Amerikkalainen establismentti väitti vuonna 2016 Venäjän hakkeroineen John Podestan ja demokraattipuolueen sähköposteja ja lähettäneensä ne tietovuotosivusto WikiLeaksille auttaakseen Trumpin vaalikampanjaa.

Hakkeroinnin lisäksi sanottiin, että trollitehdas Pietarissa loi twiittejä ja uutisia vaikuttaakseen amerikkalaispolitiikkaan. Tämä oli ”sodanjulistus”, joka synnytti viittauksia jopa Pearl Harboriin. Amerikkalaiseliitti syytti Venäjää hyökkäyksestä ”demokratiaa vastaan” ja sekaantumisesta presidentinvaaleihin.

Amerikkalaiset liittolaisineen olivat yhtä mieltä siitä, että tällainen puuttuminen Yhdysvaltojen sisäisiin asioihin oli tuomittavaa ja vaatisi vastatoimia. Mutta entäpä sitten Yhdysvaltojen oma sekaantuminen muiden maiden asioihin? ”Kuinka synnittömiä ja syyttömiä me amerikkalaiset itse olemme”, kysyy Patrick Buchanan.

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat kaatoi säännöllisesti hallintoja, joista se ei pitänyt: Iranin poliittiseen elämään sekaannuttiin vuonna 1953, Guatemalan vuonna 1954 ja Kongon 1960-luvulla. Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat oli merkittävä alullepanija ”värivallankumouksissa”, jotka muuttivat Ukrainan ja Georgian regiimejä, Buchanan luettelee.

Yhdysvaltojen ulkoministeriössä tuolloinkin työskennelleen Victoria Nulandin mukaan Washington käytti viisi miljardia dollaria kaataakseen demokraattisilla vaaleilla valitun Venäjä-mielisen Kiovan hallituksen ja asettaakseen tilalle oman länsimielisen hallintonsa.  

Tämä oli Buchananin mukaan laukaiseva tapahtuma, joka sai Vladimir Putinin liittämään Krimin niemimaan takaisin Venäjään, turvatakseen näin Mustanmeren laivaston tukikohdan Sevastopolissa. 

Entäpä sitten amerikkalaisreaktiot Aleksei Navalnyin väitettyyn myrkyttämiseen ja vangitsemiseen hänen palattuaan Saksasta Venäjälle? Washington Post haukkuu Putinia ”myrkyttäjäksi” ja ehdottaa avoimesti, että läntisten hallitusten tulisi tehdä kaikkensa syöstäkseen hänet vallasta. 

Amerikkalaistoimittajien suulla on sanottu, että Yhdysvaltojen ja Nato-maiden tulisi asettua Navalnya tukevien mielenosoittajien puolelle Venäjän nykyisen hallinnon kaatamiseksi. ”Miten amerikkalaiset olisivat reagoineet, jos Putin olisi osoittanut tukensa kongressin vallanneille, Trumpia kannattaneille mielenosoittajille”, Buchanan heittää vastapallon.

Vaikka amerikkalaiset ovat usein hyvinkin erimielisiä, mitä tulee kulttuurisiin, sosiaalisiin ja moraalisiin kysymyksiin, liberaalin interventionismin edustajat puhuvat silti amerikkalaisista ”universaaleista arvoista”, joita kohti kaikkien kansojen tulisi pyrkiä. Tämä on se kyseenalainen ”arvopohja”, johon suomalaispoliitikotkin usein viittaavat.

Muita kansakuntia arvioidaan Amerikka-johtoisen lännen standardien perusteella. Kansat, jotka eivät jaa samoja ”arvoja”, joutuvat Yhdysvaltojen silmätikuksi ja vallanvaihtoyritysten kohteeksi. Buchananin mielestä amerikkalainen ”ideologinen imperialismi” on harvinaisuus nykymaailmassa.

”Mistä me amerikkalaiset saimme oikeuden puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin”, Buchanan ihmettelee. Mitä väliä sillä on, ovatko muut maat autokratioita, monarkioita tai tasavaltoja, jos ne eivät hyökkää Yhdysvaltoja vastaan?

Konservatiivi Buchanan ei kuulu Washingtonin sotaintoilijoiden ymmärtäjiin. Hän katsoo, että Yhdysvaltojen sotilaallisen väliintulon seuraukset ovat usein olleet katastrofaaliset. Libyan, Syyrian ja Jemenin sisäisiin asioihin puuttuminen on tuottanut miljoonia kuolleita ja johtanut pakolaisvirtoihin.

Kun niin kutsuttu ”arabikevät” alkoi, länsidemokratian vienninedistäjät olivat innoissaan. Demokraattinen vallankumous oli saapunut arabimaihin! Egyptissä kolmekymmentä vuotta Yhdysvaltojen liittolaisena toiminut presidentti Hosni Mubarak syrjäytettiin. Tilalle tuli ensin terroristijärjestöksi luokiteltu Muslimiveljeskunta ja myöhemmin kenraali Abdel Fattah al-Sisi, Mubarakia armottomampi mies. 

Viime aikoina on uutisoitu päivittäin Myanmarista, jossa sotilasjuntta on syrjäyttänyt maan demokraattisen johdon. Yhdysvalloissa presidentti Joe Biden on jo reagoinut refleksiivisesti kutsumalla sotilasvallankaappausta ”hyökkäykseksi demokratiaa vastaan”. 

”Demokratiassa voiman ei pitäisi koskaan pyrkiä syrjäyttämään kansan tahtoa tai yrittää poistaa uskottavien vaalien lopputulosta”, Yhdysvaltojen monet sotilaalliset interventiot siunannut Biden on sanonut epäuskottavan kuuloisesti.

Demokraattipuoluetta lähellä olevan National Democratic Instituten Derek Mitchell on selittänyt Bidenin puheita toteamalla, että ”demokratia on yksi Bidenin hallinnon ulkopoliittisen toimintaohjelman pilareista. Mitchellin mukaan hallinnossa tiedostetaan, että Myanmarin asiaan on ”puututtava vakavasti”.

Buchanan on eri mieltä. Hänen mielestään oleellisempi kysymys on, miksi kaukana Yhdysvalloista sijaitsevan Myanmarin sisäisten asioiden pitäisi kuulua laisinkaan Washingtonille. Tällaisia selväjärkisiä näkemyksiä ei amerikkalaisen poliittisen eliitin keskuudessa tietenkään hyväksytä saati ymmärretä.

Buchanan katsoo, että kylmän sodan jälkeinen maailmanaika, jossa Amerikka sai demokratiaan vedoten tuomita muita maita ja puuttua niiden asioihin, on päättymässä. ”Jos me emme luovu tästä ideologisesta imperialismista – erityisesti Venäjän ja Kiinan suhteen – oma loppumme voi koittaa äkillisesti”, Buchanan arvioi viileästi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s