Markku Siira Aleksandr Lukašenko, EU, hybridisota, maahanmuutto, Puola, Valko-Venäjä, Yleinen

Siirtolaisselkkaus Valko-Venäjän ja Puolan rajalla

Onko Itä-Euroopasta alkamassa uusi siirtolaiskriisi? Suuri joukko pakolaisia – enemmistö ilmeisesti Irakin kurdeja – on matkannut Valko-Venäjälle ja sieltä Puolan rajalle, suuntana läntinen arvoyhteisö. Miksi jäädä Yhdysvaltojen länsiliittouman sotatoimien raunioittamiin kotikaupunkeihin, kun voi muuttaa avoimien rajojen Eurooppaan?

Puola syyttää Valko-Venäjää ”hybridisodankäynnistä” ja kyseessä onkin arvattavasti presidentti Lukašenkon kosto viime vuoden vallanvaihtoyrityksestä, jossa lännen rinnalla toimivat Puola, Liettua ja Ukraina.

Jännitteet ovat viime päivinä dramaattisesti kärjistyneet, kun siirtolaisjoukko ja puolalaissotilaat ovat ottaneet yhteen. Sekä Valko-Venäjä että Puola ovat syyttäneet toisiaan ”ihmisoikeusrikkomuksista” sekä ”vaarallisista sotilaallisista provokaatioista”. Varsova on syyttänyt myös Kremliä osallisuudesta Minskin epäsymmetriseen vastaiskuun; Puolan pääministerin mukaan ”kaiken takana on Putin”, jälleen kerran.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi myös asiaa ja syytti länsimaita siitä, että ne ovat epävakauttaneet muslimimaita ja ovat siten perimmäinen syy sieltä ajoittain lähteviin siirtolaisaaltoihin. Lavrov on toki oikeassa, mutta rehellisyyden nimissä on muistettava, että lännen syrjäyttämisyrityksistä suuttunut Lukašenko uhkasi jo kesällä lopettaa EU:n ”suojelemisen” maahanmuuttajien virralta ja antaa ihmisten kulkea mihin mielivät.

Puolalla on toki oikeus ja velvollisuuskin puolustaa maataan ”joukkomuuttoaseilta”, mutta sen ulkopoliittinen johto on osasyyllinen asioiden nykyiseen tilaan. Kannattiko Puolan osallistua Yhdysvaltojen ja EU:n rinnalla vallanvaihtoyritykseen Valko-Venäjällä ja tukea ”demokratia-aktivismia”? Nyt Lukašenko iskee takaisin hyödyntämällä EU:n suurinta heikkoutta, lepsua maahanmuuttopolitiikkaa.

Ratkaisu olisi periaatteessa yksinkertainen, mutta poliittisesti kiusallinen toteuttaa. Euroopan unionin olisi neuvoteltava Lukašenkon kanssa ja kumottava Valko-Venäjän vastaiset pakotteensa. Valitettavasti Brysselillä ei liene valmiutta tällaiseen pragmaattiseen siirtoon. Länsi saattaa halutakin pahentaa tilannetta strategisista syistä: rajaselkkauksen yhä eskaloituessa, on helpompi syyttää Venäjää tämän puolustusliittolaisen hybridioperaatiosta.

Olipa Lukašenkoa kohtaan esitetty kritiikki oikeutettua tai ei, kukaan ei voi ainakaan väittää, että hän luovuttaisi helpolla. Koronapandemian suhteen hänkin on tehnyt myönnytyksiä aiempaan skeptisyyteensä nähden, mutta kaiken kaikkiaan Valko-Venäjän päämies on osoittanut kykenevänsä kestämään valtavaa painetta viimeisen vuoden aikana.

Puolalla puolestaan on omat ongelmansa. Euroopan unionissa se on jo pitkään ollut hankalan jäsenmaan maineessa ja jatkuvan uhkailun kohteena, koska se ei Brysselin mielestä jaa ”unionin arvoja”, joihin liittyy ”oikeusvaltioperiaate” (mitä se sitten milloinkin tarkoittaakaan) ja suopeampi suhtautuminen maahanmuuttoon. Tätä yritetään muuttaa Puolan oppositiota yhdistävän Kansalaisfoorumin johtajan Donald Tuskin euromielisellä politikoinnilla.

Myöskään Bidenin demokraattihallinnon kanssa Puolan konservatiivijohto ei ole parhaimmissa mahdollisissa väleissä, joten nähtäväksi jää, miten Yhdysvallat suhtautuu Nato-vasallinsa edesottamuksiin. Onpa Puolan konservatiivis-nationalistisen hallituksen väitetty joutuneen jopa Washingtonin ja Berliinin liberaaliglobalistien hybridihyökkäyksen kohteeksi.

Rajaselkkaus saattaa toki antaa Varsovalle mahdollisuuden esiintyä lännen ”kilpenä” ”venäläisperäistä hybridisodankäyntiä” vastaan. Toisaalta Bidenin hallinnon kerrotaan yrittävän sopia tietyistä asioista Venäjän kanssa ja siirtolaiskriisin pitkittyminen saattaa pilata sovitteluyritykset.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vaatii jäsenmaita asettamaan uusia pakotteita Valko-Venäjää vastaan. Pakotteet saattavat koskea myös kolmansien maiden lentoyhtiöitä, joilla Eurooppaan pyrkivät ovat matkustaneet Minskiin. Myös Suomen presidentti Sauli Niinistö haluaisi panna ”kovan kovaa vastaan”, mutta hän harmittelee, että liberaali demokratia on niin kovin kädetön tällaisen haasteen edessä.

Tällä välin myös Lukašenko on antanut haastattelun tapahtumiin liittyen. Siirtolaisvirtaa hän kommentoi toteamalla, että Euroopan unionissa toimii ”mafian kaltainen rakenne, joka järjestää maahanmuuttajien kauttakulkua”. Ihmiset pyrkivät omasta tahdostaan Saksaan ja muualle Eurooppaan, Valko-Venäjän ollessa vain välietappi.

EU:n pitäisi nyt päättää, ottaako se avosylin kaikki tulijat vastaan, vai muuttaako kenties maahanmuuttopolitiikkaansa. Siinä missä itärajalta tulevia siirtolaisia pidetään Venäjän hybridisodankäyntinä, länsirajalta on saanut tulla vapaasti yli isompiakin määriä turvapaikanhakijoita, kuten vuonna 2015, jolloin Ruotsista kuljetettiin Tornion linja-autoasemalle bussilasteittain ihmisiä päivittäin.

Pidetäänkö vastaisuudessa kaikkia euromaihin pyrkijöitä osallisina ”hybridioperaatioihin” ja maahanmuuttomyönteisiä ”Venäjän trolleina”? Vai onko vain niin, että lännessä on voimassa kaksoisstandardi, mitä tulee pakolaisuutisointiin?

Näyttää siltä, että Lukašenkoa yritetään taas kammeta vallasta antamalla kuva, että hän on suurin piirtein hyökkäämässä Puolaan. Virolainen europarlamentaarikko Riho Terras haluaisi jo sotilasliitto Naton neljännen artiklan mukaisia ”yhteisiä toimia” Valko-Venäjää vastaan.

”Emme ole koskaan aikoneet, emmekä aio hyökätä Puolaan. Meillä on kädet täynnä töitä sillä alueella, joka meillä on. Mutta he itse haaveilevat koko [Valko-Venäjän] alueesta”, Lukašenko on sanonut haastattelussa, jossa hän myös kuvaili Valko-Venäjän joutuneen ”länsimaisen mustamaalauskampanjan uhriksi”.

Lukašenkon mielestä lännen vaatimukset siitä, että Valko-Venäjän pitäisi pysäyttää siirtolaisvirta, ovat täysin epäloogisia: ”Olette asettaneet pakotteita minua ja valkovenäläisiä vastaan. Olette aloittaneet hybridisodan Valko-Venäjää vastaan. Ja nyt te haluatte minun suojelevan teitä maahanmuuttajilta?”

Markku Siira EU, hybridisota, Liettua, maahanmuutto, Puola, Valko-Venäjä, Yleinen

Liettuan ja Puolan konflikti Valko-Venäjän kanssa: Siirtolaisongelmia EU:n ulkorajalla

Valko-Venäjän ja sen Nato-naapureiden, Puolan ja Liettuan, välinen hybridisota on jatkunut sitten Ryanair-kohun ja presidentti Lukašenkon syrjäyttämisyritysten. Nyt taistelutantereena ovat maiden väliset rajat.

Läntiset mediat ovat väittäneet, että Valko-Venäjä päästää laittomia maahanmuuttajia Liettuaan ja Puolaan. Kyseessä on eurolähteiden mukaan ”Lukašenkon kosto” Valko-Venäjälle asetettujen pakotteiden johdosta.

Liettuan sisäministeriö arvioi, että Irakista alueelle saapuneet siirtolaiset tulevat rajalle Valko-Venäjän hallinnon järjestämänä. Valko-Venäjä on kiistänyt väitteet.

Valko-Venäjä puolestaan selittää, että euromaat Liettua ja Puola käyttävät uutta taktiikkaa pakolaisten laittomaan karkottamiseen: pelotellakseen EU:sta turvapaikkaa hakevia maahanmuuttajia lainvalvontaviranomaiset toimittavat hakattuja, erittäin uupuneita ulkomaalaisia rajalle ja heittävät heidät Valko-Venäjän puolelle.

Syyskuussa on ilmennyt useita tällaisia tapauksia. Viimeksi eilen rajavartioston yksikkö löysi Valko-Venäjän ja Puolan rajalta Svislotšin piirikunnasta tajuttoman ulkomaalaisen, jolla oli merkkejä fyysisestä pahoinpitelystä. Samaan aikaan Puolan turvallisuusjoukot seurasivat tapahtumia sivusta omalta puoleltaan.

Ottaen huomioon pakolaisen vakavan tilan, Valko-Venäjän viranomaiset veivät hänet raja-asemalle, jonne kutsuttiin ambulanssi. Ensimmäinen lääkärintarkastus osoitti, että mies oli koomassa ja hänellä oli selviä merkkejä hypotermiasta. Ulkomaalaisella oli Irakin passi ja puolalaisen hoitolaitoksen tekemä negatiivinen PCR-testitulos.

Mies kuljetettiin Svislotšin keskussairaalaan, jossa hän lopulta tuli tajuihinsa; hän saa parhaillaan tarvittavaa lääketieteellistä hoitoa. Vastaavia tapauksia on alkanut ilmaantua useita.

Valko-Venäjän viranomaiset toivovat EU:n puuttuvan jäsenmaidensa laittomiin ja epäinhimillisiin toimiin. Huolimatta yhteistyöhaluttomuudesta euromaiden puolelta, Valko-Venäjä sanoo estäneensä lukuisia organisoituja laittoman maahanmuuton järjestämisiä tämän vuoden aikana.

Valko-Venäjä toivookin unionin johdon osoittavan kiinnostusta laitonta maahanmuuttoa järjestäviin toimijoihin Liettuassa ja Puolassa. Valko-Venäjä on valmis rakentavaan yhteistyöhön naapurimaidensa kanssa, mutta ei oman kansallisen turvallisuutensa kustannuksella.

Markku Siira Afganistan, EU, Eurooppa, maahanmuutto, Suomi, Yleinen

Afganistan ja EU: Maahanmuuttajien unioni vai linnake-Eurooppa?

On spekuloitu, että Taliban-liikkeen uusi valtaannousu Afganistanissa voi aiheuttaa pakolaisaallon länteen. Aiempi siirtolaiskriisi kuuden vuoden takaa on vielä tuoreessa muistissa ja uuden pakolaisvirran mahdollisuus aiheuttaa huolta euromaiden kansalaisissa. Schengen-alueen rajojen ympärille rakennetaan nyt muureja ja aitoja.

Kun vuonna 2015 yli miljoona siirtolaista ylitti Välimeren päästäkseen Eurooppaan, Puola, Tšekki ja Unkari kieltäytyivät suorasukaisesti ottamasta tulijoita vastaan. Vuonna 2020 kapinoivien jäsenmaiden todettiin rikkoneen EU:n lainsäädäntöä. EU:n siirtolaiskiintiöjärjestelmä on herättänyt arvostelua maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvissa maissa.

Asenteet eivät ole juurikaan muuttuneet. Unkarin pääministeri Viktor Orbán kommentoi hiljattain radiohaastattelussa Afganistanin tilannetta ja totesi, että ”maahanmuutto ei ole ihmisoikeus”. Orbánin mielestä pakolaisasiassa pitäisi tehdä yhteistyötä Turkin hallituksen kanssa. Turkin presidentti Erdoğan on kuitenkin varoittanut, ettei Turkki aio olla ”Euroopan pakolaisvarasto”. Unkari on joka tapauksessa evakuoinut Afganistanista 114 afgaanipakolaista.

Kreikka on saanut valmiiksi neljänkymmenen kilometrin pituisen aidan Turkin vastaiselle rajalle, jonka tarkoituksena on pitää uudet turvapaikanhakijat poissa. Ateenaa voi tuskin syyttää tällaisesta päätöksestä, kun ottaa huomioon, millaiseen kurimukseen maa on joutunut pakolaisvirtojen kanssa viime vuosina.

Puola on haluton ottamaan vastaan edes sen rajoille leiriytyneitä, Valko-Venäjän kautta euromaihin pyrkiviä pienempiä siirtolaismääriä, joten ei liene yllätys, että maassa ei odoteta innolla Afganistanista lähtevää, huomattavasti suurempaa tulijajoukkoa. Tällaista elämä kuitenkin on Yhdysvaltojen vasallina toimiville maille, joten Varsovankin olisi syytä harkita, kannattaako Washingtonin vallanvaihto-operaatioissa olla apuna.

Myös naapurimaa Tšekki suhtautuu massamaahanmuuttoon kielteisesti. Lokakuussa pidettävien vaalien lähestyessä kaikki kolme Tšekin pääministeriehdokasta ovat ilmoittaneet vastustavansa EU:n määräämää uutta siirtolaiskiintiöjärjestelmää. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan 63 prosenttia väestöstä ei usko, että tasavallan pitäisi ottaa vastaan Taliban-hallintoa pakenevia afganistanilaisiakaan.

Keski- ja Itä-Euroopan pakolaisskeptisyys on leviämässä Länsi-Eurooppaan. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on puhunut siitä, että ”merkittävien laittomien muuttovirtojen” vastaanottamisessa on oltava varovainen. Valko-Venäjän Lukašenkon hallinnon syrjäyttämistä haluava Bryssel ei voi kritisoida Puolaa ja Liettuaa nyt samalla lailla kuin aikaisemmin.

Venäjä ja Kiina eivät ota afgaanipakolaisia vastaan, sillä pelkona on, että pakolaisten mukana voi soluttautua myös terroristeja. Yhdysvaltojen johtama länsiliittouma on sen sijaan evakuoimassa afgaaneja, jotka ovat vuosien ajan työskennelleet lännen sotaponnistelujen hyväksi talibanien vastaisessa taistelussa.

Myös afgaanien evakuoiminen Suomeen on herättänyt keskustelua. Tulijoiden joukossa on Suomen valtiolle työskennelleitä afgaaneja perheineen, mutta myös Yhdysvalloille ja sotilasliitto Natolle töitä tehneitä paikallisia. Miksi juuri Suomen täytyisi huolehtia näistä ihmisistä, vaikka se ei ole Naton jäsen? Tällaiseen järjestelyyn hallitus on kuitenkin jo suostunut.

Tässä nähdään epätyydyttävä lopputulos Suomen osallistumisesta ”kriisinhallintatehtäviin” lännen vallanvaihtokoneiston demokratiasodassa. Mitään tuskin tästäkään episodista opitaan, sillä uudet sotateollisen kompleksin käynnistämät konfliktit odottavat jo horisontissa ja suomalaiset lännen asiamiehet haluavat innokkaasti mukaan.

Monietnistä liittovaltiota Richard Coudenhove-Kalergin ajatusten mukaisesti rakentaville eurofederalisteille uudet pakolaisvirrat ovat tervetulleita, joten vielä on matkaa siihen, että maahanmuuttokriittisyydestä tulisi toden teolla poliittista valtavirtaa kaikkialla Euroopassa. Näin ollen myös puheet ”Linnake-Euroopasta”, joka nostaa laskusillan ylös maahanmuuttajien edessä, ovat liioittelevia.

Mikäli Euroopan unioni joutuu kohtaamaan uuden massiivisen siirtolaisaallon Afganistanista, turvapaikkapolitiikkaa täytyy arvioida uudestaan. Afganistanissa on 38 miljoonaa asukasta ja maan sisäisiä pakolaisia kolmesta viiteen miljoonaan, joten EU:n rajojen yli pyrkivien määrä voisi pahimmillaan ylittää Syyriasta, Irakista ja Libyasta sekä Afganistanista viimeisten kuuden vuoden aikana tulleet pakolaisaallot.

Tällä välin Venäjän ja Kiinan johtajat ovat jo keskustelleet Afganistanin tilanteesta yksityiskohtaisesti. Moskova ja Peking aikovat tehdä yhteistyötä Afganistanin ympärillä olevan alueen turvaamiseksi. Molempien osapuolten kerrotaan ilmaisseen valmiutensa tehostaa ponnistelujaan alueelta lähtevien terrorismin ja huumekaupan uhkien torjumiseksi. Myös Afganistanin jälleenrakentamisesta on puhuttu.

Valitettavasti EU:n virkamiehet ovat enemmän huolissaan siitä, että Moskova ja Peking selviytyvät Afganistanin kaaoksesta voittajina, kuin siitä, mitä seurauksia tilanteesta on afganistanilaisille tai Euroopalle itselleen.

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell on varoittanut, että ”emme voi antaa kiinalaisten ja venäläisten hallita tilannetta ja olla Kabulin tukijoita, jolloin meistä tulee merkityksettömiä”. Tämä ei kuulosta järin ylevältä syyltä auttaa afganistanilaisia. Kiinassa onkin arvioitu, että lännellä on Afganistanissa etusijalla geopoliittiset manööverit, ei alueen vakaus ja jälleenrakentaminen.