Markku Siira eliitti, kapitalismi, koronavirus, narratiivi, pankit, toisinajattelu, totalitarismi, tulevaisuus, Yleinen

Pankkiirien tulevaisuususkoa koronadystopian keskellä

Amerikkalainen investointipankki JP Morgan ennustaa talouskatsauksessaan, että ”koronapandemia loppuu ja maailmantalous elpyy täysin vuonna 2022”. Onko tämä pörssipuhetta, jotta sijoittajat eivät hermostuisi?

JP Morganin päästrategi ja varatutkimusjohtaja Marko Kolanovic sanoo, että vuosi 2022 on ”maailmanlaajuisen toipumisen, pandemian päättymisen sekä normaaliin, ennen koronapandemiaa olleeseen talous- ja markkinatilanteeseen paluun vuosi”.

Pandemiaprojektin ”akuuttivaiheen” päättymisestä ovat toki aiemmin vihjailleet jo Bill Gates ja muutkin ”simulaation” keskiössä olleet tahot, kuten Rockefeller -säätiö.

Olen aiemminkin esittänyt, että koronapandemia luotiin peitteeksi taustalla jo alkaneelle talouskriisille. Suuri yleisö uskoo, että asia on päinvastoin ja talouden ongelmat johtuvat koronaviruksen aiheuttamista poikkeusoloista, mutta näin on toki toimittu ennenkin.

Jokainen voi internetin välityksellä perehtyä asiaan itse, mutta sanonpa vain, että IT-kuplan romahduksen aikoihin levisi SARS -1 ihmisiä hillitsemään ja vuoden 2008 pankkikriisin aikoihin iski influenssa N1H1. Ebolakin nousi otsikoihin sopivasti taantuman aikoihin.

Inflaatio kuitenkin jatkuu sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, joten onko tämä JP Morganin talouskatsaus vain toiveajattelua tai harhautusta? Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskuspankin pääjohtaja Jerome Powell ei senaatin kuultavana ollessaan enää käyttänyt inflaatiosta ilmaisua ”tilapäinen”, vaan kuvaili tilannetta ”turhauttavaksi”, mikä kuvannee jotain.

Inflaatiovauhti saattaa kiihtyä vielä niin tuntuvasti, että pandemian varjolla toteutetut rahapoliittiset liikkeet paljastuvat – tosin sitten saattaa olla jo liian myöhäistä. Eletään kuin 1900-luvun alkua: koronauutisoinnin lisäksi valtamedia pelottelee Euroopassa vallitsevalla ”sodan uhalla”, kun lännen ja Venäjän ongelmat kärjistyvät.

Samaan aikaan valmistellaan siirtymää uuteen, digitaaliseen maailmanjärjestykseen. Pandemiasimulaation jälkeen on toteutettu useampikin kansainvälinen harjoitus, jossa kyberisku kohdistuu pankkijärjestelmään, mikä pakottaa valtiot reagoimaan uhkaan jälleen uusilla tavoilla.

”Vanhaan normaaliin” tuskin ollaan enää palaamassa, mutta koronapiikkinsä kuuliaisesti ottava kunnon kansalainen, joka luottaa Ylen antiin ja ajankohtaisohjelmien asiantuntijavieraiden lausuntoihin, ajattelee, että tämä kaikki on vain sattumaa. Piikkien ja koronapassin ansiosta hän voi sentään elää ”liki normaalia elämää”.

”Omikronmuunnoksen” myötä yritetään lietsoa vielä pelkoa ihmisiin ja löytää oikeutus uusille älyttömille rajoituksille, joita suomalaismasokistien ”koronakuningatar”, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru ajaa.

Samat ihmiset, jotka vielä joskus, suvaitsevaisuuttaan ja moraalista ylemmyyttään esitellen, ihmettelivät ääneen, miten ”ennen” mentiin niin helposti mukaan totalitarismin massapsykoosiin, vaativat nyt itse pakkorokotuksia ja toisinajattelun kriminalisointia, rahavallan ajamaa digitaalista orjuutta ja biofasismia puoltaen.

Tällä välin vain kuuden prosentin rokotekattavuuden Afrikassa, kukaan ei panikoi koronavarianttien suhteen. Ehkä sikäläisestä asenteesta kannattaisi ottaa mallia?

Kaiken kaikkiaan on myönnettävä, että koronaglobalistit ovat toteuttaneet aika onnistuneen projektin. He ovat samanaikaisesti romuttaneet täysin monien ihmisten elinkeinon, mutta myös jäljellä olleen, vähäisenkin luottamuksen poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja uskonnollisiin instituutioihin.

Käykö henkisesti uuvutetuille kansalaisille, niin kuin hiljalleen keitetylle sammakolle, joka kuolee kiehuvaan veteen, kykenemättä pelastamaan itseään? Toisaalta, jos on kestänyt viime vuodet murtumatta pelon lietsonnan, painostuksen, uhkailun ja kiristyksen keskellä, voi kestää melkein mitä vain.

Markku Siira hegemonia, kapitalismi, koronapassi, koronavirus, maailmanjärjestys, narratiivi, Omikron, suuri uudelleenkäynnistys, talous, teknologia, totalitarismi, tulevaisuus, VR, yhteiskunta, Yleinen

Omikron-variantti VR:n ravintolavaunussa

Pelkopornokoneisto käy jälleen ylikierroksilla. Tällä kertaa pelotteeksi on nostettu koronaviruksen eksoottinen omikron-variantti, koska Etelä-Afrikka ei osoittanut riittävää kiinnostusta tilata lisää koronarokotteita varastoihinsa vanhenemaan.

Hybridisotahan siitä syttyi ja nyt Etelä-Afrikka on boikotissa. Japani ja Israel ovat sulkeneet rajansa kaikilta ulkomaalaisilta. G7-maiden terveysministerit pitivät hätäkokouksen keskustellakseen vastatoimista. Uudesta virusmuunnoksesta on tullut jo melkoinen julkisuuden henkilö, jota käsitellään tuhansissa uutisartikkeleissa. Omikron ravisteli jo markkinoitakin, sijoittajia kauhistuttaen.

Globaalia väestöä on terrorisoitu samalla mediastrategialla jo viimeisten kahdenkymmenen kuukauden ajan. Kyseessä on vain yksi luku globaalissa luokkasodassa, jota edes piikitetyt vasemmistolaiset eivät tunnu ymmärtävän. Kerronta asettaa meidät nyt periaatteessa takaisin alkuvuoden 2020 lähtöruutuun. Uhkana on, että koko rumba alkaa taas alusta sulkutiloineen kaikkineen.

Omikron, tämä kauhea pimeän Afrikan ”hirviömuunnos”, kantaa lännen valtamedian mukaan epätavallisen paljon mutaatioita: enemmän kuin mikään muu kohuvariantti tähän mennessä! Se saattaa olla myös herkemmin tarttuva ja kykenevä kiertämään rokotteiden tarjoaman suojan. Lääkemafia hieroo jo käsiään, tulevia voittojaan laskien.

Tällä pienellä käänteellä on tarkoitus saada myytyä lisää rokotteita ja lähitulevaisuudessa myös pillereitä ja nenäsuihkeita. Odotettavissa on, että omikronia käytetään tekosyynä uusille sulkutiloille, rajoituksille ja jopa pakkorokotuksille.

Sillä ei ole väliä, että nykyisen koronakertomuksen myyntivaltti, markkinoilla vielä olevat vanhat rokotteet, saattavat olla hyödyttömiä – ne on silti otettava (ennen parasta ennen päivää) ”kaikkien suojelemiseksi”. Parempi katsoa kuin katua, on muistettava alati taustalla uhkaava ”vakava tautimuoto” ja jopa joululoman pilaava ”pitkä korona”!

Kaikki tämä ei tietenkään poissulje sitä mahdollisuutta, että kyseessä on itse asiassa ”muunnos”, jonka massarokotukset ovat aiheuttaneet. Koronarokotteet voivat laukaista joissakin ihmisissä immuunipuolustuksen ylivirittymisen, eli ADE-ilmiön. Rokotetulle voi kehittyä voimakkaampia, vakavampia oireita, kuin jos häntä ei olisi rokotettu.

Miksi tämä huijaus menee läpi ihmisille yhä uudestaan? ”Hulluutta on tehdä sama asia uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia”, sanoi joku joskus. Luulisi, että tässä vaiheessa jo lähes kaikki ymmärtäisivät, mistä on kysymys ja alkaisivat huomautella räikeistä epäjohdonmukaisuuksista ja ristiriitaisuuksista, joiden varaan koko koronakertomus on rakennettu.

Valtamedian koneisto ammattilaisineen on toki vaikuttanut asiaan ja tehnyt kaikkensa, jotta informaatiotila täyttyy vain virallista narratiivia tukevista näkökulmista. Sosiaalisen median kaapattu keskustelu toimii myös saman viestin moninkertaistajana, kuten myös manipuloidut ja ennakkosensuroidut asiahaut hakukoneilla.

Uudelleenbrändätyn koronan markkinointi hyödyntää tehokkaasti yhteiskuntamme keskeisiä myyttejä ja toteuttaa niitä. Tiedettä ja vaivalla saavutettua edistystä uhkaavat taikausko ja itsekäs tietämättömyys. Vastuuntuntoinen ”tolkun ihminen” pääsee tämän tarinan sankariksi, kun vain rokottautuu yhä uudelleen ja käyttää orjapassia eri palveluissa.

”Jos aiot valehdella, varmista, että valhe on tarpeeksi iso”, kuuluu sanonta. Totalitaarisissa järjestelmissä historiankirjoitus onkin usein alistettu poliittisten päämäärien ajamiseen, jolloin totuus saa väistyä. Krista Kiuru puhui jo muunneltua totuutta tehohoitopaikoista ja on ilmaissut halunsa kiristää rajoituksia vielä lisää.

Suuren valheen propagandatekniikka toimii tämän päivän Suomessa aivan yhtä onnistuneesti kuin se toimi 30-luvun Saksassa. Rokottamattomat ovat tällä hetkellä ”ali-ihmisten” kategoriassa: heistä on tehty ”uuden normaalin” paarialuokka, jota odottaa ehkä ”lopullinen ratkaisu”. Australiassa aboriginaaliväestöä on jo leiritetty.

Tämä ei tule päättymään niin, että menetetyt oikeudet saadaan takaisin, kun kaikki on rokotettu moneen kertaan ja yhteiskuntia avattu ja taas kerran suljettu. Ravintoloiden (jotka nyt palvelevat vain niitä rokotettuja asiakkaita, jotka vielä viime vuonna vaativat hysteerisesti kaikkia yrittäjiä sulkemaan ovensa) jälkeen myös VR otti askeleen kaltevalla pinnalla, valtiovallan haluamaa segregaatiota lisäten: koronapassi on nyt käytössä ravintolavaunuissa kautta maan.

Kuten olen akateemikko Fabio Vighin tekstejä siteeraten selittänyt, koronavirus toimii harhautuksena kaikkien aikojen laajimmalle taloudelliselle, poliittiselle ja yhteiskunnalliselle uudelleenjärjestelylle. Tämä rakenneuudistus perustuu syvään ja pahaan resurssikriisiin, jonka ytimessä ovat muuttumattomat energiarajat, sekä maailmantalouden ja poliittisten instituutioidemme legitimiteetin horjuminen.

Järjestelmä pyrkii luonnollisesti säilyttämään itsensä ja sen valtarakenteen, jota se on suunniteltu edistämään ja uusintamaan, näissäkin olosuhteissa. Näyttivätpä yksityiskohdat miltä tahansa, kyseessä on teollisuusyhteiskunnan myöhäisvaiheen hallitun purkamisen uudelleen paketointi, jonka tarkoituksena on säilyttää luokkahierarkia ja jatkuvan kasvun periaate, hinnalla millä hyvänsä.

Kapitalismin järjestelmäkriisi olisi voinut romahduttaa maailmaa hallitsevan prosenttijengin etuoikeutetun aseman. Niinpä oli toteutettava systeemin hallittu purku-urakka, joka oli brändättävä ja markkinoitava jonakin aivan muuna, eli ”pandemiana”, joka näkymättömän vihollisen lailla vei massojen huomion muualle; ei kuitenkaan heitä yhdistäen, vaan eripuraa lisäten ja jakolinjoja syventäen. Tämäkin sopi parasiittimaisen ”eliitin” synkkiin suunnitelmiin.

Keinotekoisesti aikaansaatu ”koronakriisi” on kuitenkin hauraan ja epäonnistuneen järjestelmän shokkireaktio, kuten Johan Eddebo muistuttaa. ”Nämä ovat epätoivoisia toimia, jotka paljastavat halkeamia, jotka kulkevat tämän kauhean koneiston perustan läpi.” Saattaisiko noista halkeamista versoa vielä uutta ruohoa?

Markku Siira autoritarismi, eliitti, globalismi, kapitalismi, Klaus Schwab, koronavirus, Maailman talousfoorumi, narratiivi, suuri uudelleenkäynnistys, talous, totalitarismi, transhumanismi, Yleinen

Globalistien oma ”suuri kertomus”

Maailman talousfoorumi, World Economic Forum, pyrkii nyt luomaan ”suuren kertomuksen”, joka seuraa meneillään olevaa ”suuren uudelleenkäynnistyksen” ohjelmaa.

Globalisteille kaiken täytyy aina olla ”suurta”; nyt näyttää myös siltä, että teoria seuraa vasta käytäntöä, eikä päinvastoin. Narratiivillaan foorumi pyrkii vakuuttamaan ihmiset siitä, miksi yhteiskunta ja maailmantalous tarvitsevat suurta uudelleenkäynnistystä.

Ylikansalliset pääomapiirit eivät anna hyvän kriisin mennä hukkaan, joten ”pandemian” varjolla he yrittävät legitimoida näkemyksensä yhteiskunnan ja maailmantalouden muutostarpeista, luomalla oman narratiivinsa, joka ”auttaisi ohjaamaan joustavamman, osallistavamman ja kestävämmän vision luomista yhteistä tulevaisuuttamme varten”.

Talousfoorumi kumppaneineen ideoi ja esittelee tarinaansa marraskuun 11. ja 12. päivä järjestettävässä Great Narrative Meeting -tapahtumassa Dubaissa, Arabiemiraattien kaupungissa.

”Pandemia on paljastanut akuutin tarpeen keskittyä yhteiskuntiemme tulevaisuuteen ja pitkän aikavälin terveyteen”, muotoilee talousfoorumin johtaja Klaus Schwab agendaansa.

Aloite suuresta kertomuksesta ja Dubaissa pidettävä kokous toimivat ”voimakkaana katalysaattorina, jonka avulla voidaan muokata ihmiskunnan vauraamman ja osallistavamman tulevaisuuden ääriviivoja, jotka kunnioittavat myös luontoa”, Schwab selittää.

Marraskuussa järjestettävässä kokoontumisessa ”huippuajattelijat eri maantieteellisiltä alueilta ja tieteenaloilta – mukaan lukien futuristit, tiedemiehet ja filosofit – tuovat tuoreita ajatuksia tulevaisuudesta”. Heidän pohdintansa esitellään tulevassa kirjassa The Great Narrative, joka on tarkoitus julkaista tammikuussa 2022.

The Sociable –julkaisun päätoimittaja Tim Hinchliffe muistuttaa, kuinka ranskalainen filosofi Jean-Francois Lyotard kutsui suuren kertomuksen ideaa ”metakertomukseksi”, joka ”toimii vallan, auktoriteetin ja sosiaalisten tapojen legitimoimiseksi”. Tämän myös Schwabin ja kätyreiden suuri uudelleenkäynnistys, The Great Reset, yrittää saavuttaa.

Auktoriteetit ovat käyttäneet suuria kertomuksia oikeuttaakseen oman valta-asemansa ja tehneet tämän yleensä väittämällä, että juuri heillä on tarvittavaa tietoa ja ymmärrystä, joka puhuu jonkin syvemmän, universaalin totuuden puolesta.

Näitä narratiiveja käytetään, kun yritetään saavuttaa hegemonia-asema ja tukahduttaa vastaväitteet ja vaihtoehtoiset, kilpailevat kertomukset. Suuria narratiiveja löytyy politiikasta aina uskontoon, kommunismista kapitalismiin, kristinuskosta islamiin.

Vuonna 1979 ilmestyneessä kirjassaan The Post Modern Condition: A Report on Knowledge (”Postmoderni tila: Raportti tiedosta”) filosofi Lyotard väitti, että nykyaikana ”suuret kertomukset ovat menettäneet uskottavuutensa”. Samoin hän katsoi, että tiede – jonka nimiin myös Davosin transhumanistit vannovat – on aina ollut ”ristiriidassa narratiivien kanssa”.

Korona-aikana lääketieteen edustajien sidonnaisuudet jättiyhtiöihin ja globalistien agendaan on asettanut myös tieteellisen tiedon kyseenalaiseksi. Esimerkiksi rokoteasioissa aito tieteellinen katsantokanta ja terve epäilys, pyritään sensuroimaan ja poistamaan näkyvistä. Valtamedia on myös valjastettu tähän projektiin mukaan.

Ja ketä globalistit ovat värvänneet mukaan auttamaan oman kertomuksensa laatimisessa? Genetiikan tutkijoita, futuristeja, filosofeja, tiedemiehiä ja erityisryhmien edustajia, jotka jo lähtökohtaisesti hyväksyvät eliitin ”suuren uudelleenkäynnistyksen” idean.

Maailman talousfoorumi edustaa pankkiiri- ja sijoituspiirejä, jotka ovat hyvin tietoisia siitä, miten narratiiveja voidaan käyttää ihmisten käyttäytymisen manipuloimiseen.

WEF:n sivuilla vuonna 2015 julkaistussa blogikirjoituksessa How Narratives Influence Human Behavior (”Miten kertomukset vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen”), vieraileva kirjoittaja Bruce Wydick esittää, että ”hyvä kertomus päihittää parhaankin tiedon”.

”Taistelussa ihmisten sydämistä ja mielistä, narratiivi päihittää johdonmukaisesti tiedon sen kyvyssä vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja motivoida ihmisten toimintaa”, hän kirjoittaa.

Yrittääkö talousfoorumi suurnarratiivinsa avulla laillistaa ylhäältä alaspäin suuntautuvan, autoritaarisen suuruusasetelmansa, asettamalla globalistien ideologian jalustalle, samalle moraaliselle tasolle maailman suurten uskontojen totuusväittämien kanssa? Myös katolisen kirkon paavi ja monet muut ovat jo mukana ajamassa ”inklusiivisen kapitalismin” asiaa.

Lännen globalisteilla on myös iskulauseensa Build Back Better, ”rakennetaan uudelleen paremmin”, jota valtionpäämiehet toistelevat kaikkialla anglofonisessa maailmassa, Yhdysvalloista Britanniaan, Kanadaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Seuraavaksi on vuorossa suuri kertomus, jota Davosin eliitti käyttää yrittäessään legitimoida uudelleenkäynnistämisohjelmansa. Ovatko Kiina, Venäjä ja muut lännen eliitin näennäiset kilpailijat myös panemassa suunnitelmaa täytäntöön? Tekoälykilvassa ja globaalin valvontayhteiskunnan pystyttämisessä Euraasian vallat ainakin tuntuvat olevan mukana, siinä missä lännen miehetkin.

Hinchliffen mukaan odotettavissa on ”entistä koordinoidumpaa viestintää ja tiedon tukahduttamista” suurten teknologiayritysten, hallitusten, jättiyritysten ja valtamedian taholta, muun muassa ilmastonmuutokseen, energiaan, maan käyttöoikeuksiin, kryptovaluuttoihin, internetin hallintaan, politiikkaan ja uutisiin liittyvissä kysymyksissä.

Kun kapitalistisen talousjärjestelmän ”uudelleenkäynnistäminen” saa suuren kertomuksensa, kaikki, mikä on vastoin kertomusta, voidaan heittää syrjään salaliittoteoriana, vääränä tietona tai ääriajatteluna, joka on sensuroitava ja tukahdutettava suuremman, ”yhteisen edun”, vuoksi.

Tietenkin tässä voi käydä niinkin, että Schwabin ja kumppaneiden markkinoima narratiivi jää ontoksi sanahelinäksi, joka unohdetaan varsin pian, mutta globaalikapitaalin edusmiesten käynnistämä tapahtumasarja, joka johtaa konkreettisiin muutoksiin maailmanjärjestyksessä, toteutuu joka tapauksessa, muodossa tai toisessa.

Markku Siira eliitti, Fabio Vighi, kapitalismi, koronavirus, narratiivi, oligarkia, pandemia, toisinajattelu, vasemmisto, Yleinen

Fabio Vighi: Vasemmisto antautunut hätäkapitalismille

Akateemikkojen ja intellektuellien koronavirusreaktioita seuratessa, asioita kriittisemmin tarkasteleva ulkopuolinen on saanut toistamiseen pettyä ristiriitaisiin ja epäuskottaviin lausuntoihin.

Harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, tämän päivän (epä)älymystö toistaa samaa ”koronasanomaa” kuin eri maiden poliittinen johto, valtamedian toimittajat, terveysviranomaiset ja talousvaikuttajat. Koronapolitiikassa vallitsee masentava, irrationaalinen konsensus.

Italialainen vasemmistointellektuelli, Cardiffin yliopistossa Walesissa työskentelevä Fabio Vighi, katsoo että jopa vasemmiston ajattelijat ovat antautuneet ”hätäkapitalismin ideologialle”. Esimerkiksi hän nostaa slovenialaisen Slavoj Žižekin koronakirjoitukset, joissa yhteiskuntien sulkutiloja ei kritisoida, vaan ylistetään.

Vighi vetää tästä synkät johtopäätökset, joihin on vaikea olla yhtymättä: nykyvasemmisto on kyvytön näkemään, miten koronakriisi toimii täydellisenä myrskynä, joka vain nopeuttaa autoritaarisen kapitalismin nousua uusliberalismin tuhkasta.

Vighin mukaan merkityksellisen vasemmisto-opposition katoaminen, joka oli avaintekijä jo uusliberalistisen vallankumouksen onnistumisessa, on ratkaisevaa kapitalistisen vallan uuden vaiheen käynnistymiselle, jossa entisenlainen ”työyhteiskunta” liberaalidemokraattisine päällysrakenteineen tullaan kylmästi romuttamaan.

Sensuurin valta nykyisessä yritysten omistamassa infosfäärissä pakottaa kaikenlaisen toisinajattelun marginaaliin, ”salaliittoteorioiden” maailmaan. Yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa olevat eivät halua pudota paarialuokkaan – niinpä he ovat joko hiljaa, tai tukevat ulostuloissaan vallitsevaa narratiivia.

Älyllisesti rehellisempi akateemikko Vighi vierastaa julkisesti ”salaliittoajattelua”, mutta uskaltaa sentään sanoa, että ”nykypäivän ideologia ylläpitää hegemoniaansa demonisoimalla kaikki poikkeamat virallisesta agendasta”.

Kuitenkin kriisiytynyt kapitalismi on itse kaivanut ”orwellilaisen kaninkolon, johon olemme vajoamassa”. Vighistä kyse ei ole pelkästään ”sodasta virusta vastaan, vaan työyhteiskuntaa vastaan”, jonka kannattavuus on heikentynyt dramaattisesti viimeisten neljän vuosikymmenen aikana ja joka on paisuttanut rahoituskuplia, joiden puhkeaminen voi vielä räjäyttää kaiken.

Hän toistaa näkemyksensä siitä, että jo valepandemiaa edeltänyt maailmantalous tukehtui kestämättömään velkavuoreen (sekä yksityiseen että julkiseen). Syksyllä 2019 maailmanlaajuinen velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen oli noussut kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle, 322 prosenttiin, ja varoituksia tuhoisan romahduksen lähestymisestä annettiin päivittäin.

Koronakriisi olisi nähtävä globaalikapitaalin itsekkäänä pelastautumisyrityksenä epävakaassa tilanteessa. Länsimaiset hallitukset ovat nyt perustamassa bioturvallisuusinfrastruktuureja, joiden tarkoituksena on hallita talouden romahtamisesta johtuvia väistämättömiä häiriöitä; ”sopimukseen” sisältyy myös rahoitusmarkkinoiden uudelleenkäynnistyminen ja hyperinflaatio, jonka myötä eliitti ottaa haltuunsa lähes kaiken, mitä voidaan omistaa ja hallita.

”Tämän vuoksi meillä ei ole edessämme vain väliaikainen terveydellinen hätätilanne, joka hälvenee heti, kun vaara on julistettu hävinneeksi. Kyseessä on pikemminkin maailmanlaajuinen instrumentum regni, jota toistetaan jokaisella mahdollisella kerralla”, Vighi varoittaa.

Toisin sanoen, kapitalismi keksii itsensä uudelleen ”täysin digitalisoituna feodaalisena teknokratiana”. Viime kädessä hengitystievirus toimii harhautuksena: bioturvallisuuden varjolla annamme hyväksyntämme kapitalistiselle vallankaappaukselle, joka tuomitsee suurimman osan meistä sukupuuttoon tai vapaaehtoiseen/vastentahtoiseen orjuuteen: tulevaisuuteen, jossa identiteettimme muokataan ”kulutuskeskeisestä oikeudettomaksi”.

Vighin mielestä nykyvasemmistolaiset tukevat täysin ”kapitalistista valtiota ja sen yhä kestämättömämpiä pelastuskertomuksia”. Yli vuosi koronapandemian virallisen alkamisen jälkeen he suhtautuvat edelleen myönteisesti kaikkiin rajoittaviin toimenpiteisiin ja kansanterveyden nimissä tehtäviin poliittisiin päätöksiin.

Teknokraattinen valtio, olipa se sitten näennäisesti liberaali tai konservatiivinen, punainen, sininen tai vihreä, on vain ”talouden poliittinen lihas”: omaksutuilla ismeillä ei ole todellista merkitystä tässä ylikansallisen rahavallan omistamassa systeemissä.

Vighi katsoo, että koronaviruksen varjolla aiheutettu sosioekonominen tuho suuressa osassa maailmaa on ”täysin sopusoinnussa hätäkapitalismin dystooppisen himon kanssa” – se on itse asiassa olennainen osa pääoman ”mieletöntä rationaalisuutta”, joka on täysin välinpitämätön niitä kohtaan, joita poljetaan ja jotka jätetään jälkeen.

Neljännen teollisen vallankumouksen puolustajat toivottavat avoimesti tervetulleeksi ”suuren uudelleenkäynnistyksen”. Kyseessä on yhteiskunnan massiivinen muodonmuutos, jonka tavoitteena on ”kopioida kapitalistinen sorto korkeammalla teknologisen monimutkaisuuden tasolla ja jossa bioturvallisuus toimii ideologisena vahtikoirana”.

Virus on tarjonnut ihanteellisen maaperän, ei ”globaalin solidaarisuuden kukoistukselle ja kommunismin väistämättömyydelle”, vaan väkivaltaisen ”luovan tuhon” prosessin käynnistämiselle, jonka tavoitteena on ”sosiaalis-taloudellisen apartheidin aikaansaaminen köyhyyden, sorron ja propagandan tappavalla yhdistelmällä”.

Poliittisesti katsottuna, horisontissa ei ole odotettavissa mitään vallankumouksellista uutta alkua – ainakaan jos Vighiltä kysytään. Koronaviruksen pysähtymisen yhdistäminen kommunismin mahdollisuuteen voi olla teoreettisesti ovelaa, mutta se on edelleen vain idealistista tai kyynistä harhautusta.

Vasemmistolainen Vighi on huomannut, että korona-aikana hyödynnetään myös pahimman luokan propagandaa: jos protestoi poikkeusoloja ja koronarajoituksia vastaan, tulee leimatuksi ”äärioikeistolaiseksi”.

Kapinan merkitys on jo poistumassa sanastostamme, mutta samalla lisätään virkavallan valtuuksia, aivan kuin kansalaisten mahdollisia vastareaktioita ennakoiden. Vighi pelkää, että ”ilman kansan kollektiivisen vastarinnan muotoja, yhteiskunta muuttuu ulkoilmavankilaksi – mikäli meidät edes päästetään ulos kodeistamme”.

Vaikka ei ole epäilystäkään siitä, että olemme todistamassa kapitalismin romahdusta, on naiivia olettaa, että tällainen romahdus on välttämättä räjähdysaltis: vaikka se luo kurjuutta useimmille, se ei synnytä spontaanisti vallankumouksellisia olosuhteita uudelle fasismille, kommunismille, tai jollekin muulle vaihtoehdolle.

Vighin mielestä ”sivilisaatiomme hidastunut romahdus” synnyttää nykyisessä vaiheessa vain sen ”autoritaarisen kaksoisolennon”. Kapitalistinen romahdus yrittää valtamedian ja auktoriteettien avustuksella pakottaa meidät uskomaan, että selviytyäksemme meidän on suostuttava suurempiin annoksiin ”vihreämpää, turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa” hätäkapitalismia.

Lyhyesti sanottuna olemme kokemassa tektonista muutosta, jossa kapitalismi pyrkii pitämään itsensä hengissä muuttamalla hieman muotoaan. Entinen yhteiskunnallinen rakenne tuhotaan, koronaan väsyneet ja talouskriisin kurjistamat massat kurinalaistetaan. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan päivitettyä ideologiaa.

Monille länsimaisille vasemmistolaisille ”usko koronaan kataklysmisenä tapahtumana” oli aina poliittinen valinta, erityisesti Trumpin ja Bidenin välisen vaalikilpailun jälkeen. Heidän perustelunsa voidaan tiivistää seuraavasti: koska useimmat koronaskeptikot tulevat poliittisesti oikealta, virallinen ”sosiaalidemokraattinen kertomus” on ehdottoman luotettava.

Sama ”väärinkäsitys” pätee myös oikeistolaisiin, jotka pitävät lukituksia ”sosialistisina toimenpiteinä” ja näkevät ”kulttuurimarxismia” siellä, missä itse asiassa vain kapitalistinen koneisto jauhaa kansallisvaltiot ja natiivikulttuurit jo ajat sitten syrjäyttänyttä globalisaatiota uuteen muottiin.

”Tällainen poliittinen hämmennys on tyypillistä ajallemme”, toteaa Vighi. Se vahvistaa sen, että vanhentunutta vasemmisto/oikeisto -jakoa manipuloidaan kyynisesti ”havaintojen hallitsemiseksi” osana ”hajota ja hallitse” -ajattelua, jonka ainoa tavoite on nopeuttaa väkivaltaista järjestelmämuutosta.

Nyt kuitenkin yhä useammat ihmiset epäilevät sitä, mitä monet järjestelmällisesti vaiennetut äänet ovat sanoneet alusta alkaen: koronaviruksen aiheuttama kriisi on suurelta osin lavastettu.

Jokaisen, joka haluaa ajatella itse, olisi pitänyt jo tajuta, että tämä hätätilakertomus on – kuten monet muutkin aiemmat ja tulevat narratiivit – epäjohdonmukainen. Monet todisteet viittaavat siihen, että ”koronakuolemia” on paisuteltu ottamalla ajoissa käyttöön uusia lääketieteellisiä menettelytapoja. WHO:n sanoin, ”sovelletaan aina näitä ohjeita, riippumatta siitä, voidaanko niitä pitää lääketieteellisesti oikeina vai ei”.

Kuten jokaisen ideologian kohdalla, todisteiden saatavuus ei kuitenkaan riitä. Pikemminkin ”todellisena tieteenä” (joka on niin todellista, että se kieltää kaiken epäilyn ja keskustelun) mainostetun tieteen valta muistuttaa uuden uskonnon valtaa, kuten Jacques Lacan varoitti jo vuonna 1974: ”Tiede korvaa uskonnon ja on sitäkin despoottisempi, tympeämpi ja hämäräperäisempi.”

Kapitalismi panostaa tietenkin ”todellisen tieteen” voimaan aivan yhtä paljon kuin se hyödyntää ”terveyttä”, joka on nykyään maailman kannattavin liiketoiminta. Ideologisessa mielessä tärkein uutuus liittyy nykyään pelko-pelastus -parin kurinalaiseen käyttöön. Vaikka jotkut maat vastustavat ideologista aaltoa, useimmat länsimaiset demokratiat ovat päättäneet ratsastaa sillä.

Lopputulos on, että olemme antautumassa pelon ja eristämisen (ja naapurien vasikoinnin) kautta tapahtuvaan hallintaan, joka katsotaan kansalaishyveeksi. Kuten Giorgio Agamben on todennut, ”paljaan elämän” (vita nuda) tilaa pandemia-aikana parhaiten ilmentävä hahmo on ”oireeton potilas”, joka mahdollisena taudinkantajana tekee jatkuvasta rokottamisesta ja testaamisesta välttämätöntä, jotta yhteiskunnallisen osallistumisen oikeus säilyisi.

Tutkijana Vighistä on mielenkiintoista havaita, ”miten globaalia (ideologista) rokottamista vaaditaan nyt takaamaan jonkinlainen sosiaalinen identiteetti, joka voisi kompensoida jatkuvaa tuhoa”. Koronakriisi muistuttaa todellakin yhä enemmän ”uutta globaalia uskontoa, jolla on liturginen rakenne sakramentteineen ja rituaaleineen”: sosiaalisen etäisyyden ottaminen, kasvomaskin käyttäminen, käsien pakonomainen desinfiointi, järjestelmällinen epäluulo muita kohtaan ja niin edelleen.

Kaikki tämä jähmettyy ”uskomusjärjestelmäksi, jonka tarkoituksena on nostaa bioturvallisuus uuden jumaluuden asemaan, samalla kun pelisääntöjä muutetaan selkämme takana”. Terrorismin vastaisen sodan” korvaava ”sota virusta vastaan” täyttää saman ideologisen tarkoituksen. Nyt ”vihollinen” on näkymätön ja kaikkialla.

Kohteena on nyt ”vieraiden valtojen” tai ”terroristien” asemasta eri valtioiden oma väestö, joka on tiedotusvälineiden pelonlietsonnan ja bioteknologisen valvonnan kohteena – ei ainoastaan terveyspassin ja rokottamattomien erottelun myötä, vaan myös ID2020-hankkeen avulla, jonka rinnalla todennäköisesti otetaan käyttöön sosiaalinen luototus ja vain vuokraan perustuva talous.

Vighi sanoo suoraan, että mikäli emme kehitä kollektiivisia vastarinnan muotoja nykyistä korona-ahdinkoa vastaan, emme pian herää kommunismiin, ”vaan uusfeodaaliseen helvettiin, jossa herrat orjuuttavat meidät suojellakseen meitä ja suojelevat meitä orjuuttaakseen meidät”.