Vastatoimena Israelin tekemälle ohjusiskulle Damaskoksen-suurlähetystönsä konsulaattitiloihin, Iran on iskenyt viikonloppuna sionistien sotilaskohteisiin sadoilla ballistisilla ohjuksilla ja drooneilla.

Iranin armeijan operaatio ”Rehellinen lupaus” kesti kaiken kaikkiaan viisi tuntia. Ohjus- ja drooni-iskut kohdistuivat Nevatimin ja Ramonin lentotukikohtiin, sekä tiedustelukeskukseen Israelin miehittämillä Golanin kukkuloilla Syyriassa.

Israel pyrkii esiintymään aina lyömättömänä, joten se väittää onnistuneensa pysäyttämään suurimman osan ohjuksista (apuna torjunnassa toimivat myös Yhdysvallat, Britannia, Ranska, sekä Jordania), mutta toiset lähteet kertovat iranilaisohjusten aiheuttaneen merkittävää vahinkoa.

Hyökkäystä on kuvailtu ”ennennäkemättömäksi”, sillä Iran ei ole aiemmin hyökännyt julkisesti suoraan Israeliin. Islamilaisen tasavallan ja sionistiregiimin keskinäinen varjosota on tosin jatkunut jo vuosikymmenten ajan, joten kaikista sotilaallisista operaatioista ei varmaankaan ole kerrottu julkisuuteen.

Teheran on ilmoittanut pitävänsä asevoimiensa operaatiota riittävänä vastauksena konsulaatti-iskulle, mutta varoittanut olevansa valmis uusiin hyökkäyksiin, jos Israel ja länsi vastaavat viikonlopun iskuihin.

Israelin sotakabinetti on kokoontunut keskustelemaan mahdollisista uusista Iranin-vastaisista toimista. Bidenin hallinto taas esittää, ettei Yhdysvallat halua sotaan Irania vastaan, mutta islamilainen tasavalta on ollut lännen vallanvaihtoyritysten kohteena jo Khomeinin vallankumouksesta saakka.

Washington ja sen vasallit ovat kiirehtineet tuomitsemaan Iranin vastaiskun. Presidentti Stubb kertoi viestipalvelu X:ssä Suomen tuomitsevan Iranin ”holtittoman” hyökkäyksen, mutta onko hän koskaan sanallakaan kritisoinut Israelin terroritekoja ja pommituksia? Eikö Iranilla ole yhtä lailla oikeus puolustaa itseään?

On selvää, että Israel yrittää saada Yhdysvallat puolestaan sotaan Irania vastaan, sillä etninen puhdistus Gazassa ei ole päättynyt Hamasin häviöön ja Netanjahun epäsuosittu hallitus riitelee armeijansa sotilasjohdon kanssa.

Venäjä on puolestaan varoittanut, että mikäli tilanteen eskaloitumisesta seuraa amerikkalaisten hyökkäys Iranin maaperälle, Moskova seisoo Teheranin rinnalla. Jos Israel hyökkäisi Iraniin, epäilen, olisiko Kreml sentään valmis iskemään Tel Avivia vastaan. Syyriassakin Israel on saanut jatkaa ilmaiskujaan ilman rankaisua.

Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan lisäksi, myös Jordania osallistui israelilaiskohteisiin tarkoitettujen iranilaisdroonien alasampumiseen. Iran on varoittanut sionistien kätyriksi paljastunutta arabivaltiota pysymään poissa tieltä, mutta moni muukin alueen arabivalloista – joissa sijaitsee myös Yhdysvaltojen sotilastukikohtia – lienee sionistien puolella, kansalaistensa päinvastaisista näkemyksistä huolimatta.

Odotetusti myös länsimaiset ”Israelin ystävät” – poliittisen sionismin tukijoista uskonnollisiin fanaatikkoihin – aktivoituivat Iranin iskujen johdosta. Koska he eivät kykene uskottavasti puolustamaan äärijuutalaista etnokratiaa, ainoaksi keinoksi jää Iranin ja sionistien miehityshallintoa vastustavan vastarintaliikkeen demonisointi.