Putinin koronapolitiikka ja suuri uudelleenkäynnistys Venäjällä

Moskovassa asuva amerikkalainen analyytikko Andrew Korybko kirjoittaa siitä, miksi Venäjän johtaja on omaksunut yleisen koronanarratiivin, huolimatta esiin nousevista todisteista, jotka asettavat kyseenalaiseksi joitakin viruksen vaarallisuutta ja siihen liittyviä torjuntastrategioita koskevia väitteitä.

Korybko on pitkään pyrkinyt kumoamaan erityisesti vaihtoehtomedioissa esitettyjä, hänen mukaansa vääriä väitteitä ja johtopäätöksiä Putinista ja Venäjän ulkopolitiikasta. Korybkosta yhteistä näille kampanjoille on saada näyttämään siltä, että Putinin Venäjä tukisi aina täsmälleen päinvastaisia poliittisia kantoja kuin Yhdysvallat.

Reaalipolitiikan harmaansävyisessä maailmassa tällainen idealismi ja usko Putinin hallinnon lähtökohtaiseen ”hyvyyteen” vastakohtana lännen valtiokoneiston ”pahuudelle” ei pidä paikkaansa, ja tullessaan tietoiseksi tästä poliittisesta todellisuudesta, moni vaihtoehtomediaa seuraava poliittinen aktivisti saattaa hämmentyä.

Mutta entäpä sitten koronapandemia? Huolimatta siitä, että venäläisillä tiedemiehillä on oletettavasti pääsy uusiin todisteisiin, jotka kyseenalaistavat viime vuosien aikana kootun, ihmisten pelkoja lietsovan koronatarinan, Putinin Venäjällä on jatkettu oletetun viruksen suhteen aika lailla samoilla linjoilla kuin muissakin maissa.

Venäjä on muotoillut politiikkansa tapahtumien virallisen tulkinnan mukaisesti, joka on linjassa terveysjärjestö WHO:n suositusten kanssa. Tästä voidaan päätellä, että Venäjän johtaja tukee tämän YK:n elimen kantaa periaatteesta, mikä vastaa yleensäkin hänen johdonmukaista tukeaan kyseiselle instituutiolle. Putin ei Korybkon mielestä vastusta ”globalismia” sinänsä, vaan ainoastaan Yhdysvaltojen edistämää yksipuolista muunnelmaa siitä.

YK:n peruskirjaan kirjatut kansainväliset oikeusperiaatteet ovat muodoltaan ja sisällöltään ”globalistisia”. Venäjän federaation edeltäjä, Neuvostoliitto, tuki tämän Kansainliiton seuraajan perustamista ja työskenteli sen varmistamiseksi, että sen lausekkeita noudatetaan kansainvälisesti.

Nyky-Venäjä jatkaa tätä diplomaattista perinnettä ja vastustaa kaikkea, mikä loukkaa YK:n toimivaltuuksia, vaikka se on myös ilmaissut tukensa järjestön uudistamiselle joissakin tehtävissä.

Korybko päättelee, että huolimatta esiin nousevista todisteista, jotka asettavat kyseenalaiseksi jotkin Maailman terveysjärjestön koronavirusta koskevista väitteistä, WHO:n räikeä vastustaminen olisi vastoin Venäjän strategisia etuja, jotka liittyvät YK:n auktoriteetin vahvistamiseen maailmassa.

Putin ei kuitenkaan tukisi edes YK:ta sokeasti, jos hän todella kokisi, että jokin sen ajama asia olisi Venäjän intressien kannalta epäedullinen. Korybkon mielestä kenenkään ei pitäisi olettaa, että Putinilla olisi vakavia pelkoja siitä, että yleisen koronanarratiivin hyväksyminen vaarantaisi Venäjän turvallisuuden.

Venäjä on toteuttanut yhteiskunnan sulkutiloja siinä missä Kiina ja länsimaatkin. Putin on myös sanonut uskovansa rokotusten olevan keino hillitä koronaviruksen leviämistä, vaikka lännessä jopa kahteen kertaan rokotetut ovat saaneet testien mukaan uusia tartuntoja, eivätkä kyseiset rokotteet vaikuta siis järin tehokkailta. Korybko olettaa, että presidentti Putin uskoo kuitenkin koronarokotteiden todella pelastavan ihmishenkiä.

Onko Venäjä sitten mukana ”suuressa uudelleenkäynnistyksessä” ja ”neljättä teollista vallankumousta” koskevissa suunnitelmissa? Putin näyttää todellakin kannattavan tällaista visiota, mistä on osoituksena hänen osallistumisensa Maailman talousfoorumin tilaisuuksiin vuodesta 1992 lähtien, jolloin hän ystävystyi WEF:n perustajan Klaus Schwabin kanssa, joka on kirjoittanut kirjoja näistä käsitteistä.

Lisäksi Venäjän hallitus allekirjoitti juuri viime kuussa WEF:in kanssa muistion ”neljännen teollisen vallankumouksen keskuksen” perustamisesta Venäjän alueelle. Kaikki tämä tapahtuu siitä huolimatta, että toisaalla Venäjän valtion media Russia Today ottaa usein toimituksellisesti vihamielisen kannan tätä lännen globalistien ajamaa suuntausta kohtaan.

The Great Reset, ”suuri uudelleenkäynnistys” ja neljännen teollisen vallankumouksen konseptit, joita monet poliitikot eri puolilla maailmaa edes ajavat vastauksena ”pandemiaan”, on Korybkostakin ”kritiikin arvoinen”, erityisesti kun on kyse yhteiskunnallista epävakautta aiheuttavasta tavasta, jolla sitä edistetään monissa länsimaissa.

Putinin visio on kuitenkin sellainen, jossa Venäjä mukautuu joustavasti tähän väistämättömään siirtymään, joka muovaa maailmanjärjestystä uusiksi. Uskooko Venäjän johtaja kykenevänsä silti säilyttämään maansa suvereniteetin uudessa tilanteessa? Näin hän ainakin vihjasi kriittisessä puheenvuorossaan Maailman talousfoorumin virtuaalisessa kokoontumisessa tammikuussa.

Yksi kapitalismin ”nollaamisen” ja yhteiskuntien uudelleenmuokkaamisen yleisimmistä kritiikeistä on se, että näin vain institutionalisoidaan ja laajennetaan ”oligarkkisiksi kuvattuja käytäntöjä” sekä kasvatetaan erityisesti teknologiayhtiöiden valtaa globaalissa mittakaavassa. Vastapainoksi, Venäjä on yrittänyt hahmotella poliittista näkökantaa, jota voidaan kutsua ”populistiseksi valtiomielisyydeksi”.

Tällä tarkoitetaan sitä, että Venäjän valtio (ja sitä kautta sen taloudelliset elimet, kuten ne valtiojohtoiset yritykset, joita jotkut ovat kuvailleet oligarkkien omistamiksi) säilyttäisi perinteisesti ylimmän roolinsa yhteiskunnassa, mutta keskittyisi uudella tavalla ennakoivasti vastaamaan ihmisten taloudellisiin ja muihin tarpeisiin. Tätä uutta ”yhteiskuntasopimusta” edistettäisiin tulevaisuudessa sillä luottamuksella, jota presidentti Putin nauttii kansan keskuudessa (toisaalta sopii kysyä, kuinka kauan kansansuosio jatkuu, mikäli koronarajoitukset jatkuvat?).

Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää palata siihen, miksi presidentti Putin on omaksunut virallisen koronakertomuksen. Putin näyttää uskovan, että schwabilainen ”suuri resetointi”, pandemian poikkeusolot ja niiden myötä tapahtuvat muutokset maailmantaloudessa, ovat väistämättömiä, minkä vuoksi hän luultavasti ajattelee, että mikäli Venäjä pelaa korttinsa oikein, maa saa uudenlaisen johtoaseman tässä siirtymässä.

Putin katsoo myös, että Sputnik V ja muut venäläiset koronarokotteet ovat turvallisia ja tehokkaita, mikä tarkoittaa, että niiden pelättyjä pitkän aikavälin terveysvaikutuksia ei voida verrata länsimaisten kilpailijoiden rokotuksiin, mikä vähentää hallituksen ”pakottavaan” rokotuspolitiikkaan liittyviä kiistoja. Korybko ei usko (tai uskalla väittää), että Putin tietoisen välinpitämättömästi ”myrkyttäisi omaa kansaansa”, joten on syytä olettaa hänen uskovan vilpittömästi, että joukkorokotukset ovat kansan parhaaksi.

Mitä tulee sulkutiloihin, Putin on ehkä aiemmin uskonut, että ne auttavat ”pysäyttämään viruksen leviämisen”, ja ehkä hän uskoo niin edelleenkin, vaikka esiin nousevat todisteet toisaalta kyseenalaistavat tämän olettamuksen. Poikkeusolot ovat kuitenkin kiihdyttäneet sellaisia sosioekonomisia ja teknologisia prosesseja, jotka liittyvät ”suuren uudelleenkäynnistyksen” täytäntöönpanoon Venäjällä, joten ehkä talouskriisin uhka on pakottanut Putininkin mukaan koronapeliin.

Amerikkalaisanalyytikon johtopäätös on, että Venäjän päämies tukee näitä pandemian varjolla tehtäviä globaaleja muutoksia. Toisin kuin länsimaiset kollegansa, Putin ei seuraa sokeasti Maailman talousfoorumin ja lännen globalistien päätöksiä, vaan aikoo joustavasti sopeutua siirtymään, Venäjän suvereniteetin säilyttäen. Samalla kun Putin noudattaa ”ideologiatonta ja YK-keskeistä ulkopolitiikkaa”, sisäisiä asioita tullaan hoitamaan ”konservatiivisella” ja ”populistisen valtiomielisellä” tavalla, Korybko arvioi.

Analyysin loppukaneetti on se, että Putin on tarpeeksi pragmaattinen johtaja asettaakseen aina maansa pitkän aikavälin strategiset edut etusijalle, riippumatta siitä, ovatko venäläiset patriootit tai ulkomaiset Venäjän kannattajat eri mieltä hänen arvioistaan tietyistä asioista ja tilanteista.

Tässä on syy sille, miksi Putin puolustaa virallista koronakertomusta ja suhtautuu myönteisesti myös ”suureen uudelleenkäynnistykseen”, niin ikävältä kuin tämä saattaa koronakriitikoista ja antiglobalisteista kuulostaakin.

Putinin Valdai-puhe: Tervettä konservatismia sairaan liberalismin sijaan

En ole vielä kommentoinut Vladimir Putinin Valdai-foorumin puhetta, koska minua on ärsyttänyt ulostulo, jossa hän ylenkatsoi koronapandemian kyseenalaistajia ja hoki samaa mantraa kuin lännen poliitikot rokotteiden tärkeydestä viruksen vastaisessa taistelussa.

Olen tässä ja varmasti monessakin asiassa eri mieltä Putinin kanssa, mutta koska olen kommentoinut lännen eliitin kokoontumisia Maailman talousfoorumilla, käsitellään nyt vastavuoroisesti hieman myös ”Venäjän Davosiksi” kutsutun Valdai-klubin konferenssia.

Kaikesta idän ja lännen korona-ankeudesta huolimatta, Putinin Valdai-puhe kannattaa noteerata, sillä se korosti Venäjän johtajan johdonmukaista kantaa monissa kansainvälisissä ja kansallisissa kysymyksissä.

Nämä kannanotot ovat selvästi tulosta pitkäjänteisestä pohdinnasta, joka useiden maailman ongelmien kärjistyessä saa uutta vahvistusta alkuperäisten oletusten oikeellisuudelle. Yksi niistä on panostus ”terveeseen konservatismiin” sairaan liberalismin sijaan.

Liberaali universalismi ja hegemoninen asenne, jolla Yhdysvallat on yrittänyt muuttaa maailmaa omaksi kuvakseen, on tullut tiensä päähän. Uudessa geopoliittisessa tilanteessa, kunkin valtion tulisi pyrkiä kehittymään oman ainutlaatuisen historiansa, perinteidensä ja kulttuurinsa mukaisesti. Tätä olisi se venäläisten politologien mainostama ”multipolarismi” tai ”moninapaisuus” käytännössä.

Liberalismin ylilyönnit ovat hajottaneet sen konservatiivisen vastapainon lännessä ja johtaneet siihen, että liberalismi on irtautunut kansallisvaltiosta. Samaan aikaan sekularismi on muuttunut itsetuhoiseksi nihilismiksi ja vallalla oleva, jopa pienille lapsille tyrkytetty sukupuoli-ideologia, hylkää kaikki biologiset lainalaisuudet.

Putin hahmotteli näkemystään Venäjän ideologiasta vastapainona sille, mitä hän kutsuu ”cancel-kulttuuriksi, käänteiseksi rasismiksi ja hirviömäiseksi transsukupuolisuuden pakottamiseksi lapsille”. Venäjän presidentin mielestä ”taistelu tasa-arvon puolesta ja syrjintää vastaan” on muuttunut lännessä ”aggressiiviseksi dogmatismiksi, joka lähentelee absurdiutta”.

Millaisen konservatiivisen mallin Venäjä voi sitten tarjota maailmalle? Konservatismissa on kyse niistä perinteisistä arvoista, joihin kuuluvat perhe, työ, kotimaa, usko Jumalaan ja selkeä käsitys miehen ja naisen sukupuolirooleista, ilman mitään keinotekoisia välimuotoja. ”Meidän on taisteltava aitojen arvojen puolesta ja puolustettava niitä kaikin voimin”, Putin sanoi.

Toisin sanoen Putinin Venäjä ei tyydy vain passiivisesti tarkkailemaan, mitä muualla maailmassa tapahtuu, vaan merkittävänä geopoliittisena valtana se pyrkii artikuloimaan selkeästi venäläisen näkökulman nykymaailman moraalisiin ja eettisiin ongelmiin.

Lisäksi lännen asema ei ole nykyään niin vahva kuin parikymmentä vuotta sitten: ”He, jotka kylmän sodan päättymisen jälkeen tunsivat itsensä voittajiksi… huomasivat pian, että tälläkin Olympoksella maa on murenemassa jalkojen alla – tällä kertaa heidän puolellaan”, Venäjän johtaja muistutti.

Putin korosti myös, etteivät suuryritykset ole hänen mielestään edelleenkään maailmanjärjestyksen yksikköjä, vaan valtiot. Korporaatiot eivät saa anastaa ”poliittisia toimintoja” ja asettua samalle viivalle valtion kanssa. Venäjä voi olla poikkeus, mutta ainakin länsimaissa juuri näin on jo hyvin pitkälti käynyt.

Teknologinen vallankumous ei saa Putinin mukaan johtaa siihen, että ”käsitys siitä, mikä ihminen on ja mikä on hänen kohtalonsa”, radikaalisti muuttuu. Oliko tämä näpäytys Davosin transhumanistien suuntaa, jotka haluavat muokata ihmisen uuteen uskoon huipputeknologian avulla? Putin on kyllä itsekin intoillut tekoälyteknologian ja geenitutkimuksen tuomista mahdollisuuksista.

Venäjän presidentti kuitenkin esittää, että tänä digitalisaation aikana ”vankan tuen merkitys” olemassa olevalle ja ihmissivilisaation vuosisatojen aikana kehittämälle arvoperustalle kasvaa. Jos lännessä tätä perustaa murentaa politisoitu sateenkaari-ideologia tai jokin muu kyseenalainen agenda, niin Venäjä ainakin aikoo kulkea eri suuntaan.

Tie, jolle länsi on lähtenyt, on tuhon tie – siinä romahtavat parasta aikaa perustukset, perinteet ja koko ihmiskuva. Putin antoi ymmärtää, ettei Venäjä aio toistaa lännen itsetuhoista käytöstä. Ehkäpä muidenkin, jotka haluavat säilyttää nämä samantapaiset perustukset, kannattaisi liittyä Venäjän ”konservatiiviblokkiin”?

Pyrkiessään tiivistämään ajatuksensa, Putin viittasi (ironiseen?) kiinalaiseen sananlaskuun, Jumala varjelkoon meitä elämästä muutoksen aikana, sillä suuret muutokset aiheuttavat epävakautta ja kriisejä.

Hän totesi kuitenkin, että kiinalainen sana kriisille muodostuu kahdesta kirjoitusmerkistä, jotka tarkoittavat ”vaaraa” ja ”mahdollisuutta”. Venäjän tavoitteena on ”vähentää vaaraa ja tarttua mahdollisuuksiin, jotka syntyvät vanhan, kestämättömän järjestyksen tuhoutumisesta”.

Politiikan tutkija Glenn Diesenin mukaan ”kuoleva kansainvälinen järjestys koostuu länsimaisesta yksinapaisuudesta, liberaalista universalismista ja sotilasblokeista”. Uusi järjestys taas käsittää ”euraasialaisen moninapaisuuden, konservatismin ja sotilasliittojen lopettamisen”.

Elämme suurten mullistusten aikaa, mutta korona-ajan varjossa kaikki näyttää synkältä. Missä määrin Putinin visio loppujen lopuksi toteutuu maailmassa, jossa ylikansallisen finanssieliitin jättiyhtiöt ja varjopankit tuntuvat olevan yhä vahvasti niskan päällä?

Talibanin valtaannousu porttina euraasialaiseen järjestykseen

Afganistania jälleen hallitseva Taliban-liike on pitänyt ensimmäisen lehdistötilaisuutensa Kabulissa tiistaina. Tilaisuuden transkriptio on luettavissa eri uutissivustoilta.

Talibanin tiedottaja Zabihullah Mujahid aloitti lehdistötilaisuuden siteeraamalla Koraania sekä ”onnittelemalla kansakuntaa voitosta, joka on saavutettu ulkomaalaisten karkottamisen myötä”.

Verrattuna vuosien 1996 ja 2001 välisen ajan hallintoon, jolloin liike viimeksi hallitsi Afganistania, nyky-Taliban otti sovittelevamman linjan. Eri maiden toimittajille väännettiin asioita rautalangasta.

Tiedottaja Mujahid muun muassa ilmoitti Talibanin haluavan ”rauhanomaiset suhteet muiden maiden kanssa”. ”Emme halua sisäisiä tai ulkopuolisia vihollisia”, hän painotti ikään kuin viestinä naapurimaille, joita terrorismi ja alueen epävakaus ovat huolettaneet.

Talibanin uudistuneen linjan mukaan puhuttiin myös ”naisten oikeuksista. Naisilla on ”oikeus työskennellä sekä opiskella”, ja Mujahid kaavaili afgaaninaisille ”aktiivista yhteiskunnallista roolia islamin puitteissa”

Taliban ilmoitti myös laajamittaisista armahduksista, jotta yhteiskuntaa päästäisiin pian rakentamaan yhdessä. Armahdus koskisi aiemmin afgaaniarmeijalle työskennelleitä sotilaita sekä kansainvälisiä joukkoja auttaneita afganistanilaisia työntekijöitä ja tulkkeja.

Mujahid lisäsi, että maasta pakenemaan pyrkivät afgaanit voisivat palata koteihinsa ilman pelkoa siitä, että heitä vahingoitettaisiin.

Mujahidin mukaan kostotoimia ei suunnitella edes Talibania vastaan taistelleille sotilaille saati länsimaiden tukemalle afgaanihallitukselle. ”Kukaan ei vahingoita teitä, eikä koputtele ovillenne”, Mujahid lupasi.

Tiedottajan mielestä nykypäivän Talibanin sekä kaksikymmentä vuotta sitten vallassa olleen Talibanin välillä on ”valtava ero”.

Taliban toivoo, että nyt kun konflikti on ohi, sodan runtelemaa maata ryhdytään jälleenrakentamaan ja taloutta elvyttämään. ”Vuorovaikutus kansainvälisen yhteisön ja muiden maiden kanssa jatkuu”, Mujahid vakuutti.

Islamilainen emiraatti aikoo jatkossa toimia avoimesti päivänvalossa, toisin kuin Yhdysvaltojen johtamaa liittoumaa vastaan käydyn sodan aikana, jolloin liikkeen johtohahmot pysyivät ymmärrettävistä turvallisuussyistä poissa parrasvaloista.

”Pikku hiljaa maailma näkee kaikki johtajamme. Salaperäisyyden varjoa ei tule olemaan”, eräs nimettömänä pysyttelevä Taliban-edustaja on sanonut uutistoimisto Reutersille.

Talibanien poliittis-uskonnollinen liike on siis palannut valtaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen, ja ellei radikaalia käännettä tapahdu, Afganistanissa, Keski-Aasiassa ja laajemmin Euraasiassa, on alkamassa uusi ja merkittävä historiallinen vaihe.

Jos lännen sotilaallisiin interventioihin ja terroristiseen epävakauteen ei enää palata, Afganistanin alue voi toimia omalta osaltaan katalysaattorina Kiinan ja Venäjän euraasialaisen unelman toteutumiselle ja kansainvälisen järjestelmän siirtymiselle moninapaisuuteen, Amerikka-johtoisen länsikeskeisen ajanjakson jälkeen.

Koronakriisistä kiinalaiseen maailmaan?

Miksi valtiot ympäri maailman olivat valmiit romahduttamaan taloutensa vastatoimena koronavirukselle, vaikka sairastuneiden selviytymisprosentti on niin suuri, kysyy Lynn Schirmer.

Miksi kaikkialla puhutaan ”uudesta normaalista”  ja siitä, että pandemia tulee muuttamaan maailman iäksi?

Entä miksi läntiset poliitikot presidenttiehdokas Joe Bidenistä Englannin pääministeri Boris Johnsoniin käyttävät samoja sloganeja kuten ”Build Back Better” (”rakenna takaisin parempana”)? Kun ihminen tottuu valheisiin, totuus kuulostaa salaliittoteorialta. Varsinkin heistä, joille valtamedia on ainoa tiedon lähde.

Maskipakko, sosiaalinen eristäytyminen, etätyöskentely ja -opiskelu: Schirmerin mielestä näillä säännöillä ei pyritä hallitsemaan virusta, vaan ihmisiä. Liberaalit euromaat kiristävät otettaan siinä missä avoimesti autoritäärisemmätkin vallat. Tämä kaikki liittyy globalistieliitin ”suuren resetoinnin” projektiin, eikä tästä järjestetä kansanäänestystä.

Kyseessä on länttä hallitsevan eliitin vastaus tekoälyteknologian tuomaan ”neljänteen teolliseen vallankumoukseen”, jossa datasta tulee uusi öljy ja Kiinasta uusi Saudi-Arabia. Johtajamme katsoivat, että heillä on kaksi vaihtoehtoa: menettää globaali taloudellinen ylivalta tai menettää demokratia. Nyt tiedämme, kumman he valitsivat, Schirmer arvioi.

Ihmiset ovat suhtautuneet rajoituksiin aika hyvin; nurinaa on toki välillä, mutta ”tolkun ihminen” luottaa valtamediaan ja poliittisiin päättäjiin, jotka ”tietävät paremmin”. Yhteiskunnan uudelleenjärjestely viruksen varjolla saatiin aikaan iskostamalla pelkoa ja hyödyntämällä kansalaisten halua olla ”kunnon kansalaisia” ja ”toimia oikein”.

Järjestelmämuutos tehdään kuitenkin ennen kaikkea globaalin pääoman eduksi: jos et voi voittaa vastustajiasi, liity heihin. Yhdysvaltojen ylivalta hiipuu, mutta entä sitten? Liberaali avoin yhteiskunta on hajoamassa, mutta kuten eräs suursijoittaja totesi, maailma siirtyy uuteen järjestykseen Kiinan johdolla.

Punavihreässä kuplassa elävien mielikuvitusta ei edes koronakaranteeni rajoita. Turvapaikanhakijat, ilmastotavoitteet, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja muu sellainen ovat yhä esillä. Eliitille tämä sopii hyvin. Ympäristökatastrofin pelko on kääritty kiiltävään, edistyksellisyyden ja oikeudenmukaisuuden sellofaaniin. Sähköautot ja digivaluutta tulevat, oletko valmis?

Talouseliitin tulevaisuuden visiot toteutuvat suhteellisen helposti, koska Nietzschen viimeinen ihminen vain räpyttää lammasmaisesti silmiään. Luoko teknokratia paremman tulevaisuuden, jää nähtäväksi. Digitalisaatio etenee: geenitieto, biosirut ja sensorit, työn ja palveluiden uudelleen organisointi ovat joka tapauksessa edessämme. ”Kyllä tämä tästä”, joku yhä vakuuttelee.