Kuten Aasian ja länsimaiden mediat kertovat, Kiinan presidentti Xi Jinping tapasi torstaina Pekingissä ”arvostetun entisen yhdysvaltalaisen diplomaatin”, satavuotiaan lännen globalistien sisäpiiriläisen ja (joidenkin silmissä) sotarikollisen, Henry Kissingerin.

Kiinan kansa ei kuulemma koskaan unohda ”hänen historiallista panostaan Kiinan ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden edistämisessä”. Kiinan presidentti ilmaisi myös toivovansa, että ”Kissinger ja muut ennakoivat ihmiset Yhdysvalloissa jatkavat rakentavaa toimintaansa Kiinan ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden palauttamisessa oikeille raiteille”.

Kiinan roolia nousevana suurvaltana kuvastanee sekin, että aiemmin Pekingissä ovat vierailleet myös amerikkalaisten sijoituspankkien ja suuryritysten johtajat Goldman Sachsista JP Morgan Chaseen ja Teslaan. Myös ”filantroopiksi” kuvailtu, Epsteinin saaren vieras ja eugenististen rokotusohjelmien isähahmo Bill Gates on vieraillut Kiinassa, valtiojohtoa tavaten.

Tämän lisäksi Kiina isännöi hiljattain Klaus Schwabin johtaman Maailman talousfoorumin kesäkokousta. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Ehkä sitä, että vaikka maailmanjärjestyksen pintakerros saattaa hieman muuttua, ylikansalliset pääomapiirit porskuttavat myös mahdollisella ”kiinalaisella vuosisadalla”.

Toki Kiinalla on omat poliittiset ja taloudelliset intressinsä, sekä hyvinvointiohjelmansa omille kansalaisilleen, mutta silti näyttää valitettavasti siltä, ettei mitään todellista ja syvällistä vastakkainasettelua idän ja lännen välillä ole, vaan rockefellerien ja rothschildien eliittisuvut määräävät suuret linjat, joihin valtiot eri ilmansuunnissa sitten mukautuvat, omia etujaan samalla ajaen.

Nyt kun Yhdysvallat ja länsi ovat menossa mailleen loppuun kulutettuina, eliitti vaihtaa suuntaa ja se on ”Aasia, itä”, jossa neljäs teollinen vallankumous on edennyt nopeammin kuin köyhtyvissä länsimaissa. Koska Kiina – eikä mikään muukaan valta – ei syrjäytä näitä entisen maailmanjärjestyksen valtiaita, sama meno luultavasti jatkuu näennäisesti moninapaisen voimatasapainon alla.

Anteeksi nyt vain, mutta olen aika pessimistinen: kun jopa amerikkalainen liikepankki Morgan Stanley on todennut, että ”moninapaisen järjestyksen uudelleenjärjestely on nyt ensisijainen tavoite”, se ei välttämättä lupaa mitään hyvää. Vaikuttaa hieman siltä, että rotat vain hyppäävät upottamastaan laivasta uuteen valtamerialukseen.

Olisin mielelläni väärässä, mutta toiveajattelu ei muuta politiikan ja taloudellisten realiteettien kylmiä tosiasioita. Ehkä on parempi siis olla odottamatta liikoja, vaikka maailmanjärjestys onkin muutostilassa.

(Päivitys kuuluu samaan sarjaan kuin viime vuotiset kirjoitukseni Inhorealistisia mietteitä maailmanjärjestyksestä, Lännen kultainen miljardi ja perikadon läsnäolo ja Muuttuuko mikään moninapaisessa maailmassa?)