Unkarin pääministeri Viktor Orbán on yksi harvoja europoliitikkoja, joilta on Ukrainan konfliktin sekä nykyisen energiakriisin aikana kuultu järkeviä lausuntoja ja aiheellisia kysymyksiä. Kovankaan paineen alla hän ei ole murtunut tai vajonnut sotapsykoosiin, kuten johtaville suomalaispoliitikoille näyttää käyneen.

Orbán on siitä erikoinen poliitikko, että hän ajattelee oman etunsa lisäksi myös kansallista etua, eikä pyri miellyttämään Brysseliä tai Washingtoniakaan joka asiassa. Tällaista valtioetuun perustuvaa reaalipolitiikkaa kaivattaisiin Euroopassa enemmänkin, mutta sitä ei ole vielä näkyvillä. Jos sellaista peräänkuuluttaa, saa kuulla olevansa ”putinisti”.

Vaikka en olekaan Orbánin kanssaan joka asiasta samaa mieltä, on hän silti kyvykäs valtiomies, eikä mikään sotaa uhoava Instagram-poseeraaja, kuten oma pääministerimme Sanna Marin. Hän ei ole myöskään Washingtonille kuuliainen sätkynukke, kuten presidentti Sauli Niinistö.

Orbán ihmettelee, kun hänelle sanotaan venäläisen kaasun olevan pahasta ja että Unkarin pitäisi lopettaa sen ostaminen. Kukaan ei ole kuitenkaan kyennyt kertomaan, millä halpa venäläinen energia voitaisiin korvata. Tämä pitäisi nimittäin tehdä nyt, eikä vasta vuosien kuluttua; yhteiskuntaelämää kun ei voi vain laittaa ”jäihin”.

Orbán haluaisi hoitaa maansa taloutta, eikä tuhota sitä. Samaan aikaan, Euroopan talous horjuu syvän taantuman partaalla. Valitettavasti moni vasalli Euroopassa on valmis tekemään taloudellisen itsemurhan amerikkalaisen isäntänsä mieliksi. Ilmeisesti tämä järkyttävä petos korvataan selkärangattomalle euroeliitille jollakin tavalla?

Orbán kysyy, mikä on Euroopan etu? Pitääkö energiariippuvuus Venäjästä vain vaihtaa riippuvuuteen Yhdysvalloista? Eikö euromaissa tarvittaisi sen sijaan energiaomavaraisuutta? Hänen kysymyksiinsä vastataan uholla ja ivalla. Euroopan iltahämärässä, rationaalisen ajattelun valonpilkahdukset ovat sammumassa.

Kukaan ei näytä vakavissaan pohtivan sitä, miten Eurooppa selviytyy Ukrainan konfliktin päätyttyä. Vaikka lännen tukema Kiovan regiimi vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ”voittaisi”, Venäjä ei unohda nykyistä epävakauttamisyritystä. Vaikka Kremlin isäntä vaihtuisi, Venäjä tulee tuskin olemaan ystävällismielisissä väleissä Euroopan kanssa vuosikymmeniin.

Eurooppa on kaivanut itsensä historiallisen syvään kuoppaan, jotta Yhdysvalloilla menisi hyvin. Mikään ei kuitenkaan korvaa Venäjää Euroopan kannalta; energian tarjoajia ei ole tarpeeksi ja uusiin riippuvaisuuksiin liittyy omat ongelmansa. Ne tahot, jotka yrittävät väittää hyviä vaihtoehtoja olevan, valehtelevat.