Kylmän sodan aikana, Yhdysvalloilla oli monenlaisia ​​yhteyksiä arkkiviholliseksi julistettuun Neuvostoliittoon. Armeijalla ja vakoiluvirastoilla oli kontakteja toisiinsa useilla eri alueilla. Länsimedian ja akatemian jäsenet loivat yhteyksiä neuvostokollegoihinsa epävirallisin perustein tiedustelupalvelujen puolesta.

Ydintuhoa ei tullut, koska kahden suuren johtamisjärjestelmän keskinäinen viestintä loi erikoisalan, joka tarjosi uramahdollisuuksia sopiville henkilöille. Neuvostoliitossa Amerikan asiantuntijuus merkitsi hyvää elintasoa uuden luokan jäsenenä ja näin kävi myös Venäjän-tuntijoille Yhdysvalloissa. ”Kylmän sodan vastakkainasettelusta tuli työllisyysohjelma”, amerikkalaisblogisti The Z Man muotoilee.

Molemmat osapuolet panostivat vallitsevan tilanteen ylläpitämiseen. Ulkopoliittiset neuvonantajat Amerikassa pohtivat suositustensa seurauksia, koska sillä saattoi olla suora vaikutus heidän työllistymisnäkymiinsä. Samoin venäläisten puolella oli aina paine miettiä, miten amerikkalaiset reagoisivat mihinkin asiaan.

Nykyhetki on erilainen, monien mukaan jopa vaarallisempi kuin vanhan kylmän sodan aikoina. Ukrainassa käytävässä sijaissodassa tuntuvat puuttuvan sekä kannustimet sodan leviämisen estämiseksi, että sellaiset viranomaiset, joiden tarkoituksena on estää tilanteen eskaloituminen suursodaksi.

Washingtonin ensisijainen tavoite on eristää Moskova, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että sen Nato-vasalleilla Euroopassa on tällä hetkellä hyvin vähän kontakteja Venäjään. Washington pitää ehkä itse salaisesti yhteyttä Venäjään, mutta nämäkin yhteydet ovat hämärän peitossa, eikä niistä juuri heru tietoa infosodan sumussa eläville kansalaisille.

Äskettäin Krimin niemimaalla sijaitsevaan Sevastopolin kaupunkiin tehtiin Ukrainan nimissä hyökkäys amerikkalaisten toimittamilla pitkän kantaman ohjuksilla. Koska Ukrainalla ei ole kykyä käyttää niitä itsenäisesti, Yhdysvallat huolehti ohjauksesta. Yksi rypälepommeilla varustetuista ohjuksista osui uimarannalle, tappaen puoli tusinaa siviiliä ja haavoittaen satoja muita.

Kyseessä saattoi olla jonkinlainen vahinko, mutta on myös täysin mahdollista, että amerikkalaiset yhdessä ukrainalaisten kanssa tietoisesti kohdensivat ohjukset siviili-infrastruktuuriin, mitä on tapahtunut aiemminkin, kun sodankäynti junnaa, eikä voittoja ole näköpiirissä.

Venäläiset syyttävät Washingtonia tahallisesta teosta. Moskova on varoittanut, että rikolliseen iskuun tullaan vastaamaan, eikä se välttämättä kohdistu Ukrainaa vastaan. Eri tahot arvailevat nyt, mitä tulee tapahtumaan. Loogisesti ajatellen, tilanteen kärjistymisestä ei ole hyötyä Nato-lännelle eikä Venäjällekään.

Amerikkalaisblogisti arvelee, että tulenarka nykytilanne on vanhan ajan ”kylmän sodan vastakohta”, jossa ”osapuolten välillä ei ole kunnollista kommunikaatiota, eikä kumpikaan osapuoli tiedä, mitä toinen ajattelee tai suunnittelee”. Mielestäni hän hieman liioittelee, mutta spekuloidaanpa ajatuksella.

”On helppoa kuvitella, että tilanne voi karata käsistä. Jos venäläiset esimerkiksi julistavat lentokieltoalueen Mustanmeren ylle, on todennäköistä, että Washington jatkaa droonien lähettämistä kohti Krimiä ja venäläiset joutuvat ampumaan ne alas. Washington lähettää sitten miehitetyn lentokoneen tai brittialuksen uhkaamaan Venäjän laivastoa.”

Vanhan kylmän sodan järjestelmän jälkeen, Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ovat hallinneet neokonservatiivit, ”fanaatikot, jotka näkevät vain sen, mikä tyydyttää heidän fanaattisuutensa”. He kuvittelevat ”jokaisen liikkeen edistävän heidän päämääräänsä muinaisen vihollisen tuhoamiseksi”, Z Man selittää.

On myös totta, että Yhdysvallat on hiipuva imperiumi, joka edelleen olettaa, että Francis Fukuyaman teoria lännen voitosta ja ”historian lopusta” onkin totta. 90-luvulta lähtien, länsimaiden poliittinen luokka on täyttynyt ylimielisistä typeryksistä, joilta puuttuu reaalipolitiikan taju. Niinpä ”Kagan-kultin psykopaatit” voivat helposti manipuloida näitä ihmisiä.

Päättyykö globaali amerikkalainen imperiumi pamaukseen vai pihinään? Nousevat suurvallat yrittävät hallita lännen kaatumista ja siirtymistä moninapaiseen maailmaan, samalla kun länttä johtavat ihmiset kisaavat Venäjän kanssa kuin törmäyskurssilla olevat autokuskit. ”Ukrainan sodan holtiton hallinta viittaa siihen, että se ei tule päättymään hyvin”, amerikkalaisblogisti uskoo.