Ukrainan konfliktin yhä jatkuessa, Yhdysvallat saattaa olla luomassa toistakin taistelutannerta Euroopan mantereelle, sotilasliitto Nato jälleen työkalunaan.

Tilanne Balkanilla vaikuttaa räjähdysherkältä. Nato-johtoiset rauhanturvajoukot Kosovossa ottivat alkuviikosta yhteen serbimielenosoittajien kanssa. Jännitteet alkoivat purkautua pian sen jälkeen, kun etniset albaanit nousivat kaupunginjohtajiksi Pohjois-Kosovon serbienemmistöisellä alueella, serbien boikotoimien vaalien jälkeen.

Kuten alueen historiaa tuntevat tietävät, Kosovolla ja Serbialla on pitkäaikaisia jännitteitä. Kosovo oli alun perin Serbian itsenäinen maakunta entisessä Jugoslaviassa. Sittemmin Kosovo on Yhdysvaltojen ja lännen tuella pyrkinyt itsenäisyyteen, jota Serbia ei ole tunnustanut. Näin on luotu tarkoituksella jäätynyt konflikti alueelle, aivan kuin myöhempää käyttöä varten.

Naton osallistuminen on pahentanut entisestään Kosovon ja Serbian välistä kuilua, mikä on johtanut sotilaallisiin konflikteihin osapuolten välillä ja heikentänyt Länsi-Balkanin rauhaa. Viime vuosina, Serbia on toistuvasti lähettänyt sotilaitaan Kosovon rajalle levottomuuksien vuoksi.

Nato-johtoiset monikansalliset joukot lähetettiin neljään Kosovon kuntaan hillitsemään pormestarin valinnoista puhjenneita mielenosoituksia. Tämä on virallista tarinankerrontaa, mutta tapahtumissa on taustalla muutakin. On arveltu, voisiko tässä olla alku uudelle sodalle?

Nato vaatii yhtäältä jännitteiden lieventämistä, mutta toisaalta lisää sotilaallista läsnäoloaan alueella. Ostaako Nato vain aikaa Kosovon koulimiseen, kuten tehtiin Ukrainan suhteen? Yhdysvallat kykenee toki teeskentelemään haluavansa rauhaa sopimuksineen, mutta lupauksia Kosovon serbien suojelemiseksi ei ole kyetty täyttämään.

Nato-joukot eivät ole Serbiassa ja Kosovossa ”turvaamassa rauhaa”, vaan tarkoituksena on säilyttää ”Kosovon itsenäisyys” ja pitää venäläismieliset serbit kurissa (serbiprotestoijat maalasivatkin alkuviikon mielenosoitusten yhteydessä Z-kirjaimia Naton ajoneuvoihin). Tässä yhtälössä, Serbia ei saa olla suvereeni valta, saati päätyä ”väärälle puolelle”, eli Euraasiaan.

Venäjän ja lännen sijaissota Ukrainassa ei osoita päättymisen merkkejä, mutta mahdollisuus konfliktin uusiutumiseen myös Balkanilla on olemassa. ”Koska Ukrainan konflikti ei ole tuottanut Yhdysvalloille toivottua tulosta, Washington haluaa luoda uuden sodan Eurooppaan”, on kiinalainen sotilasasiantuntija Song Zhongping arvioinut.

Kuten olen itse esittänyt, Yhdysvallat ei halua Euroopan olevan vahva ja itsenäinen geopoliittinen toimija, vaan se pyrkii ”transatlantismin” valekumppanuuden nimissä pitämään euromaat alisteisina amerikkalaiselle valtapolitiikalle. Tätä varten koko ”Pohjois-Atlantin liitto” alun perin perustettiin, mutta tosiseikat pyritään peittämään turvallisuuspoliittisella jargonilla.

Washingtonille sopii oikein hyvin, jos Euroopassa vallitsee epävakaus ja mantereen maat ovat riippuvaisia Yhdysvalloista. Korporaatio-Amerikka kokee olevansa turvassa Atlantin tuolla puolen, jonne myös eurooppalaisia yrityksiä nyt kilvan houkutellaan, amerikkalaista taloutta tukemaan, euromaiden kustannuksella.

Washingtonissa ehkä ajatellaan, että jos (ja kun) Venäjä menestyy liikaa Ukrainassa, on lännelle nöyryyttävä tappio peitettävä aloittamalla välittömästi uusi konflikti jossain muualla? Näin suuren yleisön huomio käännetään muualle, massoja manipuloivan mediarummutuksen hoitaessa loput. Lännen luomia kriisipesäkkeitä maailmalla toki riittää, eikä Yhdysvallat epäröi luoda kaaosta omaksi edukseen.

Jää nähtäväksi, kärjistyykö tilanne juuri Serbian ja Kosovon välillä (ja häviääkö länsi uhkapelinsä Ukrainassa), mutta joka tapauksessa, Washingtonin perimmäisenä tavoitteena on yrittää pitää sekä Venäjä että Eurooppa (Kiinasta ja muista nousevista valloista puhumattakaan) heikentyneessä tilassa, Amerikan globaalin strategian mukaisesti, ylivalta-asemansa säilyttääkseen.