valkoisen talon politiikkaa”, Rubin arvioi. Hän tuntuu olevan järkyttynyt siitä, että liberaali järjestys, ”josta jokainen amerikkalainen on nauttinut toisen maailmansodan jälkeen”, on kaatumassa.

Amerikkalainen mielipideilmasto ei ole enää entisensä. Yliopiston väittelytilaisuudessa Ohiossa kolme vuotta sitten Rubin sai tietää, etteivät opiskelijat olleetkaan valmiita kuolemaan esimerkiksi Liettuan puolesta, jos Venäjä sinne hyökkäisi. Demokratian vienti ja sotilaalliset interventiot eivät ole enää muodissa.

Rubin tuntuu ajattelevan, että sotilasliitto Naton ydintehtävä, amerikkalaisen hegemonian pönkittäminen, on suurelta osin unohdettu sukupolvenvaihdoksen myötä. ”Useimmilla Yhdysvaltojen kongressin työntekijöillä – ja jopa joillakin kongressiedustajilla – ei ole todellista muistikuvaa kylmästä sodasta. Monet pitävät [Natoa] vain yhtenä rakenteena muiden joukossa”, Rubin pahoittelee.

”Diplomaatit keskittyvät pikemminkin puihin kuin metsään. Keskustelut jäsenmaiden maksuosuuksista ohittavat keskustelut siitä, milloin ja miksi on syytä taistella, varsinkin kun Venäjä siirtyy harmaan vyöhykkeen sodankäyntiin, käyttää yksityisiä turvallisuusalan alihankkijoita tai yksinkertaisesti lähettää missiolle Spetsnaz-joukkoja ilman tunnistetunnuksia”, amerikkalaistutkija luennoi.

”Afganistanista vetäytyminen ja se häpeämättömyys, jolla Biden, kuten Trump ennen häntä, kääntää selkänsä liittolaisilleen, herättävät kysymyksiä siitä, noudattaako Yhdysvallat todella Nato-velvoitteitaan”, Rubin tivaa. Onko käsillä koko sotilasliiton alasajo?

Laatiiko amerikkalaishallinto tulevaisuudessa lausuntoja siitä, kuinka Naton laajentuminen oli sittenkin virhe ja koko Pohjois-Atlantin liitto on vain kylmän sodan jäänne, jolla ei ole sijaa tulevaisuuden turvallisuuspolitiikassa? Toteuttaako Biden jo tämän uudelleen arvioinnin vai joku häntä seuraava presidentti?

”Pentagonin virkamiehet ja diplomaatit saattavat närkästyneinä kiistää Amerikan sitoutumisen vähenemisen, mutta todellisuudessa Nato on kävelevä ruumis. On häpeällistä sanoa, mutta jos Venäjä siirtyisi huomenna Baltian maihin tai Puolaan, Amerikka olisi luultavasti rintamakarkuri ja Eurooppa omillaan”, Rubin tuskailee kylmän sodan mielenmaisemissaan.