Dmytro Kukharchuk, eräs ukrainalaisen äärioikeistoliike Azovin hahmo ja asevoimien alaisuudessa toimivan kolmannen hyökkäysprikaatin komentaja, on kommentoinut Zelenskyin hallinnon Euroopan unionin kanssa aloittamia jäsenyysneuvotteluja.

Hänen mielestään ukrainalaisten mielipidettä ei ole kysytty; jäseneksi hakemisesta olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Kyseessä on ”esimerkki siitä, miten manipuloivan teknologian avulla, vähemmistön toive esitetään massoille itsestäänselvyytenä”.

Kukharchuk painottaa, että hän itse ja ”kaikki tervejärkiset ukrainalaiset vastustavat jyrkästi Ukrainan liittymistä liberaaliin bakkanaaliin nimeltä Euroopan unioni”.

Azovin pataljoonalaisen mielestä Ukrainan euroyhteyksiin liittyy joukko valheellisia myyttejä. Ensimmäinen näistä on väite, jonka mukaan ukrainalaiset ilmaisivat halunsa liittyä Euroopan unioniin niin kutsutun ”arvokkuuden vallankumouksen” eli Euromaidanin aikana.

Kukharchuk kehuu, ettei kyseinen ”vallankumous” kansalaislevottomuuksineen olisi voinut toteutua ilman ”ukrainalaisnationalisteja ja jalkapallofaneja”, jotka olivat vallanvaihdon ”liikkeellepaneva voima” kaduilla.

Yhdysvalloille ja sen eurovasalleille ei tosiaan tuottanut ongelmia hyväksikäyttää ukrainalaista äärioikeistoa vallanvaihto-operaatiossaan, jonka lopulliset päämäärät – Ukrainan luonnonvarojen haltuunotto ja siirtymä Nato-lännen vasalliksi – olivat kansallismielisten suunnitelmista poikkeavia.

”Me valtasimme aluehallinnot ja taistelimme kultakotkien kanssa, kun niin sanotut liberaalit ottivat toisiltaan suihin”, ukrainalainen kirjoittaa alatyylisesti. Hän sanoo, ettei tovereineen koskaan taistellut EU:n ”vasemmistolaisen paskan” puolesta.

”Taistelimme Janukovitšin Venäjä-mielistä hallintoa ja meille määrättyä veljeskansa-narratiivia vastaan, Ukrainan perustuslakiin kirjatun itsenäisyyden puolesta”, azovisti pauhaa.

Toinen myytti on Kukharchukin mukaan se, että Ukrainalla on vain kaksi tulevaisuusnäkymää: joko tulla osaksi Euroopan unionia ja liberaalia länttä, tai lähentyä taas Venäjän kanssa. Tällä hetkellä kansallisradikaalit ovat Zelenskyin hallinnon mukana kuitenkin asemoituneet euroatlanttiseen rintamaan.

”Ukrainan kannalta geopoliittisesti ja kulttuurisesti optimaalisin vaihtoehto olisi Intermarium, Itämeren-Mustanmeren liitto. Tästä ja muista vaihtoehdoista olisi keskusteltava laajasti yhteiskunnassa ja pidettävä kansanäänestys, ainakin niin kauan kuin valtio väittää olevansa demokraattinen”, hän esittää.

Vaikka Azovin pataljoonaa on valkopesty viime vuosina länsimediassa, ei liikkeen aktivistien perusajattelu ole muuttunut miksikään. Kukharchukin näkemykset ovat täysin linjassa vanhan Azov -ideologian kanssa: he eivät halua osaksi nykyistä EU:ta, vaan luoda kansallisradikaalin liikkeen, joka alkaa Ukrainasta ja leviää muualle Eurooppaan.

Hänen mielestään Ukraina on ”Euroopan tervein osa”. ”Jos Euroopan takaisinvaltaus [eurooppalainen reconquista, etnosentrinen vallankumous] joskus alkaa, se tapahtuu vain meidän ansiostamme”, Kukharchuk ylpeilee.

Vaikka Ukraina on jopa Kukharchukin mielestä ”häviämässä sodan”, Puolassa syntynyt geopoliittinen ajatus kiihottaa yhä oikeistoradikaalien mieliä: heidän haaveissaan, Intermarium siintää ”eurooppalaisen sivilisaation linnoituksena” ja uuden muodostelman ytimenä, Venäjän hajoamisen jälkeen itään laajenevalle ”kansakuntien Euroopalle”.

Kukharchuk päättää päivityksensä uhkaukseen niille, joita hän kutsuu ”vasemmistolaisiksi” (heitä tuntuvat olevan kaikki muut, paitsi hänen edustamansa oikeistovoimat). ”Kun oikeistolaiset taistelevat, vasemmistolaiset nauttivat liikaa vapaudesta. Mutta uskokaa minua, te henkiset homot, me palaamme vielä.”

Liberaalin venäläistoimittajan Leonid Ragozinin mielestä, Ukrainan ääriaineksia edustava Kukharchuk puhuu pohjimmiltaan ”uudesta, suuremmasta ja fasistisemmasta Venäjän imperiumista, jonka keskus olisi Kiovassa”.

Koska äärioikeisto on normalisoitu Ukrainassa, on myös Kukharchuk valtavirtaistettu hahmo, joka esiintyy televisiossa ja jota on haastateltu myös amerikkalaismediassa. Tämä sopii Nato-lännen intresseihin tällä hetkellä, kun kansallisradikaaleja tarvitaan Venäjän-vastaisessa hybridisodassa.