Suomalainen valtamedia tekee enää harvoin tutkivaa journalismia poliittisesti värittyneen propagandan levittämisen sijaan. Niinpä perinteisempi toimittajan työ näyttää jääneen vaihtoehtomedian ja valtavirran politiikan ulkopuolisten tahojen tehtäväksi.

Hyvänä esimerkkinä toimii kommunistisessa Tiedonantaja-lehdessä julkaistu kirjoitus, joka perehtyy tarkemmin venäläiseen Aleksei Navalnyihin. Lännen valtamediassa Navalnyi on jälleen noussut otsikoihin hänen väitetyn myrkyttämisensä jälkeen.

Navalnyi on yleensä kuvattu lännessä venäläisenä ”oppositiojohtajana” ja Putinin hirmuvallan rohkeana vastustajana. Suomalaisillekin Navalnyi esitetään länsimaistyyppisen demokratian esitaistelijana ja Kremlin autoritäärisen hallinnon haastajana, jota yritetään venäläisviranomaisten toimesta julmasti vaientaa.

Tiedonantaja valottaa mielenkiintoisessa kirjoituksessaan Navalnyin taustaa sekä miehen poliittisia näkemyksiä, joita ei ole läntisessä mediassa juurikaan esitelty. Tarkempi perehtyminen ”oppositiojohtajan” ajatteluun ja toimintaan paljastaa myös vaitonaisuuden syyn.

Navalnyi opiskeli 90-luvun alussa ensin lakia ja siirtyi sitten kauppatieteiden pariin. Hän yritti vaurastua osakekaupoilla ja kiinteistöbisneksillä, mutta epäonnistui tavoitteissaan. Samaan aikaan monet muut kahmivat Neuvostoliiton romahduksen jälkeisessä kaaoksessa itselleen omaisuuksia.

Valtion varallisuuden ryöstö ei vielä tässä vaiheessa Navalnyitä haitannut, sillä hän kannatti itsekin uusliberalistista riistokapitalismia, jossa vahvin ja ovelin vie voiton. Navalnyi joutui kuitenkin seuraamaan sivusta, kun poliittisia kytköksiä omaavat, hyvin verkostoituneet liikemiehet menestyivät. Navalnyin ”inho poliittista korruptiota ja Venäjän valtaapitäviä kohtaan” juontaa siis juurensa kateudesta.

Vuonna 2000 liiketoimissaan epäonnistunut Navalnyi lähti mukaan politiikkaan. Opportunistina Navalnyi liittyi liberaaliin Jabloko-puolueeseen, jonka kautta hän uskoi saavansa poliittista vaikutusvaltaa. Puolueen tunnetuin hahmo länsimaissa lienee shakkimestari Garry Kasparov, ”jonka kytkökset Yhdysvaltoihin ja erityisesti tiedustelupalvelu CIA:han eivät ole pysyneet salassa”.

Navalnyin oma politiikka ei kuitenkaan sopinut saumattomasti yhteen Jablokon linjan kanssa. On esitetty, että Navalnyi yritti yhdistää venäläiset nationalistit ja markkinaliberaalin, kokoomuslaisen talousoikeiston. Navalnyi esiintyi myös avoimen maahanmuuttovastaisena; rasististen mielipiteidensä takia hänet erotettiin Jaklobosta vuonna 2007.

Navalnyi on tullut Venäjällä tunnetuksi oikeistopopulistina, mutta tämä ei ole läntisiä tukijoita haitannut. Tiedonantajalta jää mainitsematta, että Navalnyi ”opiskeli” yhden lukukauden Yalen yliopistossa, josta palattuaan hän keskittyi ”korruption vastustamiseen” Venäjällä. Jotain Navalnyin kytköksistä kertonee se, että Yhdysvaltojen tuolloinen ulkoministeri Hillary Clinton ilmaisi tukevansa miestä. Samoihin aikoihin Navalnyin kerrotaan siirtyneen myös George Sorosin Open Society-säätiön leipiin.

Lännessä Navalnyista on leivottu ”kansallismielinen demokraatti”, hieman samaan tapaan kuin Yhdysvallat on Latinalaisessa Amerikassa nostanut esiin oikeistotaustan omaavia ”maltillisia keskustalaisia”. Navalnyistä tuleekin mieleen Brasilian Jair Bolsonaro, joka omaa myös tiukan oikeistolaisen filosofian yhdistettynä uusliberaaliin talouspolitiikkaan. Tämä yhdistelmä tuntuu kelpaavan lännen globalistieliitille.

Vaikka Navalnyillä on taustavoimiensa ansiosta runsaasti rahaa käytössään, ei hän ole onnistunut vakuuttamaan venäläisiä äänestäjiä. Navalnyitä tutkineen Clara Weissin mukaan länsimielisen ”oppositiojohtajan” politiikka merkitsisi vain omaisuuden ja vallan uusjakoa oligarkkien kesken. Tavallisen venäläisen kannalta Navalnyin Soros-rahoitteinen hallinto olisi ”täydellinen katastrofi”.

Kuten Tiedonantaja huomauttaa, ”Putin-vastaisuus on tällä hetkellä niin kovassa kurssissa, että kuka tahansa hänen vastustajansa näyttää kelpaavan liberaalille lännelle”. Ongelma lienee lähinnä siinä, ettei Putin ole suostunut alistumaan lännen eliitin suunnitelmiin, vaan on toteuttanut Jeltsinin ajoista poikkeavaa omapäisempää politiikkaa.

Lännen eliitti puhuu ihmisoikeuksista ja demokratiasta, mutta on aina tukenut itselleen tarpeellisia diktaattoreita, talousrikollisia ja poliittisia demagogeja. Äärioikeistolaiset ryhmät Ukrainassa ja Latinalaisessa Amerikassa ovat myös kelvanneet muutoksen välikappaleiksi. Tässä valossa Navalnyin hyödyntäminen ei ole niin yllättävää. Suomalaismediassa Navalnyi saa myös sympatiaa, mutta hänen taustoistaan ja yhteyksistään vaietaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s