Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin suhtautuu varauksella tekoälyteknologiaan, joka muuttaa tuntemamme maailman, sekä ihmisen itsensä. ”Siirryttäessä tekoälyn valtakaudelle, ihmiskunta on hahmotettava suurena tietokoneena, jonka komponentit eivät kuitenkaan toimi täydellisesti”, hän muotoilee.

”Materialismi, nominalismi, evolutionismi, (loogiseen positivismiin perustuva) analyyttinen filosofia ja teknokratia” ovat valmistelleet teoreettista pohjaa ”neljännelle teolliselle vallankumoukselle”, jota ”levitetään ja toteutetaan tieteen, koulutuksen ja kulttuurin kautta”.

”Tietyssä mielessä ihmiskunta, sellaisena kuin nykyaikainen tiede ja filosofia sen esittävät, on jo tekoäly, neuroverkko. Tekoäly on ihminen siinä määrin kuin modernin ja postmodernin epistemologiat jäljittelevät keinotekoisesti ihmisen ajattelua”, Dugin arvioi.

”Porvarillinen valtio on ensimmäisen sukupolven tietokone, kansalaisyhteiskunta toinen, maailmanhallituksen täydellinen valta on kolmas ja siirtyminen tekoälyyn, neljäs, joka viimeistelee [ihmisyydestä] vieraantumisprosessin”, politologi luettelee.

Tässä viitekehyksessä, ”kapitalismin historia on supertietokoneen luomisprosessi”. ”Keskeytys puolivälissä ei ole vaihtoehto; moderni aikakausi huipentuu väistämättä tekoälyyn, ellei modernismin antiteististä ja antihumanistista tieteellistä maailmankuvaa hylätä”, Dugin uskoo.

Tekoäly on Duginista ”viimeinen pysäkki”, mutta ”tähän junaan noustiin jo viisisataa vuotta sitten”. Muuttaakseen tämän kehityskulun, kapitalismi olisi suistettava raiteiltaan tässä ja nyt. Onko siihen halua missään ilmansuunnassa?

”Erityinen sotilasoperaatio [Ukrainassa] on filosofinen sota”, Dugin väittää. ”Venäläisten tehtävänä on voittaa kybertodellisuus. Sen välttäminen tuskin on mahdollista. On tarpeen ratsastaa tiikerillä ja muuttaa myrkky lääkkeeksi. Venäjän idean on vallittava ja alistettava paitsi Ukraina, myös tekoäly. Sellaiset ovat panokset”, ajattelija hurjistuu.

Mutta mitä tähän sanoo Venäjän päämies, itse presidentti Vladimir Putin? Hän kehuu tekoälyn olevan ”ihmismielen erinomainen saavutus”. Siitä huolimatta, hänenkin mielestään ”on tärkeä pohtia, millaiseksi ihmiset tuntevat olonsa koneiden keskellä”.

”Mihin asetamme rajat tekoälyn kehitykselle? Nämä eettiset, moraaliset ja sosiaaliset kysymykset ovat herättäneet vakavaa keskustelua maassamme ja ympäri maailmaa. Jotkut ovat jopa ehdottaneet kehityksen lykkäämistä generatiivisen ja erityisen vahvan tekoälyn alalla, jolla odotetaan olevan supervoimakkaita kognitiivisia kykyjä.”

Putin on liian pragmaattinen ollakseen kehitysvastainen luddiitti. ”Teknologian kehittämisen kieltäminen ei ole tulevaisuuden tie, koska se on yksinkertaisesti mahdotonta”, hän uskoo. Vaikka Venäjä kieltäisi tekoälyteknologian, muut jatkaisivat työtä sen parissa ja venäläinen maailma jäisi jälkeen. Tätä Putin ei tietenkään halua.

”On kuitenkin ratkaisevan tärkeää varmistaa tällaisten teknologioiden turvallisuus ja järkevä käyttö, ja meidän tulee luottaa muun muassa perinteiseen kulttuuriin, koska se on tekniikan kehityksen luonnollisin eettinen säätelijä. Näitä hyvyyden ja inhimillisen kunnioituksen ihanteita ovat artikuloineet Tolstoi, Dostojevski ja Tšehov, sekä erinomaiset tieteiskirjailijat, kuten Beljajev ja Jefremov”, Putin herkeää eetikoksi, kotiin päin vetäen.

”Tekoälyä voidaan pyytää pohtimaan tapoja rajoittaa sen toiminta-alaa, jotta vältetään tiettyjen ihmisille haitallisten rajojen ylittäminen. Erinomaisten kirjailijoidemme teokset ovat toimineet moraalisena kompassina useiden sukupolvien tutkijoille, mahdollistaen maamme saavuttaa tieteellisiä voittoja ja käyttää näitä saavutuksia ihmisten hyväksi”, Putin esittää.

Mutta onnistuuko (tai haluaako) mikään suurvalta tai teknologiayhtiö – tai kehittynyt tekoäly itse? – rajoittaa kehitystä niin, ettemme lopulta kuitenkin siirry transhumanistiseen, ”ihmisyyden jälkeiseen” aikaan, jossa ”globaalia hallintoa” ohjaileekin tekoäly, kuin tieteisfiktiossa konsanaan?

Teknologisen kehityksen ainoaksi eroksi eri etupiireissä saattaa jäädä se, että perikadon partaalla oleva kollektiivinen länsi antaa teknologian orjuuttaa ihmiset ”wokeismiin”, mutta venäläisen maailman identiteettipolitiikka suosii realismia, toisin sanoen, sukupuolia tunnustetaan edelleen olevan vain kaksi, mies ja nainen.

Pessimistisimpien asiantuntijoiden mielestä, muukalaisälyyn verrattava tekoäly, joka ajattelee tuhat kertaa nopeammin kuin me, ei tule tuhoamaan maailmaa, vaan ainoastaan sitä asuttavat ihmiset. Syökö ”neljäs teollinen vallankumous” ihmisen, kun tuntemamme todellisuuden rajat hämärtyvät, vai onko tekoäly sittenkin vain uusi IT-kupla?