Italian parlamenttivaalit on voittanut ”Italian veljet”, Fratelli d’Italia -puolue, jota johtavasta Giorgia Melonista tulee lähiaikoina luultavasti saapasmaan historian ensimmäinen naispääministeri.

Koska ”kansalliskonservatiivinen” puolue on maahanmuuttovastainen ja liitossa Matteo Salvinin johtaman oikeistopopulistisen Legan ja Silvio Berlusconin keskustaoikeistolaisen Forza Italian kanssa, Melonin johtaman hallituksen on ennakoitu olevan Italian ”oikeistolaisin sitten toisen maailmansodan”.

”Italiaa uhkaa äärioikeistolainen hallitus”, pelotteli eräskin lehtiotsikko jo ennen vaaleja. Nouseeko salonkikelpoistettu uusfasismi nyt Euroopassa dominoefektin tavoin? Jos näin kävisi, muuttaisiko se radikaalisti nykyistä poliittista asetelmaa, jossa valtavirran keskustaliberaalit ja vasemmistolaisetkin ajavat samansuuntaista linjaa?

Epädemokraattisen Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on jo uhannut, että jos asiat menevät Italiassa unionin kannalta vaikeaan suuntaan, eurokraateilla on kyllä ”työkaluja” tilannetta varten.

Äärioikeistolaiset puolueet Euroopassa ovat eräällä tapaa länsimaisten tiedustelupalvelujen Gladio-operaation jälkeläisiä. Jo vuonna 1948, CIA puuttui voimakkaasti Italian ensimmäisiin demokraattisiin vaaleihin ja esti kommunistien pääsyn valtaan. Nyt europolitiikassa etenemisen edellytyksenä on länsikeskeisen totalitarismin tukeminen.

Italian politiikka on kuitenkin hyvin turbulenttia, joten tämäkin oikeistopopulistinen viritelmä saattaa jäädä lyhytaikaiseksi. Jo nyt huhutaan, että Melonin, Salvinin ja Berlusconin ”keskinäiset erimielisyydet” voivat uhata uuden hallituksen vakautta ja toimintakykyä.

Kuten eräs italialainen politiikan seuraaja vitsaili, Melonin johtaman puolueen nimi voisi yhtä hyvin olla ”Amerikan veljet”. Giorgia Meloni on nimittäin ”Nato-mielinen atlantisti”, joka on ”tuominnut yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyksen ja tukenut aseiden lähettämistä Ukrainaan”. Vaalien alla hän on pehmentänyt jopa EU-kriittisyyttään.

Fratelli d’Italia on myös ottanut etäisyyttä fasismisympatioihin ja kertoo nykyään jakavansa ”Britannian konservatiivipuolueen, Yhdysvaltojen republikaanien ja Israelin Likud-puolueen arvot”.

Näinkö Italia saa perussuomalaisia muistuttavan, Washingtonin intressejä ajavan, Venäjän- ja Kiinan-vastaisen puolueen hallitusvastuuseen? Kuten moni on jo epäillyt, ”äärioikeistolaisuuden” leimasta huolimatta, Melonin mahdollinen hallitus tuskin tulee radikaalisti puuttumaan edes maahanmuuttoon.

Jos Melonin pääministeriys vahvistetaan lähiviikkoina, hänen tehtävänään on ohjata Italiaa läpi yhden sen herkimmistä ajanjaksoista, jolloin se joutuu kohtaamaan valtavia haasteita energiakriisistä ja korkeasta inflaatiosta aina mahdolliseen taantumaan. Kaaos muhii pinnan alla.

Melonin on myös säilytettävä äänestäjiensä suosio ja luottamus, kun hän yrittää selviytyä tulevien kuukausien haasteista. Italiassa on viimeisten kymmenen vuoden aikana nähty, että poliittiset puolueet ovat nousseet nopeasti kansan suosioon, mutta aivan yhtä pikaisesti kannatus on voinut kadota.

Isompaa kuvaa katsottaessa, herää kysymys, luodaanko Euroopassa nyt poliittisia edellytyksiä uudelle suursodalle, johon nämä Yhdysvaltojen ylivaltaa tukevat puolueet ovat euromaita johtamassa? Raunioituuko Eurooppa jälleen kerran finanssipiirien pelien vuoksi, kuten 1930-luvun laman ja maailmansotien aikoihin?