Jos sosiaalista mediaa ja valta(vale)median kolumneja on uskominen, poliittinen vastakkainasettelu on Suomessa uuden kokoomushallituksen myötä entisestään lisääntynyt ja syventynyt. Ei se oikeasti ole näin, mutta ”vaskisteja” löytyy toki niin oikealta kuin vasemmaltakin.

Kesälomaansa viettävä ”tolkun ihminen” ei välttämättä ole yhtä triggeröitynyt ääri-ilmiöistä, tai valtapuolueiden nokittelusta, kuin politiikan suurkuluttajat ja nimimerkkien takana lymyilevät nettiöyhöttäjät. He (kuten ääriaineksetkin) huomaavat vasta myöhemmin, kuinka surkeaan jamaan Suomi on ajettu.

Kuten olen moneen kertaan esittänyt, Suomen ulkopoliittinen linja on jo niin pitkälle amerikkalaistettu, että jopa poliittisen marginaalin oikea ja vasen laita ovat löytäneet toisensa läntisen hybridivaikuttamisen epäpyhässä allianssissa.

Nato-jäsenyys, itärajan aita, Ukrainan aseistaminen, Venäjä-vastaisuus ja lännen narratiivin kyseenalaistavan toisinajattelun suitsiminen, kelpaa yhtä lailla hallituksen perusukrainalaisille ja kokoomusruotsalaisille, kuin opposition vihervasemmistolaisille ja aina äänestäjänsä pettävälle keskustalle.

Kun kaikki Suomen poliittiset toimijat ja puolueet kykkivät samassa atlanttisessa leirissä, eivät oikeistolaisiksi tai vasemmistolaisiksi itsensä mieltävien tahojen ”erimielisyydet” näytä niin vakavilta. Kumpaistenkin ”putinisteiksi” haukkumien sivullisten ei tarvitse valita puoltaan nykyisessä mittelössä.

Jos nyt mennään oikeasti tärkeisiin asioihin, niin mainittakoon, että virallinen Suomi tekee tällä hetkellä hyvin lyhytnäköistä ja typerää ulkopolitiikkaa Yhdysvaltojen ehdoilla. Onko kukaan talouspolitiikkaa korostava kokoomuslainen tai muu lännen ylin ystävä esittänyt, mitä konkreettista taloudellista hyötyä atlanttisesta orientoitumisesta Suomelle seuraa? En ole huomannut.

Tällä välin, Petturi Urpo kertoo lehdistötilaisuudessa ylimielisesti, että Suomi on valmis palauttamaan diplomaattiset suhteet Venäjään, kunhan siellä koittaa ”uusi järjestys”. Ei tarvitse uskoa Tukholman profetiaan ymmärtääkseen, että Putinin länsimielisen kauden jälkeen valtaan voi nousta klikki, joka pistää Suomenkin suisidaalisen hallinnon ojennukseen ”Leninin virheenä”.

”Äärioikeisto”, ”äärivasemmisto”, sekä liberaali oikeisto, keskusta ja vasemmisto ovat erimielisyyksistään huolimatta samaa mieltä siitä, että Suomen on kuuluttava Amerikan etupiiriin forever, koska liberalismi on vain se paras ja koukuttavin järjestelmä.

Supo ehkä seuraa maamme laitaoikeistolaisia #slavaukrainisteja, sekä yksittäisiä anarkomarkoja ja akselerationisteja, mutta antaa heidän toimia, koska he tukevat virallista kertomusta. Toki myös meitä oikeasti eri tavalla ajattelevia seurataan ja häiritään, mutta se onkin jo toinen juttu.

Miksi siis valita huonoista vaihtoehdoista se vähemmän huono? ”Suomen johtavana duginistina” (jonkun vihatykkääjän keksimä nimitys) jättäydyn suosiolla kaikkien piirien ulkopuolelle. Enkä aio äänestää edes Saara Huhtasaarta.