Venäläisen ”oppositiopoliitikon” Aleksei Navalnyin kerrotaan kuolleen Jamalin Nenetsian alueella Siperiassa sijaitsevassa vankilassa, jonne hänet oli joulukuussa siirretty suorittamaan pitkää tuomiotaan.

Terveysongelmista jo aiemmin kärsineen Navalnyin väitetään tunteneen olonsa huonovointiseksi ulkoilun jälkeen perjantaina ja menettäneen tajuntansa. Elvytysyritysten jälkeen, Navalnyin todettiin menehtyneen.

Vaikka syyksi paljastuisi jokin terveysvaiva, kuoleman ajoitus on epäilyttävä. Ukraina on hätää kärsimässä taistelukentillä, Yhdysvaltojen kongressi ei ole vielä hyväksynyt uutta tukipakettia Zelenskyille ja Biden on aiemmin uhkaillut Venäjää ”musertavilla seurauksilla”, mikäli Navalnyille käy köpelösti vankilassa.

Läntinen valtakoneisto, joka loi nationalistipiireistä nousseelle, politiikassa heikosti menestyneelle Navalnyille uuden, korruptionvastaisen esitaistelijan imagon, syyttää jo Putinia ”poliittisesta murhasta”. Tässä narratiivissa, Putinin väitetään pelänneen Navalnyitä ja hankkiutuneen hänestä siksi eroon ennen presidentinvaaleja. Tämä oletus jäänee suuren yleisön mieliin länsimaissa.

Kuolintapaus sattui kuitenkin sopivasti lännen tarpeisiin: Navalnyistä on enemmän hyötyä poliittisena marttyyrina kuin elävänä vankina. Monet ihmettelivät, miksi hän ylipäätään palasi Venäjälle; hänen mahdollisuutensa päästä jonkin kuvitteellisen kansannousun jälkeen vankilasta maan johtoon, olivat alkujaankin olemattomat. Mutta ehkä hänelle näin vakuuteltiin?

Navalnyin kuolinpäivänä alkoi myös Münchenin turvallisuuskonferenssi, jossa transatlanttinen poliittinen parhaimmisto esiintyy. Paikalle oli kiikutettu Navalnyin Julia-puoliso, joka piti tunteisiin vetoavan puheen kameroiden edessä (muovataanko hänestä nyt samanlainen ”maanpakolaisjohtaja” kuin Valko-Venäjän Svetlana Tikhanovskajasta?).

Putinia Navalnyin äkillinen kuolema ei palvele lainkaan. Miksi Venäjän presidentti haluaisi tällaisen mainehaitan vain kuukausi ennen uudelleenvalintaansa, kun hän sai juuri positiivista julkisuutta miljoonayleisön tavoittaneen Tucker Carlsonin haastattelun myötä? Oliko Navalnyin kuolema sittenkin läntisten tiedustelupalveluiden hämärä operaatio (ja mikäli oli, mitä tämä kertoo Venäjän tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden tilasta)?

Yritys luoda synkkää mielikuvaa Venäjän vallanpitäjien tarpeettomasta julmuudesta ja itsehillinnän pettämisestä sopii vain lännen käsikirjoitukseen. Kremlin valtapiirit varmasti odottivat, että ”aktivisti” Navalnyi olisi painunut unohduksiin pitkän vankilatuomionsa myötä.

Navalnyin kuolema (viimeinen palvelus lännelle?) muistuttaa ihmisiä siitä, että viidennelle presidenttikaudelleen pyrkivä Putin on ”vapauden ja demokratian” arkkivihollinen, jota on syytä vihata. Länsi on jälleen näyttänyt kyntensä Venäjän-vastaisessa informaatiosodassa ja hybridivaikuttamisessa.