Mediassa on uutisoitu, kuinka kansainvälinen rikostuomioistuin (englanniksi, International Criminal Court, ICC) on antanut pidätysmääräyksen Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta sekä puolustusministeri Yoav Gallantista. Tuomioistuin on etsintäkuuluttanut myös vastarintaliike Hamasin johtoa.

Israelin ylimpien ystävienkin on syytä muistaa, että kyseinen tuomioistuin on tiukasti taustavoimiensa ja rahoittajiensa vaikutuspiirissä ja niihin kuuluvat tyypilliset tahot aina EU:sta Yhdysvaltoihin ja lännen pääomapiirien ”filantrooppeihin”.

Onko tämän tuomioistuimen päätös pelkkää hyvesignalointia, kun länsi on Gazan etnisten puhdistusten aikana osoittanut olevansa täysin äärijuutalaisen etnokratian puolestapuhuja sekä taloudellis-sotilaallinen tukipilari, eikä ICC:llä edes ole virallista toimivaltaa Israelia (kuten ei myöskään Yhdysvaltoja) kohtaan?

Vaikka Bidenin suulla on ”pöyristytty” juutalaispoliitikoille julistettuihin tuomioihin, kieliikö päätös siitä, että vaikutusvaltaiset tahot ovat menettäneet kärsivällisyytensä Netanjahun hallintoon ja saattavat hyvinkin uhrata hänet ja muutaman muun poliittisen pelinappulan ylikansallisen (pääosin juutalaistaustaisen) eliitin intressien hyväksi?

Yhdysvalloissa on vaalivuosi ja demokraattipuolue tarvitsee muslimien, juutalaisten, sekä nuorten ja edistysmielisten äänestäjien tuen marraskuun presidentinvaaleissa. Yhdysvaltojen olisi myös pidettävä ”maltilliset arabivaltiot” puolellaan, mutta voiko mikään määrä retorista mielistelyä oikeuttaa palestiinalaisten kansanmurhaa?

Netanjahun sotarikolliset toimet ovat tehneet sionismin lobbaajien työn vaikeammaksi jopa Washingtonissa, joten saattaa olla, että ”Bibi” uhrataan status quon säilyttämiseksi. Mutta voiko kolonialistista projektia ja kansanmurhaa jatkaa vain epäsuosittua pääministeriä vaihtamalla?

Koska läntinen valta(vale)media on juutalaistaustaisten finanssipiirien omistuksessa, ei kukaan valtavirran toimittaja voi kysyä ääneen, miksi monikulttuuristuneessa avoimien rajojen maailmassa, Israelin sionistit – jotka olisivat valmiita lähettämään kaikki palestiinalaiset pakolaisiksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin – saisivat yhä erivapauden ylläpitää räikeää rotuerottelua harjoittavaa, etnosentristä valtiotaan?

Ja kun lännen reaktioista puhutaan, missä viipyy tiedostavien artistien Sun City -renkutuksen moderni vastine, jossa apartheid -politiikasta huolestuneet julkkikset tekevät Tel Avivista uuden pääkaupungin, jossa ei eettisistä syistä voi esiintyä?

Vai onko äärijuutalaisten omima Palestiina ”eri asia” kuin afrikaanerinationalistien Etelä-Afrikka, jonka sortojärjestelmä purettiin 1990-luvulla? Aivan kuten Nelson Mandelasta tuli Etelä-Afrikan presidentti, myös uuden Palestiinan symbolisen johtohahmon tulisi nousta palestiinalaisen vastarintaliikkeen riveistä.