Muslimifanaatikko puukotti Salman Rushdieta 12. elokuuta, mutta vakavasti haavoittunut kirjailija jäi sentään henkiin. Tämä oli kuitenkin muistutus siitä, että edes lännen ”vapauden ja demokratian” liberaalissa kuplassa, intellektuellit eivät ole välttämättä turvassa näkemystensä ja kirjoitustensa seurauksilta.

Hyökkäys Rushdieta vastaan tuomittiin välittömästi länsimaissa. Sosiaalisen median alustat täyttyivät sympatian osoituksista väkivaltaa kokeneelle kirjailijalle ja poliitikot tuomitsivat julkean murhayrityksen. Epäiltiin, että iskun takana olisi länsikriittinen Iranin islamilainen tasavalta, mutta Teheran kiisti väitteen. Murhayrityksen tekijäksi paljastui parikymppinen libanonilaistaustainen mies New Jerseystä.

Kun venäläisen filosofin ja politologin Aleksandr Duginin tytär Darja joutui autopommin uhriksi lauantaina 20. elokuuta, Rushdien murhayrityksen tuominneet liberaalit makaaberisti iloitsivat tapahtuneesta, olihan isä-Dugin epäsovinnainen ja länsivastainen venäläisradikaali ja tytärkin samanhenkinen yhteiskunnallinen ja poliittinen kommentaattori. Venäjällä tekoon syylliseksi osoitetaan lännen tukemaa Ukrainaa.

Tämän hetkisessä maailmassa tunteet käyvät kuumina ja infosota raivoaa vuorokauden ympäri, tiedotusvälineiden tuputtaessa samaa narratiivia hieman eri sanoin. Oletuksena on, että suomalaisten pitäisi asettua varauksettomasti Ukrainan ja lännen puolelle. Venäjän kannan ymmärtäjät haluttaisiin tavalla tai toisella vaientaa, tai vähintäänkin heitä kehotetaan ”putinisteina” muuttamaan itänaapuriin.

Venäläispatrioottina Aleksandr Dugin on puhunut Venäjän Ukrainan sotilasoperaation puolesta, osana erilaisten sivilisaatioiden, ideologioiden ja geopoliittisten voimien yhteentörmäystä. Hän on Putinin hallinnon kanssa samaa mieltä siitä, että Natoon liittyvä länsimaistunut Ukraina olisi eksistentiaalinen uhka venäläiselle elinpiirille.

Mutta mikä erottaa Duginiin kohdistetun terrori-iskun hyväksyvät lännen liberaalit fanaattisista muslimeista, jotka ylistivät Rushdieen kohdistunutta hyökkäystä? Olemme erikoisessa tilanteessa, jossa itseään suvaitsevaisina pitävät ihmiset eivät suvaitsekaan toisinajattelua, vaan toivovat kuolemaa ajattelijalle, jonka mielipiteet ärsyttävät.

Duginin ja hänen Darja-tyttärensä näkemys maailmanjärjestyksestä poikkeaa radikaalisti lännen liberaalin järjestyksen ihanteista. Kaikki poliittisesti orientoituneet ihmiset kallistuvat kuitenkin johonkin ajatussuuntaan, eivätkä edes kaikki EU-kansalaiset ole euroatlanttisen politiikan ihannoijia tai lännen sotaliiton kannattajia.

Jos yhteiskunnassa hyväksytään yhtäkkiä vain samanmielisyys ja oikeutetaan väkivalta erimielisiä kohtaan, ollaan aika synkässä tilanteessa. Intellektuellien ja kirjailijoiden murhaaminen ei kuitenkaan muuta juuri mitään, eivätkä heidän ajatuksensa välttämättä kuole, vaan jatkavat jalostumistaan muiden toimesta. Esimerkiksi Dugin on nyt tragediansa myötä tunnetumpi kuin koskaan.

Sosiaalisen median mittelöitä ja loanheittoa seuratessa, tulee joskus mieleen, olisiko mahdollista olla ärsyyntymättä tai tuntematta vihamielisyyttä sellaisia ajattelijoita ja kanssaihmisiä kohtaan, joiden kanssa olemme jyrkästi eri mieltä? Ellei ole, maailmaa odottaa pian uusi pimeä aika, jossa useimmista kuoriutuu poliittisen väkivallan kannattajia.

Käykö sitten niin, että tuossa hobbesilaisessa ”uudessa järjestyksessä”, jota sävyttävät talouden taantuma ja globaali epävakaus, vallitsee ”kaikkien sota kaikkia vastaan” ja erilaiset ”fasismit” – läntiset, itäiset, sekulaarit ja teokraattiset – taistelevat vallasta keskenään, raunioittaen koko maailman? Löytyykö enää diplomaattisia ratkaisuja, vai katoaako järki suursodan sumuun?