Slush on kansainvälinen teknologia- ja kasvuyritystapahtuma, joka järjestetään vuosittain Helsingissä. Tänä vuonna tilaisuudessa haastateltiin myös pääministeri Sanna Marinia, joka puhui jälleen kuin kovan linjan amerikkalainen neokonservatiivi (ei ihme, että hän on aiemmin viitannut Anne Applebaumiin ja ”globaaliin kamppailuun autokratioiden ja demokratioiden välillä”).

Marinin teemaksi nousi riippuvuuksien vähentäminen autoritaarisista maista, kuten Venäjästä ja Kiinasta. Tämä olisi ollut edes hiukan uskottavampaa, ellei Suomessa olisi juuri vieraillut Saudi-Arabian hallituksen ja elinkeinoelämän edustajia, vahvistamassa Suomen ja tiukkaa šaria-lakia noudattavan absoluuttisen monarkian kahdenvälisiä talous- ja kauppasuhteita.

Myös Marinin tunnetut yhteydet Davosissa kokoontuvaan teknokraattiseen kapitalistifoorumiin kertovat siitä, ettei ”autoritaarisuus” Marinia oikeasti haittaa, kunhan se vain on alkuperältään läntistä. 1990-luvun hegemonismi ja synkkä nollasummapeli tuntuvat sopivan Marinin ajatteluun, vaikka teknologian ja yritystoiminnan innovaatiotapahtumassa tällaisten näkemysten esittäminen saattaakin tuntua oudolta.

Tietysti sosiaalidemokraattinen seireeni laulaa taustaorkesterinsa lauluja ja hänen julkiset esiintymisensä kuuluvat meneillään olevaan sotaspektaakkeliin. Ajattelin ensin, että Marinin mielenterveys on järkkynyt, mutta ehkäpä vallanhimoiselle pääministerillemme on luvattu niin houkutteleva rooli nykyisen jatkoksi, että hän kykenee esittämään monomaanista Venäjän-vihaajaa – aivan Jussi Halla-ahon tyyliin.

”Tämä ei tarkoita, että meidän on katkaistava kaikki taloudelliset siteet esimerkiksi Kiinan tai minkään muun maan kanssa. Paitsi Venäjän”, Marin alleviivasi, kanavoiden kuulijoidensa ”kahden minuutin vihaa” oikeaan kohteeseen. Suomen viimeistellessä parhaillaan kymmenettä apupakettia Ukrainalle, pääministeri lisäsi, että ”meidän on pidettävä huoli siitä, että Venäjä häviää sodan”.

Tätä ”häviötä” Marin on toivonut usein aiemminkin ja esitellyt samalla myös tietämättömyyttään Venäjän sotahistoriasta. Mutta ehkäpä valta(vale)median sankaripresidentti Zelenskyi Nato-lännen tuella onnistuu siinä, missä mongolit, Ruotsin kuningas Kaarle XII, Napoleon ja Hitler eivät?

Slush-tapahtumassa Marin väitti myös, että energiapolitiikan suhteen on ollut väärin ylläpitää läheisiä suhteita Venäjään. ”Venäläisten logiikka” on kuulemma erilainen; ”ystävämme Puolasta ja Baltian maista olivat oikeassa”, Suomi ja varsinkin Saksa väärässä. Näin sota-Sanna – Sauli Niinistön myyräntyötä jatkaen – tanssittaa pohjoismaisen hyvinvointivaltio-Suomen itäeurooppalaisten traumavaltioiden raivoisaan joukkoon.

Marin esitti hetken myös eurokraattia ja sanoi, ettei Eurooppa saisi olla liian riippuvainen myöskään Yhdysvalloista. Tämä ei vain kuulostanut kovin vakuuttavalta tilanteessa, jossa Venäjän-vastaisilla pakotteilla ja muilla tuhotoimilla on vain vahvistettu amerikkalaista miehitysvaltaa, euromantereen omien intressien ja poliittisen uskottavuuden kustannuksella.

Suomalaispoliitikot huutelevat nyt rohkeasti hävyttömyyksiä Naton sotakoneiston takaa, vaikka tosipaikan tullen, Washingtonilla ei ole resursseja saati aikomusta suojella itsetuhoisia vasallejaan. Mutta kuulumme nyt vihdoin Länteen™, jonka geopoliittisessa valtapelissä suomalais-ugrilaisille on varattu ennalta arvattava, uhrattavan pelinappulan rooli.

Kreikkalaisessa mytologiassa seireenit olivat naispuolisia, ulkomuodoltaan ihmisen ja petolinnun sekoituksia, joilla oli jaloissaan terävät kynnet niin kuin lepakoilla. Laulullaan seireenit houkuttelivat merimiehiä luokseen ja repivät heidät sitten kappaleiksi. Marinin poliittisella uholla voi olla samanlainen vaikutus Suomen tulevaisuuteen.