Päällisin puolin, Ukrainan sota, Gazan verilöyly ja Taiwanin ympärillä olevat ongelmat voivat tuntua erillisiltä, ​​erilaisilta ja toisiinsa liittymättömiltä alueellisilta kysymyksiltä.

Syvemmällä tasolla, nämä kolme polttopistettä ”edustavat kuitenkin viimeisiä portteja purkautuvasta vanhasta globaalista järjestyksestä uuteen maailmaan”, väittää arabiemiraattilainen Ebrahim Hashem.

”Nämä kolme porttia avautuvat silmiemme edessä, koska niiden keinotekoiset perustukset, jotka ovat niitä tähän asti ylläpitäneet, murenevat syvällisten tektonisten siirtymien ansiosta. Nämä muutokset ovat perustavanlaatuisia ja rakenteellisia; mikään pinnallinen propaganda ja toiminta ei voi niitä estää”, Hashem katsoo.

Ongelmien kuumeneminen näissä kolmessa kohteessa on seurausta ”kahden leirin välisestä näkemysten yhteentörmäyksestä uudessa maailmanjärjestyksessä”: ”vallan (uudelleen) jaosta” ei ole Hashemin mukaan päästy ”globaaliin yksimielisyyteen”.

Ensimmäinen leiri – joka pitää sisällään lähinnä ”kollektiivisen lännen” ja sen vasallivaltiot – ”edustaa globaalia vähemmistöä, joka on näkyvästi ja rakenteellisesti menettämässä suhteellista valtaansa, mutta haluaa epäloogisesti ja ylimielisesti tyrkyttää yksinvaltaansa muulle maailmalle”.

Toinen leiri taas edustaa ”globaalia enemmistöä, joka on saamassa takaisin aloitteellisuutta ja suhteellista valtaa ja joka vaatii perustellusti tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta globaalissa hallinnassa”.

Tarkastelemalla kolmea meneillään olevaa konfliktia ja niiden eri toimijoita, on emiraattiajattelijan mukaan ”helppo havaita, kumpi puoli on barbaarinen, epärealistinen, harhaanjohtava, epävarma ja edelleen heikkenevä ja kumpi puoli on sivistynyt, realistinen, rationaalinen, itsevarma ja edelleen vahvistuva”.

”Maailmanjärjestys muuttuu väistämättä. Kun uuden järjestyksen ääriviivat on määritelty ja institutionalisoitu, maailma ei näytä miltään sellaiselta kuin olemme nähneet yli vuosisataan”, Hashem vakuuttaa, selvästi Kiinan johtajan Xi Jinpingin päätelmiä toistaen.

Sionistit saavat yhä jatkaa palestiinalaisten kansanmurhaa, koska heidän poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset tukijansa Washingtonissa, Lontoossa ja Brysselissä sallivat sen. Mitä kaikkea pitääkään vielä tapahtua, ennen kuin tämä yli seitsemän vuosikymmentä jatkunut tragedia päättyy?

Myös kulutussota Ukrainassa jatkuu, rahavirrat liikkuvat ja Nato-länsi yrittää heikentää Venäjää ukrainalaishenkien kustannuksella. Rauhanneuvotteluille ei suoda ajatustakaan, vaan lännessä uhkaillaan jo omien joukkojen lähettämisellä; vastaavasti, Venäjän ydinsukellusveneet ovat liikkeellä ja infosota käy kuumana molemmin puolin.

Kiina on kehottanut Yhdysvaltoja noudattamaan sovittua ”yhden Kiinan” politiikkaa, mutta eiväthän eskalaatiota hakevat jenkit tällaisia neuvoja kuuntele. Taiwania aseistetaan ja amerikkalaisdelegaatio matkusti äsken jälleen Taipeihin, näyttämään keskisormea Pekingille. Taistelut Taiwaninsalmella lienevät vain ajan kysymys.

Valitettavasti näyttää siltä, ettei ”uuteen järjestykseen” päästä ilman verenvuodatusta ja ihmisuhreja, eli odotettavissa on vain lisää sotimista ja muita poikkeusoloja, joilla maailmaa säädetään uuteen asentoon ja ihmispopulaatiota harvennetaan ”kestävän kehityksen” periaatteiden mukaisesti. 2030-luku lähestyy, millaiseksi maailma mahtaakaan vielä muuttua?