Joko kuulitte, että velkainen Suomi syytää tuosta vain neljäsataa miljoonaa euroa Ukrainan mustaan aukkoon? Yksikään suomalainen talousviisas, saati poliitikko, ei sano julkisuudessa tästä hullusta vieraskoreudesta poikkipuolista sanaa. Jälleen hölmöläiset näyttävät tyhmyytensä muulle maailmalle, uskaltamatta esittää edes maltillista kritiikkiä höveliin rahanjakeluun.

Tarvitaan jokin katalyyttinen tapahtuma paljastamaan asioita, joita ei ole poliittisista tai muista syistä haluttu nähdä. Kuten amerikkalaisblogisti Z Man kirjoittaa, Yhdysvaltojen asuntolainakriisi vuonna 2008 oli esimerkki asiasta, joka oli ”piilossa näkyvillä”. Kun järjestelmä alkoi kaatua, myös massiivinen korruptio paljastui.

Samoin Ukrainan konflikti on tuonut esille jo ennestään tiedettyjä, ikäviä asioita. Venäjän-vastainen hybridisota ja Ukrainaan syydetyt miljoonat ovat paljastaneet, ettei Eurooppa kykene itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, vaan se on lähinnä ”kokoelma globaalin amerikkalaisen imperiumin alueita, joita johtavat provinssihölmöt vailla todellista valtaa”.

Venäläisten houkutteleminen sodankäyntiin ei palvellut Euroopan intressejä. Se on selvästi huono asia eurooppalaiselle liike-elämälle ja elintasolle. Euromaista on tulossa kilpailukyvyttömiä Ukrainaan syydettyjen tukipakettien ja muiden kustannusten vuoksi. Saksa, Euroopan talousveturi, on syöksymässä kohti deindustrialisaatiota.

Jos eurooppalainen poliittinen luokka koostuisi vakavasti otettavista osaajista, se ei olisi suostunut Washingtonin käskyläiseksi, vaan olisi sopinut asioista Venäjän kanssa jo ennen kuin Ukrainan konflikti kuumeni nykyiseen vaiheeseensa. Sen sijaan, europoliitikot valehtelivat vuosien ajan venäläisille kollegoilleen, antaakseen Yhdysvalloille ja Britannialle aikaa kouluttaa ja aseistaa Ukrainan armeijaa, Venäjän-vastaista sotaa varten.

Juuri tämä kertoo jotain olennaista Euroopan poliittisen luokan voimattomuudesta; kaikki entiset ja nykyiset poliitikot ovat vain amerikkalaisen imperiumin lakeijoita. Siksi Venäjän johto ei enää vaivaudu keskustelemaan asioista eurojohtajien kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä eurooppalaiset eivät päätä omista asioistaan, vaan niiden on kysyttävä lupaa Yhdysvalloilta.

Todellisuudesta vieraantuneet europoliitikot kuvittelevat Euroopan olevan demokratian ja sivistyksen tyyssija, barbaarien asuttaman maailman keskellä. Brysselin federalistien unelma, Euroopan unioni, on osoittautunut painajaiseksi: siitä on tullut taantuva talousalue, maahanmuuttajista täyttyvä ghettometropoli, jonka natiiviväestö joutuu tinkimään elintasostaan ja turvallisuudestaan. Entinen eurooppalainen korkeakulttuuri on jo museoitu ja nykymeno on monessa suhteessa yhtä mautonta kuin Yhdysvalloissakin.

Samaan aikaan, sijaissota lännen kanssa määrittelee Venäjää kansakuntana uudelleen. Kuten Z Man blogissaan muistuttaa, 1900-luvun kaksi teollista suursotaa muuttivat Amerikan tasavallasta globaaliksi imperiumiksi. Sodat voivat kuitenkin myös tuhota maita ja näin kävi vanhalle Euroopalle. Kaksi maailmansotaa ja kylmä sota imivät eurooppalaisen elinvoiman ja tekivät koko mantereesta amerikkalaisen vyöhykkeen.

Lännettyneen Suomen hölmöläisille elo Amerikan alusmaana tuntuu sopivan vallan mainiosti. Päivittäiset uutislähetykset käsittelevät Ukrainaa puolueellisesta perspektiivistä, amerikkalaisen ajatushautomon tuotoksia lähteinä käyttäen. Sitten on yleensä jokin muu uutinen Yhdysvalloista ja urheiluosiossakin käydään läpi lähinnä NHL:n jääkiekkopelejä, tai amerikkalaista koripalloa.

Meillä myös hehkutetaan, amerikkalaislehtiä matkien, kuinka seniilin Joe Bidenin ”saavutukset hakevat vertaistaan”. Kuinka kauan tämä Amerikan ihannointi jatkuu, Ukrainan taloudellisesta ja sotilaallisesta tukemisesta puhumattakaan? Osa kansalaisista odottaa Nato-jäsenyyden ratifiointia, kuvitellen sen tekevän elämästä jotenkin parempaa.

Kun Venäjän-vastaisen sodankäynnin kustannuksia ja realiteetteja ei voida enää peitellä, löytyykö euromaista poliitikkoja, jotka pyrkisivät saamaan kansakuntansa irti Washingtonin kynsistä? Vai onko jo liian myöhäistä? Suomen hölmölästä on muutosta turha odottaa alkavaksi.