Kun kansainvälinen huomio on kiinnittynyt Ukrainan kriisiin, Kiina on tällä välin ”täysin militarisoinut kolme miehittämäänsä saarta kiistellyllä Etelä-Kiinan merellä”, väittää amerikkalainen amiraali John Aquilino.

Amerikkalaislähteiden mukaan Kiina on ”aseistanut Etelä-Kiinanmerelle rakentamansa saaret laivojen ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä, laser- ja häiriölaitteilla sekä hävittäjillä”.

Aquilino arvioi, että Kiinan laitokset ”Mischief Reefillä, Subi Reefillä ja Fiery Cross Reefillä” näyttävät valmistuneen. Hänestä on vielä epäselvää, aikooko Kiina rakentaa lisää sotilaallisia laitoksia merialueen muihin kohtiin.

Amiraali lisää, että ”näiden saarten tehtävänä on laajentaa Kiinan kansantasavallan hyökkäysvalmiuksia mantereen rannikon ulkopuolelle” ja että saarilta käsin Kiina ”voi lähettää hävittäjiä, pommikoneita ja ohjata ohjusjärjestelmien hyökkäysvalmiuksia”.

Aquilino pelottelee myös sillä, että näiden saarten läheisyydessä lentävät ”kaupalliset ja sotilaalliset lennot ovat Kiinan aseiden kantaman sisällä”, mikä hänen mukaansa ”uhkaa kaikkia maita, jotka toimivat näiden saarten läheisyydessä”.

Amerikkalaisen P-8 Poseidon-meritoimintakoneen partioinnin aikana se haastettiin toistuvasti kiinalaisten radioviesteillä, joissa annettiin tiukka varoitus siitä, että ”Kiinalla on suvereeni valta Spratlysaarilla sekä ympäröivillä merialueilla. Pysykää poissa, jotta vältytte virheliikkeiltä”.

Yhdysvallat väittää, että Kiina on muuttamassa alueita sotilastukikohdiksi. Kiina taas vastaa, että sen toiminta on ensisijaisesti puolustuksellista ja tarkoituksena on suojella kansantasavallan suvereniteettia.

”Kiinan tavoitteet Etelä-Kiinan merellä voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan”, esittää Gabriel Honrada.

Ensiksi, Kiina haluaa Etelä-Kiinan merestä ”turvapaikan ydinsukellusveneilleen, joiden on toimittava läntisellä Tyynellämerellä varmistaakseen ydinpelotteen Yhdysvaltoja vastaan”.

Toiseksi, Kiina aikoo tehdä Etelä-Kiinan merestä ”puskurivyöhykkeen itsensä ja Yhdysvaltojen välille, mikäli Taiwanin salmessa syntyy konflikti”. Kolmanneksi, Kiina ”pyrkii valvomaan Etelä-Kiinan meren vedenalaisia luonnonvaroja eli öljyä, kaasua ja kalastusta, sekä turvaamaan omat merikauppareittinsä”.

Kiina on pitänyt Taiwania välittömimpänä uhkana keskeisille intresseilleen, koska Yhdysvallat on tehnyt tästä provinssista rienaavan näyteikkunansa, joka esittäytyy lännetettynä ja antikommunistisena ”vaihtoehto-Kiinana”. Kiina taas pitää Taipeita vain ”roistomaisena maakuntana, joka on lopulta yhdistettävä mantereeseen”.

Kiina alkoi militarisoida merialuetta kaksi vuosikymmentä sitten, Yhdysvaltojen ja sen Tyynenmeren liittolaisten, sekä näissä merikiistoissa mukana olevien Kaakkois-Aasian valtioiden, harmiksi.

Pekingiä ärsyttääkseen, Yhdysvallat liittolaisineen toteuttaa säännöllisesti provosoivia ”merenkulun vapauden operaatioita” Etelä-Kiinan merellä, mutta Kaakkois-Aasian valtioiden reaktiot ovat olleet jokseenkin vaihtelevia.

Brunei ja Malesia ovat omaksuneet pehmeämmän, hiljaisen diplomatian lähestymistavan Kiinan aluevaatimuksiin ja pitävät mieluummin matalaa profiilia erimielisyyksissään Pekingin kanssa. Vietnam on tasapainoillut Kiinan ylivoimaisia merivoimia vastaan nykyaikaistamalla laivastoaan ja perustamalla oman merivartiostonsa.

Vaikka Indonesia ei ole suora Etelä-Kiinan meren valtaaja, Kiinan tunkeutuminen Natuna -saarille, jotka sijaitsevat sen yhdeksänviivaisen linjan eteläisimmässä päässä, on saanut Indonesian suhtautumaan tiukemmin kiinalaistroolareiden kalastukseen alueella ja nykyaikaistamaan omia sotilaallisia voimavarojaan ja voimankäyttövalmiuksiaan.

Filippiinit tukeutuu yhä Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1951 tehtyyn keskinäiseen puolustussopimukseen ja kansainväliseen oikeuteen vahvistaessaan omia aluevaatimuksiaan. Käytännössä Filippiineillä ei ole kuitenkaan voimaa puuttua kiinalaislaivojen liikkeisiin.

Kiina katsoo, että Yhdysvallat käyttää Etelä-Kiinan merikysymystä Kiinan ja Kaakkois-Aasian maiden välisten suhteiden heikentämiseen ja yrittää pakottaa maat tuekseen kohtaamaan Kiinan yhdessä.

”Yhdysvaltojen toimet lisäävät konfliktialttiutta alueella”, kommentoi kiinalainen sotilasasiantuntija Song Zhongping. Hänen mielestään Kiinan ”täytyy lisätä ponnisteluja Yhdysvaltojen todellisten kasvojen paljastamiseksi, jotta Kaakkois-Aasian maat ymmärtäisivät syvällisesti, että Yhdysvallat on ulkopuolinen maa, joka lietsoo häiriöitä Etelä-Kiinan merellä”.

Kaakkois-Aasian maiden ei pitäisi seurata Yhdysvaltoja, tai ”Etelä-Kiinan merestä tulee ongelmien meri kaikille alueen maille”.