Vanha geopoliittinen järjestys vaihtuu meneillään olevassa siirtymässä uuteen. Kaikilla osapuolilla niin idässä kuin lännessäkin, on kuitenkin intressinsä olla mukana myös päivitetyssä versiossa.

Matka tähän uuteen systeemiin on erilaisten päällekkäisten ”kriisien” täyttämä. Meillä on terveyskriisi, talouskriisi, sotilaallinen kriisi, ympäristökriisi, energiakriisi ja kohta ilmeisesti ruokakriisikin. Valtamedia informoi kansalaisia siitä, miten tähän on tultu ja enemmistö uskoo, että asia on juuri siten, kuin heille kerrotaan.

Kaikki on vain ”sattumaa” (tai Putinin syytä), yksi asia johtaa toiseen, ja niin edelleen. ”Tolkun ihmisille”, jotka yhä äänestävät ja luottavat mediaan, päättäjiin ja viranomaisiin, tämä riittää, eikä heitä kiinnosta, millaisia pitkän tähtäimen suunnitelmia globaali harvainvalta on tehnyt.

On myönnettävä, että tuleva ”moninapainen maailma” ja vanhan rahavallan ”uusi maailmanjärjestys” eivät ole loppujen lopuksi kovinkaan erilaisia käsitteitä. Riippumatta siitä, miten nykyinen taistelu eri ryhmittymien välillä päättyy, digitalisaatio ainakin etenee, koska ”kehitys kehittyy”.

Olipa symbolisena johtajana siis Niinistö, Biden, Xi, tai kuka hyvänsä, joudumme silti ottamaan käyttöön digitaaliset lompakot, geenimuunneltua ruokaa mutustellen. Älykaupunkeja rakennetaan ja riistokapitalistien viimeisin vedätys, ”vihreä siirtymä”, jatkuu jossakin muodossa, ellei hanke sitten kaadu omaan mahdottomuuteensa.

Jos vallanpitäjät luopuisivat edes valepandemian varjolla määrätyistä geenimuunnosinjektioista, se olisi mukava myönnytys, mutta pahoin pelkään, ettei näin tule tapahtumaan, vaan tämäkin arveluttava ihmiskoe saa vielä jatkoa.

Joka tapauksessa olemme keskellä tektonista muutosta. Maailmaa ollaan jakamassa uusiksi tavalla, joka palvelee paremmin ylikansallisia yhtiöitä ”sidosryhmineen”. Valtiot poliittisine eliitteineen ja kansalaisineen ovat toki edelleen olemassa, mutta ne jatkavat toimintaansa ylikansallisen ”hallinnon” kerroksen alla.

Itse asiassa se, että maailma järjestetään siististi ”vaikutusalueisiin”, eri valtojen etupiireihin, sopii kaikille osapuolille paljon paremmin. Sivilisaatiovaltion rakentamisen ja teknokratian kaksoistavoitteet eivät ole toisiaan poissulkevia.

Vaikka ihmisiä nyt kiihotetaan vihaamaan Venäjää ja angloamerikkalaisten sotarikosten muistelu on vain ”whataboutismia”, en epäile, etteikö vallan ylimmällä tasolla vallitsisi erimielisyyksistä huolimatta yhteisymmärrys tietyistä suurista linjoista.

Kiina ja Venäjä saattavat hyvinkin olla lännen kilpailijoita, eivätkä ne halua olla vain Yhdysvaltojen satelliittivaltoja, kuten Euroopan maille on käynyt. Niinpä ne ovat tehneet omia suunnitelmiaan tulevaisuuden varalle.

Kuitenkin tietyt etenevät prosessit osoittavat, että esimerkiksi talousjärjestelmän muutos ei ole vain keskinäisen kilpailun tulosta, vaan pakon sanelema vaihtoehto, jonka toteuttamiseen pyrkivät myös Lontoon City, Wall Street, sekä muut toimijat.

Tietenkin tällaiset suurstrategiset linjat unohtuvat sosiaalisen median väittelyissä, joita käydään meneillään olevan psykologisen operaation kiihdyttäminä. Jos ei kykene täysin irtaantumaan koronakriisin tunnelmista, voi toki käyttää Ukrainan lipun värejä kantavaa kasvomaskia.

Neuvostojohtaja Josif Stalin sanoi aikoinaan, että ”on olosuhteiden logiikkaa ja aikeiden logiikkaa, mutta olosuhteiden logiikka on aina aikeiden logiikkaa vahvempi”. Kenen tahto on tällä hetkellä linjassa historian vääjäämättömän kulkuliikkeen kanssa, eikä sitä vastaan?

Lännessä Davosin klikki ja muut intressiryhmät näkevät tulevaisuuden omalla vinksahtaneella tavallaan. Heidän ajatuksistaan saa varsin dystooppisen kuvan: jälkikapitalistisessa maailmassa on tarkoitus tehdä ihmisten suuresta enemmistöstä orjia, jotka eivät omista juuri mitään ja jotka eivät syö lihaa.

Miksi lihaa ei saisi syödä? Asiaa perustellaan ilmastoystävällisyydellä, mutta totuus voi olla yksinkertaisempi: tämänkin aloitteen sadistiset taustapirut haluavat ihmisten olevan heikkoja ja hallittavampia. Etteivät vain koronapiikit ja -passit edistäisi myös samaa päämäärää?

Eliitti itse tietenkin syö lihaa ja elää ympäristöystävällisissä, puhtaissa tiloissa. Mutta jotta tähän päästäisiin, muut ihmiset, nuo ”hakkeroitavissa olevat eläimet”, on ajettava kokoon kuin karja, asuttamaan valvottuja ghettometropoleja.

Entäpä sitten tämä Venäjän ”erikoisoperaatio” Ukrainassa, joka vaikuttaa pikemminkin itänaapurin ja Yhdysvaltojen väliseltä ”sijaissodalta”? Omia kaupunkejaan kumpikaan ydinasevalta ei halua raunioitettavan, kun rajataan etupiirejä.

Yhdysvallat ilmoitti viime kuussa Venäjän öljyn, maakaasun ja hiilen tuontikiellosta vastauksena Ukrainan operaatioon. Kuitenkin pakotteiden käytännön toteutus näyttää lankeavan lähinnä euromaille.

Yhdysvallat ei ole itse ainoastaan jatkanut öljyn tuontia Venäjältä, vaan on vieläpä lisännyt toimitusten määrää viime viikolla 43 prosentilla, jopa 100 000 tynnyriin päivässä. Yhdysvallat ajaa siis edelleen omia intressejään eurovasalliensa kustannuksella.

Venäjän johto on ryhtynyt vastustamaan lännen eliittiä, joka on jo pitkään nöyryyttänyt Kremliä. Putinin alun perin hyvin länsimieliselle hallinnolle ei ole jätetty muuta vaihtoehtoa. Ellei aivan kaikki ole vain poliittista teatteria, tulevaisuus saattaa olla vielä osittain avoin.

”Kapea aikaikkuna” vaikuttaa moneen suunnitelmaan, ei pelkästään finanssieliitin ”suureen uudelleenkäynnistykseen” tai suomalaispoliitikkojen Nato-öyhötykseen. Ukrainan tapahtumilla tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia.

Poliittinen kuohunta lisääntyy kaikkialla maailmassa. Unkarissa ja Serbiassa ”Putinin kaverit”, Viktor Orbán ja Aleksandar Vučić jatkavat vallassa Brysselin eurofederalistien harmiksi. Ranskan presidentinvaalit lähestyvät ja Marine Le Penin kannatus on nousussa.

Pakistanissa, geopoliittisesti tärkeässä maailmankolkassa, parlamentissa on yllättäen vaadittu ”kuolemaa Amerikalle”, jonka epäillään yrittäneen syöstä pääministeri Imran Khan vallasta ja sekaantua maan sisäpolitiikkaan.

Kuten eräs Facebook-kaverini totesi, ”valitettavasti valtamediaa seuraaville noista asioista kerrottaessa, heidän on vaikea uskoa, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu”. Läntinen ”vapaa maailma” elää omassa kuplassaan. Mitä tapahtuu, kun tuo kupla puhkeaa ja todellisuus iskee vasten kasvoja?