Darja Duginan murhasta autopommilla ei ole ehtinyt kulua montaa päivää, kun Venäjän turvallisuuspalvelu FSB jo väittää, että murhan valmisteli Ukrainan salainen palvelu ja sen toteutti Ukrainan kansalainen, Azov-yhteyksiäkin omaava Natalia Vovk, joka pakeni pommi-iskun tehtyään Viroon.

Ukrainalaisterroristi on asetettu etsintäkuulutettujen listalle ja hänen luovuttamistaan Venäjälle vaaditaan. Tästä saattaa kehkeytyä vielä isompi selkkaus, mikäli Viro ja muut euromaat kieltäytyvät luovutusvaatimuksesta – edellyttäen tietenkin, että epäilty on yhä Baltiassa tai muualla Euroopassa, eikä ole palannut Ukrainaan.

Jopa Venäjän presidentti Vladimir Putin on esittänyt surunvalittelunsa Aleksandr Duginille tämän tyttären murhan johdosta. ”Ilkeä ja julma rikos päätti Darja Duginan elämän. Darja Dugina oli älykäs ja lahjakas ihminen, jolla oli todellinen venäläinen sydän – kiltti, rakastava, myötätuntoinen ja avoin”, Putin sanoi Kremlin julkaisemassa viestissä.

Dugin itse on myös kommentoinut tragediaa toteamalla, että ”Ukrainan natsihallinnon suorittaman terrori-iskun seurauksena tyttäreni Darja Dugina murhattiin julmasti silmieni edessä tapahtuneessa räjähdyksessä”. Duginin mukaan ”Venäjän viholliset tappoivat hänet ilkeästi, salakavalasti”.

Samaan aikaan sosiaalisen median alustat ovat täyttyneet lännen liberaalien kommenteista, joissa jopa suhteellisen korkean yhteiskunnallisen aseman omaavat henkilöt, tutkijoista toimittajiin ja kirjailijoihin, ovat häpeilemättömästi iloinneet Darja Duginan kuolemasta ja valitelleet, kun isä-Aleksandr ei myös kuollut pommi-iskussa.

Lännen ihmisoikeushymistelijät ovat ajautuneet Ukrainan konfliktin myötä massapsykoosiin. Alati kasvava ihmisten kiihottaminen venäläisyyttä vastaan näyttää siirtäneen Overtonin ikkunaa siitä, mikä on sallittua puhetta ja mikä ei. Venäläiset ovat nyt lännen arvoyhteisön mielestä ”legitiimejä kohteita” vihalle, terroriteoille ja muille laittomuuksille.

Darja Duginan murhaa on myös yritetty legitimoida väitteillä, joiden mukaan hän olisi kutsunut ukrainalaisia ”ali-ihmisiksi” ja toivonut ”kansanmurhaa”. Näitä väitteitä on kierrätetty sosiaalisen median alustoilla, vaikka niillä ei olekaan totuuspohjaa. Ulkopolitiikan tutkija ja lakimies Clint Ehrlich on oivallisesti paljastanut monia yksityiskohtia näistä valheista, samoin politiikan tutkija Andrew Korybko.

Aleksandr Duginia kutsutaan samoin valheellisesti ”natsi-ideologiksi”, vaikka hän on länsimaissa Ukrainan Azov-pataljoonaa fanittavien uusnatsien ja kansallisradikaalien vihaama hahmo. Tällaisella disinformaatiolla on oma vinoutunut logiikkansa ja tarkoitusperänsä, jolla kiihdytetään Venäjää vastaan käytävää hybridisotaa.

Kun valheellisia väitteitä levitetään ja toistetaan tarpeeksi ahkerasti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, ne jäävät ihmisten mieleen. Sitten niitä toistetaan omina näkemyksinä, eikä monikaan vaivaudu ottamaan asioiden todellisesta laidasta selvää.

Vertailun vuoksi pitänee mainita, että suomalaismedioissa ei ole tietääkseni kommentoitu esimerkiksi Ukrainan Kazakstanin suurlähettilään Petro Vrublevskyn tyrmistyttävää lausuntoa, jossa hän selitti, että ”mitä enemmän venäläisiä tapamme nyt, sitä vähemmän heitä jää lastemme tapettaviksi”.