Elokuvaohjaaja Oliver Stone pohtii Facebookissa, ”onko Yhdysvallat valmistelemassa näyttämöä pienitehoiselle ydinräjähdykselle jossain Donbassin alueella, joka tappaisi tuhansia ukrainalaisia”.

Tällainen järkyttävä väärän lipun operaatio voisi olla mahdollinen, sillä infosodankäyntiin valjastettu länsimedia on jo koulinut monet ihmiset kuvittelemaan Venäjästä vain kaikkein pahinta. Syntipukiksi on jo etukäteen valittu hulluksi haukuttu Putin, riippumatta siitä, kuka oikeasti toteuttaisi tällaisen traagisen iskun.

”Totuuden selvittäminen kestäisi luultavasti muutaman päivän, mutta totuus ei ole tärkeä”, Stone sanoo. Mielikuvat sen sijaan ovat, elokuvaohjaaja tietää ja myöntää, että Yhdysvallat ”käy mielikuvasotaa erittäin taitavasti ja tylpällä voimalla”, kyllästäen CNN:n ja Foxin kanavat ja Washingtonin satelliittimaat Euroopassa ja Aasiassa tavalla, jota Stonekaan ei ole ennen nähnyt.

Shokeeraavan ydiniskun jälkeen oltaisiin askeleen lähempänä Yhdysvaltojen toivetta kaataa Venäjän nykyhallinto ja asettaa tilalle länsimielinen nukkehallinto, jota johtaisi ”uusi Jeltsin”. Mikä vielä tärkeämpää, samalla länsi saisi eristettyä Kiinan Venäjästä.

Kuten olen aiemmin esittänyt, Kiina on lännen seuraava kohde, jos Venäjä kaatuu. Tämä on Yhdysvaltojen neokonservatiivisten sotahullujen unelmaskenaario, jonka tarkoituksena on luoda heidän mielestään parempi, päivitetty versio ”sääntöpohjaisesta kansainvälisestä järjestyksestä”.

Meneillään oleva Venäjän-vastainen suuroperaatio kertoo kaiken oleellisen neokonservatiivien tavoitteista ja hegemoniapyrkimyksistä. Bidenin nimissä toimivat ”kaganistit” ovat tehneet selväksi, että he käyvät sotaa Venäjää vastaan, Ukrainan kriisi valtakirjanaan, tavoitteenaan uuvuttaa Venäjä ja eliminoida Putin.

Väärän lipun tapahtuma ei ole ainoa tie suursotaan. Naton laajentuminen Suomeen ja Ruotsiin on toinen, Paul Craig Roberts on huomannut. Hän väittää, että ”Washington ei ainoastaan painosta hallituksia hakemaan Naton jäsenyyttä, vaan myös lahjoo Ruotsin ja Suomen hallituksen virkamiehiä tekemään niin”.

Mietitäänpä hetki tätä Naton laajentumista. Yksi syy Venäjän väliintuloon Ukrainassa on Washingtonin ja Naton jyrkkä kieltäytyminen ottamasta vakavasti Venäjän turvallisuushuolia. Ukrainan Nato-jäsenyys on Venäjälle punainen vaate, joten miksi sitä ajettiin? Kun länsimaiden väliintulo Ukrainassa uhkaa viedä konfliktin käsistä, miksi kaataa bensaa liekkeihin tuomalla Suomi ja Ruotsi Natoon?

Tällä hetkellä Skandinavia ja Baltia ovat ydinaseettomia. Suomen liittyminen sotilasliittoon toisi ”lisää Natoa” Venäjän rajalle ja Kreml on julistanut tällaisen kehityksen mahdottomaksi hyväksyä. ”Kasaamalla lisää provokaatioita, Washington ja Nato laajentavat konfliktia, joka on tahallisesti aikaansaatu”, Roberts arvostelee.

Amerikkalaiskirjailijasta on ”vastuutonta, että Suomi ja Ruotsi horjuttavat tilannetta entisestään liittymällä Natoon”. Jopa Venäjän entinen presidentti, hallinnon liberaalin siiven edustaja Dmitri Medvedev, on tehnyt selväksi, että ”Nato-jäsenyys merkitsisi ydinaseettoman Baltian loppua”.

Naton läsnäolon kasvattaminen Venäjän rajalle luo epätasapainoa, joka Venäjän olisi korjattava tavalla tai toisella. ”Miten on mahdollista, että Suomen ja Ruotsin hallitukset katsovat Nato-jäsenyyden lisäävän turvallisuutta, kun tuloksena on, että maita vastaan suunnataan ydinaseita”, kysyy Roberts ihmeissään.

Suomi ja Ruotsi eivät ole vaarassa joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, mikäli maat jäävät Naton ulkopuolelle. Kukaan täysjärkinen ei näe Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä muuna kuin holtittomana siirtona, joka lisää alueen turvallisuuspoliittista epävakautta.

Suomi on Sveitsin tavoin hyötynyt aiemmasta puolueettomuudestaan, mutta nyt näyttää siltä, että presidentti Sauli Niinistön pitkällinen myyräntyö lännen intressien hyväksi alkaa tuottaa radioaktiivista hedelmää. Virallinen Suomi näyttää olevan valmis tekemään itsestään Nato-lännen etulinjan Venäjää vastaan.

Mutta palataanpa vielä amerikkalaisiin neokonservatiiveihin, jotka Bidenin hallinnossa nyt mellastavat. Yhdysvaltojen neokonservatiivien ylivaltafantasioiden keskiössä vaikuttaa ekspansiivinen ääri-ideologia.

Amerikan globaali imperiumi laajenee kohti Venäjää ja Kiinaa, sillä länttä hallitseva eliitti ei siedä kilpailijoita, vaan haluaa hallita koko planeettaa ja sen resursseja yksin. Tämän päämäärän saavuttaakseen, keskuspankkikartelli ja sen käsikassarat, Bidenin hallinnon ”kaganistit”, ovat valmiita tuhoamaan samalla myös Euroopan.

Yhdysvaltojen ulkoministeriöstä anonyymisti vuodetun keskustelun (tai erään radiojuontajan ilkukurisen vitsin mukaan), Ukrainan epävakauttamisen veteraani, poliittisista asioista vastaava alivaltiosihteeri Victoria Nuland, vihaa venäläisiä enemmän vain eurooppalaisia.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Amerikassa asuvat, itäeurooppalaisen taustan omaavat vaikutusvaltaiset juutalaiset, jotka 1960-luvulla siirtyivät Stalinin vastaisesta trotskilaisesta vasemmistosta demokraattien ja republikaanien leiriin, tuntevat syvää historiallista kaunaa sekä venäläisiä että eurooppalaisia kohtaan.

Tämän asiantilan vuoksi on melko epämiellyttävää nähdä, kuinka samat eurooppalaiset, joita nämä neokonnat halveksivat, tukevat innokkaasti Venäjää vastaan käytävää hybridisotaa, joka onnistuessaan raunioittaisi samalla myös Euroopan.

Kokoaan suurempi Suomikin on tässä entisten trotskilaisten psykoprojektissa mukana ja Kokoomuksen aina valmis länsiaisuri Petteri Orpo on jo väläyttänyt, ”ettei Suomen pitäisi puolustusliitto Naton jäsenenä kategorisesti kieltäytyä ottamasta ydinaseita alueelleen”.

Vaikka täkäläinen valtamedia yrittääkin muuta väittää, Venäjä on hyvin pitkämielisesti luottanut politiikassaan järkeen, neuvotteluihin ja hyvään tahtoon, vaikka Kreml ei ole saanut mitään vastakaikua diplomaattisuudelleen lännen suunnalta.

Edes rajoitettu sotilasoperaatio Ukrainassa ei ole kyennyt vakuuttamaan länttä luopumaan provokaatiopolitiikastaan. ”Näyttää siltä, että Washington jatkaa provokaatioitaan, kunnes kohtalokas raja ylittyy”, myös Roberts arvioi.