Viikonloppuna Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointi otti taas aimo askeleen takapakkia, kun islaminuskon vastaisista performansseistaan tunnettu Rasmus Paludan sai Ruotsin viranomaisten luvalla esittää ”protestinsa” Turkin Tukholman-suurlähetystön edessä polttamalla Koraanin.

Turkin presidentinkanslian mukaan mielenosoituksen salliminen tilanteessa, jossa Turkki oli toistuvasti vaatinut sen kieltämistä, on omiaan ruokkimaan ”islamofobiaa”. Turkkilaisviranomaisen mukaan ”pyhien arvojen kimppuun käyminen ei ole vapautta, vaan barbarismia”.

Ruotsin puolustusministerin Pål Jonsonin piti vierailla ensi viikolla Turkissa, mutta nyt suunniteltu matka ei toteudukaan. Turkin hallintoa tukevan kansallismielisen puolueen, Milliyetçi Hareket Partisin, edustaja Devlet Bahçeli on puolestaan väittänyt, että ”Ruotsin Nato-jäsenyyttä ei tulla hyväksymään tämän takia”.

Koska ruotsalaisviranomaiset eivät yrittäneet tätä Paludanin provosoivaa mielenilmausta estää, haiskahtaa yhä vahvemmin siltä, että Ruotsi vetää näin kätevästi Nato-hakemuksensa pois, langettaen syyn tavallaan Turkin niskoille, joka ei voi hyväksyä liberaalin länsimaan sananvapaus- ja mielenilmaisukäsityksiä.

Nyt kiivaimmat ruotsalaiset ja suomalaiset Nato-fanit jo haukkuvat Paludania ”ryssän trolliksi”, vaikka hän on harrastanut näitä Koraanin polttamisesityksiään jo vuosien ajan, eikä ole tiettävästi Nato-vastainen. Kyynisempi voisi väittää, että koko spektaakkeli järjestettiin, jotta vain strategisesti tärkeämpi ja Venäjän-vastaiseksi psyykattu Suomi liitetään hyökkäysliiton itärajan etulinjaan, Ruotsin eliitin jäädessä turvaan ulkopuolelle.

Samaan aikaan, The Economist, ”Britannian miljonäärien puolesta puhuva aikakauslehti”, on julkaissut ”erikoisraportin Erdoğanin imperiumista”. Lehden tulipunaisessa kansikuvassakin viitataan ”Turkin uhkaavaan diktatuuriin”, joten ilmeisesti Erdoğanin omapäisyys on alkanut toden teolla ärsyttää lännen vallanpitäjiä ja hänet halutaan saada ruotuun – ja mieluiten vaihtoon Turkin tulevissa vaaleissa.

Tšetšeenijohtaja Ramzan Kadyrov on myös kommentoinut Ruotsin tapahtumia. Muslimina hän luonnollisesti tuomitsee Koraanin polttamisen, mutta kehottaa tämän lisäksi islamilaista maailmaa yhdistymään – kaikkien muslimeihin kohdistuneiden epäoikeudenmukaisuuksien, sotien ja vallanvaihtoyritysten jälkeen – todellista yhteistä vihollista, eli Nato-länttä vastaan.

Maailmanjärjestyksen etsiessä uutta asentoa, Länsi-Aasian muslimimaat ovat myös muutoksen keskellä. Miten käy lännen pyrkimysten, jos ja kun Syyria ja Turkki sopivat kiistansa? Saudi-Arabia on jo ilmoittanut olevansa valmis käymään kauppaa muillakin valuutoilla kuin dollarilla ja Iranilla on strategiset kumppanuutensa sekä Venäjän että Kiinan kanssa.

Turkki on geopoliittisesti tärkeä kumppani Yhdysvaltojen johtamalle Pohjois-Atlantin liitolle, vaikka sillä onkin läheinen suhde myös Venäjään. Turkilla on myös Naton toiseksi suurimmat asevoimat. Sillä on tärkeä rooli alueellaan ja lisäksi vaikutusvaltaa Länsi-Balkanilla, itäisellä Välimerellä ja myös Afrikassa.

Turkin pitkäaikainen päämies on joskus kuvaillut demokratiaa raitiovaunumatkaksi: ”kun saavut määränpäähän, hyppäät vain pois kyydistä”. Nyt Lännessä pelätään, että jos yhä ”itsevaltaisemmaksi” käyvä Erdoğan saa jatkaa Turkin johdossa, Nato-maa saattaa vielä päätyä lännen kilpailijoiden leiriin.