Pohjois-Atlantin liitto eli Nato myönsi tällä viikolla esitetyssä, uudessa strategisessa konseptissaan avoimesti, että Kiinan kasvava voima ja globaali vaikutusvalta haastavat liittouman ja että Pekingin läheisemmät suhteet Moskovaan ovat vastoin länsimaiden etuja. Kilpailevat vallat täytyisi pitää heikkoina ja alistettuina.

”Kiinan kansantasavallan julkituodut pyrkimykset ja pakottamistoimet haastavat etumme, turvallisuutemme ja arvomme”, sanotaan Madridin huippukokouksessa julkaistussa asiakirjassa. Nato-tekstin mukaan Kiina ”pyrkii kumoamaan sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen myös avaruus-, kyber- ja merialueilla”.

Tällainen väite Yhdysvaltojen johtamalta sotilasliitolta, joka on vuosikymmenien ajan uhannut globaalia turvallisuutta pakottavalla ja ekspansiivisella politiikallaan ja toimillaan, on herättänyt sekä huvittuneisuutta että suuttumusta Kiinassa.

Naton sotasuunnitelma Venäjän saartamiseksi on meneillään olevan Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin ytimessä. Aiheutettuaan tarpeeksi vahinkoa operaatioillaan Euroopassa ja Länsi-Aasiassa, Nato näyttää katsovan yhä kauemmas itään, kohti Aasian ja Tyynenmeren aluetta ja erityisesti Kiinaa.

Vaikka Nato on useaan otteeseen todennut julkisesti, että se pysyy alueellisena liittoumana, eikä pyri geopoliittiseen laajentumiseen muille alueille, Yhdysvaltojen johtama sotilasliitto on viime vuosina toistuvasti tehnyt hyökkäyksiä Aasian ja Tyynenmeren alueelle ja toteuttanut provosoivia meriharjoituksia Kiinan vesien läheisyydessä, mikä on aiheuttanut jännitteitä ja kiistoja.

Aivan kuin (lähi?)tulevaisuuden ”indopasifisia” yhteenottoja silmällä pitäen, Naton tämänvuotiseen huippukokoukseen Madridissa oli kutsuttu myös Japanin, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin johtajat. Kaikilla on sanattomana, mutta selkeänä tavoitteena Kiinan alati kasvavan voiman ja globaalin vaikutusvallan hillitseminen.

”Naton pitäisi lopettaa ideologisten rajojen vetäminen, poliittisen vastakkainasettelun lietsominen tai pyrkimys uuden kylmän sodan aloittamiseen”, Kiinan ulkoministeriön tiedottaja Zhao Lijian toisti kansantasavallan näkemyksen huippukokousta kommentoidessaan. ”Yhdysvaltojen on pohdittava huonomaineista rooliaan Ukrainan kriisissä ja lopetettava Kiinan mustamaalaaminen”, hän jatkoi.

Kylmän sodan aikainen, arkaainen ”länsiblokin” sotilasliitto tarvitsee aina jonkinlaisen ”itäblokin” pysyäkseen merkityksellisenä. Vuosikymmenien ajan Nato on elättänyt itsensä sodilla ja konflikteilla tai ulkoisen uhan pelolla.

Uskottavan vihollisen puuttuessa, Nato olisi vaarassa hajota. Niinpä liittoumaa on yritetty elvyttää vetoamalla ”Venäjän uhkaan”. Vastaisen varalle pyritään luomaan myös uusia uhkakuvia, mikä selittää Nato-lännen eksistentiaalisen halun tehdä Kiinasta ”uuden lähiaikojen haasteen” Venäjän ohella.

Toisin kuin Yhdysvaltojen johtama länsi, Kiina on harjoittanut rauhanomaista ulkopolitiikkaa. Peking ei ole pahemmin puuttunut muiden maiden sisäisiin asioihin, tai yrittänyt levittää poliittista ideologiaansa väkisin, kuten ”demokratian ja vapauden” pommittajat ovat tehneet. Kiina ei myöskään harjoita pakotepolitiikkaa amerikkalaiseen tapaan.

Kylmän sodan tuotteena ja maailman suurimpana sotilasliittona Nato on pitänyt kiinni vanhentuneesta turvallisuuskäsityksestä ja siitä on tullut länttä hallitsevan eliitin väline hegemonian ylläpitämiseksi. Yhdysvaltojen ylivalta ehkä sopii suomalaisille länsinostalgikoille, mutta kuten Kiinassa ja Venäjällä asia nähdään, tämä on vastoin kansainvälisen yhteisön enemmistön toivetta monenkeskisestä, moninapaisesta maailmanjärjestyksestä.

Nato on jo heikentänyt Euroopan turvallisuutta laajentumisohjelmallaan, mutta Suomen ja Ruotsin poliittiset eliitit juhlistavat vielä jäsenhakemustensa nytkähtämistä eteenpäin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sotilasliitto pyrkii horjuttamaan Kiinan ja koko Aasian vakautta, ilakointi voi vaihtua itkuksi.