Venäjän presidentti Vladimir Putin on pitänyt tämänvuotisen linjapuheensa ja lännen uutistoimistot ovat tyypilliseen tapaansa arvostelleet sitä. Puheessa toistuivat jo aiemminkin kuullut näkemykset liittyen Ukrainan erikoisoperaatioon, Nato-länteen, Venäjän arvoihin, sisäpolitiikkaan, talouteen sekä tulevaisuuteen.

Suomalaismedioissa Putinin puhetta on haukuttu propagandaksi ja valehteluksi, mutta kriittinen kuuntelija ei voi väittää samaa. Venäjä ei aloittanut sotaa yksipuolisella hyökkäyksellä Ukrainaan viime vuoden helmikuussa, vaan päävastuu konfliktin käynnistämisestä ja kärjistämisestä on todellakin Yhdysvaltojen, Britannian ja ”kollektiivisen lännen” eliiteillä.

Länsi provosoi Venäjää Naton laajentumisella ja Ukrainan muokkaamisella antivenäläiseksi hyökkäysalustaksi. Venäjän turvallisuushuolista ei välitetty, sillä lännessä haluttiin eskalaatiota: geopoliittisessa suuressa pelissä, Venäjän piti hävitä ja tuhoutua sotilaallisesti, poliittisesti ja taloudellisesti.

Tänä päivänä, eurokraatit ovat paljastaneet pelkäävänsä, että kriittisen ammuspulan vuoksi, Ukrainan sotiminen saattaa päättyä muutamassa kuukaudessa. Myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on huomauttanut, että Ukraina kuluttaa ampumatarvikkeita moninkertaisesti lännen puolustusteollisuuden tuotantokykyyn nähden.

Länsi ei halua rauhaa ja myös eurokansalaisia on jo pitkään lietsottu sotakiihkoon. Suomalaistenkin mieliin on (onnistuneesti?) iskostettu kuvaa Putinista epätoivoisena, todellisuudesta vieraantuneena diktaattorina. Muualla, esimerkiksi globaalin etelän maissa, ymmärretään, mistä tässä synkässä pelissä on oikein kysymys: Yhdysvaltojen pyrkimyksestä säilyttää hegemonia-asemansa muuttuvassa maailmassa.

Putinin mukaan, länsi haluaisi muuttaa ”paikallisen konfliktin globaaliksi”. Kuin vastauksena tähän, hän kertoi Venäjän keskeyttävän osaltaan Yhdysvaltojen kanssa solmitun ydinaserajoitussopimuksen toteuttamisen. Tämä on huono uutinen lännelle, mutta silti useimmat analyytikot uskovat, että todennäköisyys ydinaseiden käytölle on Venäjän taholta edelleen hyvin pieni.

Putinin puhetta on arvosteltu siitä, ettei siinä kerrottu juuri mitään uutta. Mitä kuulijat meillä ja muualla sitten oikein odottivat? Sotilaallisia strategioita ei käsitellä linjapuheissa, mutta on selvää, että Putin ja venäläisviranomaiset ovat jo jonkin aikaa valmistelleet kansalaisiaan pitkittyneeseen konfliktiin, jossa ukrainalaiset eivät ole vihollisia, vaan ”Kiovan regiimin ja sen läntisten isäntien panttivankeja”, Venäjän-vastaisen sotasuunnitelman sijaiskärsijöitä.

Venäläisten mukaan, operaatio Ukrainassa jatkuu niin kauan, että lännen tukipaketit on kulutettu loppuun, eikä Kiovasta enää nouse venäläisvastaista uhkaa. Miten tähän tavoitteeseen päästään, jatkamalla resursseja ja sotilaita kuluttavaa taistelua, vai tekemällä jotain dramaattisempaa? Konfliktin kuumentumisen vuosipäivä lähestyy joka tapauksessa.

Muulle maailmalle tällä ”paikallisella konfliktilla” ei ole niin suurta merkitystä, eivätkä Zelenskyin esiintymiset aiheuta järin suuria tunteita (korkeintaan inhon väristyksiä?). Toki monissa maissa haluttaisiin nähdä Yhdysvaltojen johtama länsi pahoin nöyryytettynä; olisiko Washingtonin aiempi ”pako Afganistanista” esimakua tulevasta tappiosta Ukrainassa?