Syyttäessään tekaistuin perustein Venäjää keskimatkan ohjuksia rajoittavan INF-sopimuksen rikkomisesta, Washington itse yksipuolisesti vetäytyi sopimuksesta. Näin Yhdysvaltojen sotateollinen kompleksi pääsi eroon Ronald Reaganin ja Mihail Gorbatšovin saavutuksesta, kirjoittaa Paul Craig Roberts.

INF-sopimus oli ehkä tärkein kaikista asevalvontasopimuksista. Sopimuksella poistettiin venäläisohjusten uhka Eurooppaa vastaan ​​ja Eurooppaan sijoitettujen amerikkalaisohjusten uhka Venäjää kohtaan. Sopimuksen oli määrä vähentää \”vahingossa alkavan ydinsodan uhkaa\”. Kun otetaan huomioon Washingtonin vastuuttomuus, mitä tulee jännittyneisiin Venäjä-suhteisiin aina Clintonin hallinnosta lähtien, Venäjän rajalla olevat ohjukset eivät jätä Venäjän johdolle valinnanvaraa olla painamatta laukaisunappia hälytyksen tullessa, Roberts arvioi.

Washington vetäytyi INF-sopimuksesta, jotta se voisi asettaa uusia ohjuksia Eurooppaan, Venäjän rajalle. Vain kaksi viikkoa tästä, Yhdysvallat jo testasi ohjuksia, joiden kehittely ja valmistus on täytynyt tapahtua rajoittavan sopimuksen vielä ollessa voimassa. Washington on syyttänyt Venäjää, mutta on samaan aikaan itse jälleen kerran rikkonut sovittuja sääntöjä. Venäjän johdon luulisi jo ymmärtävän, kuinka epärehellinen, typerä ja itsetuhoinen vastapeluri Yhdysvallat on, sanoo Roberts tylysti. Jokaisen maan tulisi jo ymmärtää, että Washingtonin kanssa laadituilla sopimuksilla ei ole suurta merkitystä, jos niiden rikkominen edistää amerikkalaisia intressejä.

Olipa kaksikosta mitä mieltä hyvänsä, Reaganin ja Gorbatšovin vuonna 1988 allekirjoittama sopimus vähensi sodan uhkaa. Roberts kysyykin, mitä tarkoitusta varten ohjussopimus nyt rikottiin? Miksi kongressi on hiljaa? Miksi Eurooppa on hiljaa? Miksi tiedotusvälineet vaikenevat asiasta, tai yrittävät syyllistää vain Venäjää sopimuksen ehtojen rikkomisesta? Miksi Romania ja Puola kasvattavat uutta sodan uhkaa sallimalla Yhdysvaltojen sijoittaa uusia ohjuksia niiden alueille? Sotakiimaiset neokonservatiivit ovat varmasti mielissään nykyisestä kehityksestä.

Roberts epäilee, että amerikkalainen sotateollinen kompleksi on lahjonut Romanian ja Puolan hallitukset. Tässä nähdään hänen mielestään näiden \”pienten maiden äärimmäinen vastuuttomuus\”. Dollarinippu poliitikoille ja homma on sitä myöten selvä. Tosin Puolan kohdalla pelkkä Venäjä-vastaisuuskin saattoi riittää: Puolan johto on Washingtonin esimerkin mukaisesti hyvin neokonservatiivinen, ja pyrkinyt innolla Trumpin hallinnon suosioon myös Iran-vastaisuudella.

\”Ilman Romanian ja Puolan korruptoituneita ja idioottimaisia hallituksia Washington ei olisi pystynyt herättämään uhkaa, jonka Reagan ja Gorbatšov hautasivat kolmekymmentäyksi vuotta sitten\”, Roberts kirjoittaa suorasukaiseen ja hieman alarmistiseen sävyyn. Jopa Saksa, joka on Robertsin mukaan \”Amerikan miehittämä nukkevaltio\”, kieltäytyi sijoittamasta lisää Venäjää kohti suunnattuja ohjuksia maaperälleen.

Jos suursodan uhka kasvaa, ehkä Moskovan kannattaisi ilmoittaa, että ensimmäisestä todellisen vaaran merkistä Romania ja Puola \”lakkaavat olemasta\”, Roberts ehdottaa. Tällainen varoitus saattaisi herättää Romanian ja Puolan väestön ymmärtämään sitä vaaraa, jonka heidän hallituksensa ovat auttaneet luomaan. Robertsin mielestä Romanian ja Puolan provokaatiot olisivat jo riittävä peruste Venäjän \”ennaltaehkäisevälle, molempien maiden miehitykselle\”. Roberts väittää, ettei Yhdysvallat, saati sotilasliitto Nato, tulisi tosi paikan tullen näiden maiden apuun.

Entä missä viipyvät YK:n päätöslauselmat, joissa tuomitaan Yhdysvaltojen, Romanian ja Puolan ydinsodan haamun esiin manaaminen Venäjän rajoilla? Onko koko maailma jo niin turmeltunut, ettei tämän hulluuden todennäköisiä seurauksia ymmärretä, ihmettelee Roberts. \”Vaikuttaa siltä, ​​että ihmisen älykkyys ei vastaa ihmisen selviytymisen vaatimuksia\”, hän päättää synkeät mietteensä.

Heinäkuussa Japanin G20-maiden kokouksen yhteydessä presidentti Putin kuitenkin ilmoitti, että Venäjä ja Yhdysvallat \”aloittavat keskustelut ydinaseiden rajoittamisesta\”, tavoitteenaan Start 3-sopimus, jolla \”vähennettäisiin laukaisuvalmiudessa olevien ydinaseiden määrää\”. Nähtäväksi jää, milloin neuvottelut todellisuudessa alkavat ja mihin ne johtavat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s