Helmikuussa, Saksan liittokansleri Olaf Scholzin vieraillessa Washingtonissa, Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden ”lupasi” lehdistötilaisuudessa, että Saksan ja Venäjän yhteistä Nord Stream 2 -kaasuputkea ei tulla ottamaan käyttöön, mikäli Venäjä hyökkää Ukrainaan.

Kuin tämän uhkauksen seurauksena, kolme Nord Stream -kaasuputkijärjestelmän linjaa vaurioitui aiemmin tällä viikolla. Viranomaiset arvioivat, että kyseessä ei ollut onnettomuus, vaan selvä sabotaasi.

Vaikka kukaan ei voi varmuudella sanoa, mikä taho tämän ekologisen terrori-iskun Itämerellä teki, on länsimaissa ryhdytty syyttämään jo Venäjää kaasuputkien räjäyttämisestä. Tämä on naurettava väite, mutta Suomessakin jatketaan asiantuntijavoimin uskollisesti lännen infosodan etulinjassa.

Mustaa huumoriakin vakavaan tilanteeseen sisältyi, sillä Puolan entinen ulkoministeri, nykyinen europarlamentaarikko Radek Sikorski, kiirehti esittämään kiitoksensa Yhdysvalloille onnistuneesta operaatiosta. Samaan johtopäätökseen ovat päätyneet myös Amerikka-kriittiset tahot.

Ainoastaan Yhdysvalloilla ja Britannialla (ja niiden uskollisilla vasalleilla) oli motiivi varmistaa, ettei näitä kaasuputkia oteta enää koskaan käyttöön. Tällä terroriteolla tuhottiin mahdollisuudet Venäjän ja Saksan energialähtöiseen lähentymiseen ja vietiin angloamerikkalaisen akselin suunnitelmat Euroopan hallitsemiseksi uudelle tasolle.

Toki kyseessä oli myös geopoliittisen pelin vastasiirto Venäjän osittaiseen liikekannallepanoon sekä Itä-Ukrainan kapinallisalueilla järjestettyihin kansanäänestyksiin. Tuleeko tästä ikävä ennakkotapaus, jonka jälkeen muutakin tärkeää infrastruktuuria voidaan tuhota angloamerikkalais-venäläisen hybridisodan tuoksinassa?

Energiaepisodi tuo jälleen mieleen myös Naton ensimmäisen pääsihteerin, brittiupseeri Hastings Ismayn, oletetun kiteytyksen sotilasliiton tehtävistä: ”pitää venäläiset ulkona, amerikkalaiset sisällä ja saksalaiset matalana”. Tämän asetelman säilyttäminen Euroopassa näyttää olevan työn alla tänäkin päivänä.

On arvioitu, että Ukrainan kriisiä eskaloimalla, Yhdysvallat pyrkii tuhoamaan Euroopan tuotantoteollisuuden, jotta se itse selviäisi vaikeista ajoista. Todennäköisesti tämäkin Pyrrhoksen voitto vain vahvistaa Kiinan ja muiden aasialaistalouksien asemaa.

Kuten ekonomisti Philip Pilkington antaa ymmärtää, Nord Streamin menetyksen myötä Euroopan deindustrialisaatio tulee vain kiihtymään. Eurooppalainen teollisuus ei ole pian enää taloudellisesti kannattavaa ja investoinnit siirtyvät ainakin lyhyellä aikavälillä Yhdysvaltoihin, dollaria vahvistaen.

Eurooppalaisen tuotannon murskaaminen luo mustan aukon mantereelle, kun taloudellinen toiminta sen rajojen ympärillä kuivuu. Onko Euroopan hätästrategiana rajoittaa vientiä ja elvyttää tuotantoa pakottamalla korkeampihintaiset tuotteensa omille kansalaisille? Tämä luultavasti vain lisää länsimaiden talouskaaosta.

”Kaikki tämä on periaatteessa 1920-luvun tapahtumien toistoa”, Pilkington ajattelee. Tuolloin vastaava tilanne johti suureen lamaan ja sotaan. Tosin tällä kertaa voi käydä niin, että vain länsi vajoaa syvimpään lamaan: uusi BRICS+-maiden blokki on rakentamassa erillistä talousaluettaan ja jatkaa kasvuaan lännen raunioituessa.

Pilkington ennakoi, että ”Versailles’n sopimuksen ja 1930-luvun kauppasotien ohella”, nykyinen energiasota ”jää todennäköisesti historiaan yhtenä suurimmista talouspoliittisista virheistä”. Radikaalimmat ajattelijat tosin katsovat, että tämä ”virhe” johtaa uuden maailmanjärjestyksen moninapaiseen toimintaympäristöön.