Joku ennusti, että meillä on enää vain kuukausi aikaa ennen seuraavan ”suurtapahtuman” alkua. Jää nähtäväksi, onko tämä väite totta ensinkään, mutta jos on, toteutuuko kyberhyökkäys globaalia rahoitusjärjestelmää vastaan (jota harjoiteltiin vuonna 2021), vai alkaako suuri Nato-sota Venäjää vastaan? Entäpä uusi ”tauti X”, ehkä sen aika ei ole vielä?

Monta palloa (vai pommia?) tuntuu olevan ilmassa samaan aikaan. Sodan laajentaminen Ukrainasta olisi ehkä helpoin tapa lisätä pääomapiirien tarvitsemaa epävakautta. Näin on toimittu aiemminkin, vaikka sodissa on toki paljon epävarmuustekijöitä. Joka tapauksessa, miljardöörit eivät ole rakennuttaneet itselleen luksusbunkkereita huvin vuoksi.

Nykyajan hätätilaparadigma on kulkenut finanssikriiseistä korona-ajan poikkeusoloihin ja Ukrainan sodan ja pakotepolitikoinnin myötä esiin tulleisiin talous- ja energiaongelmiin, laajentuen läntisten finanssipiirien tukemien sionistien veriseen sodankäyntiin Gazassa, Libanonissa ja Syyriassa.

Jemenin huthikapinallisten reaktio palestiinalaisten kansanmurhaan on häirinnyt rahtiliikennettä Punaisellamerellä. Yhdysvallat vasalleineen on reagoinut tekemällä ohjusiskuja hutheja vastaan, millä on ollut (sopivasti?) seurauksia maailmankauppaan. Useat öljytankkerit ovat kääntäneet kurssinsa pois Punaiseltamereltä ja öljyn hinta on noussut voimakkaasti.

Suomalaisiakin on lietsottu Nato-jäsenyyden myötä kollektiiviseen uhoon ja sotakiihkoon. Internetin pimeimmässä päädyssä huudetaan lähes taukoamatta ”ryssää” ja ”vatnikkia” ja uhkauksia satelee, ellet jaa oikeita mielipiteitä. Lööpit, uutiset ja ajankohtaisohjelmat eivät myöskään anna armoa, vaan sotateemaa pidetään esillä viikosta toiseen.

Kaikkien kriisien ylläpitäjinä tuntuvat toimivan samat verkostoituneet taustavoimat, jotka tekevät siirtojaan, perimmäisenä tavoitteenaan globaali valtarakennelma, jossa kaikki ihmiset ja luonto on pelkistetty vihamielisen omistavan luokan omaisuudeksi. Kun tähän lisätään vielä digiloikka, joka myydään kuluttajille ”arjen helpottumisena”, ollaan taas askel lähempänä päämäärää.

Miksi rikkaat ja vaikutusvaltaiset suvut, jotka tuntuvat omistavan eri valtiot, niiden poliitikot ja jo lähes kaiken muunkin maailmassa, eivät halua rauhan ja hyvinvoinnin vallitsevan? Miksi he elävät tyytyväisinä hienostokuplissaan, katsellen sieltä epävakaita yhteiskuntia, jotka horjuvat kaaoksen reunalla? Onko kyse psyykkisistä häiriöistä, geneettisistä ominaispiirteistä, vai vieläkin synkemmistä vaikuttimista?

Löytyykö vastaus nykyiseen ”systeemikriisiin” uskontojen hyvän ja pahan käsityksistä, kosmisista sykleistä, vai kapitalismin esihistoriasta, rahan- ja vallanhimosta, rikkaiden ja köyhien luokkayhteiskunnasta, jonka velkapyramidin huipulla vapaamuurarisymboliikkaan mieltynyt rahavalta istuu, yhä uusia sotia sytyttäen, rahoittaen ja aseistaen?

Joka tapauksessa, omistavan luokan suunnitelmissa on jälleenrakentaa itse tuhoamansa vanha maailmanjärjestys (”build back better”, muistatteko?). Myös tarpeettomiksi käyneet monarkiat ja kansallisvaltiot saavat väistyä virtaviivaisemman teknofasismin tieltä. Euroopan unionissakin valmistellaan jo digitaalista identiteettilompakkoa alamaisten käyttöön.

Löydämmekö siis itsemme taas pian keskeltä uusia poikkeusoloja, joissa älykkyys ja arviointikyky punnitaan auktoriteettiuskon, valtasuhteiden, ryhmäpaineen ja valta(vale)median manipuloinnin edessä? Toivottavasti sijaissota Ukrainassa ei eskaloidu ja muutu ”uudeksi normaaliksi”, jonka kanssa on ”vain opittava elämään” (tai kuolemaan).

Mutta vaikka kävisikin niin ikävästi, että kollektiivinen arkemme kokisi jälleen uuden mullistuksen, muistetaanpa Hegelin dialektiikka. Ylikansallisen korporatokratian luova osasto keksii kyllä ratkaisut vallanpitäjien luomiin ongelmiin, jotka markkinoidaan massapsykoosin uuvuttamille kansalaisille pelastuksena.