Ukrainan hallinto on presidentti Zelenskyin suulla kiistänyt puolalaiskylään pudonneen ohjuksen alkuperän vielä senkin jälkeen, kun Yhdysvallat, Nato ja Puola ovat ilmoittaneet kyseessä olleen ukrainalaisohjuksen. Näyttelijä-presidentin ulostulojen on arvioitu vahingoittavan Ukrainan uskottavuutta.

Zelenskyin lausuntoa kommentoidessaan, erään Nato-maan diplomaatti Kiovassa kertoi Financial Timesille: ”Tämä alkaa olla naurettavaa. Ukrainalaiset ovat tuhoamassa luottamuksemme heihin. Kukaan ei syytä Ukrainaa ja he valehtelevat avoimesti. Tämä on tuhoisampaa kuin ohjus.”

Ukrainan hallinnon on vaikea tunnustaa asioiden oikeaa laitaa, sillä vastaavia ”harmillisia sattumuksia” on tapahtunut kuluneen vuoden aikana usein. Venäläisten tähdätessä infrastruktuurikohteisiin, ukrainalaisten torjuntayritykset ovat johtaneet usein siviiliuhreihin, jotka on sitten (vale)uutisoitu ”Venäjän raakalaismaisina iskuina siviilikohteisiin”.

Nyt Zelenskyin uskottavuudesta ja lännen luottamuksesta Ukrainan hallintoon on ryhdytty puhumaan julkisesti. Tämä tarkoittanee sitä, että Yhdysvallat ei enää halua rahoittaa, tai edes jatkaa tätä sijaissotaa: tavoitteet on jo osittain saavutettu pakotepolitiikan välityksellä ja Euroopan ja Venäjän suhteet on pitkäksi aikaa romutettu.

Geopoliittinen peli Ukrainassa lähestyy loppuaan siitäkin syystä, että lännen asevarastot tyhjenevät ja Yhdysvaltojen täytyisi jo keskittyä Kiinaan. Koska sotateollisen kompleksin rahkeet eivät riitä monen rintaman sotaan, Washington onkin neuvotellut Moskovan kanssa Ankarassa viime aikoina. Zelenskyin hallinto torjuu vielä ajatuksen uudesta rauhansopimuksesta, mutta sellaiseen nykyinen konflikti tulee luultavasti päättymään viimeistään ensi vuonna.

Kaiken tapahtuneen jälkeen, Venäjä tarvitsee jonkinlaisen voiton taistelussaan Naton laajentumista vastaan. Länsi tietää, että Krimiä ja Donbassia ei voi enää palauttaa, joten Ukrainan on tyydyttävä aluemenetyksiin ja neutraaliin asemaan maailmanpolitiikassa. Jos asiat menevät Ukrainan kannalta vielä nykyistä huonompaan suuntaan, Puola ja ehkä myös Unkari, liittänevät mielellään osan lännessä sijaitsevista alueista itseensä.

Venäläisestä perspektiivistä tarkasteltuna, kyseessä on eksistentiaalinen sota, jota se ei voi hävitä, ilman poliittisia seurauksia, jotka olisivat jopa pahempia kuin 1990-luvun alussa. Missään tapauksessa Venäjän eliitti ei halua federaation romahtavan, joten tarvittaessa otteet kovenevat. Tarvitaan siis ratkaisu, jota kutsuttaisiin lännessä rauhaksi ja Venäjällä voitoksi. Tällä välin, Kiovassa räjähtelee jälleen.