Osallistuin lauantaina, 29. huhtikuuta, koko päivän kestäneeseen ”globaaliin moninapaisuuskonferenssiin”. Sen järjestivät brasilialainen Nova Resistência-järjestö, Aleksandr Dugin, kansainvälinen russofiililiike, sekä kiinalaistaustainen Thinkers Forum.

Lähes seitsemäntoista tuntia kestänyt verkkoseminaari kokosi yhteen politiikan tutkijoita ja kommentaattoreita Euroopasta Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Puhujien esityksiä yhdisti tavalla tai toisella maailmanjärjestyksen muutos ja erityisesti moninapaisuuden teema.

Konferenssin tärkeys noteerattiin myös Venäjän valtionhallinnossa, sillä avajaistervehdyksen järjestäjille ja vieraille esitti ulkoministeri Sergei Lavrov. Myöhemmin myös ulkoministeriön tiedotusosaston johtaja Maria Zaharova puhui konferenssin yleisölle.

Nykyään liike kohti globaalia moninapaisuutta on geopoliittinen tosiasia ja uudet maailmankeskukset edistyvät vaikuttavasti eri aloilla, jotka perustuvat kulttuuri- ja sivilisaatioidentiteettiin. Ne eivät enää halua olla lännen geopoliittisten pelien panttivankeja, vaan toimia kansallisten intressiensä mukaisesti ja harjoittaa omanlaistaan sisä- ja ulkopolitiikkaa.

Olemme siis todistamassa kansainvälisten suhteiden infrastruktuurin uudistumista. Moninapainen diplomatia alkaa välittyä sellaisten monenkeskisten instituutioiden, kuten Shanghain yhteistyöjärjestön ja BRICS -liittouman toiminnan kautta. Maat, joilla on erilaiset poliittiset ja taloudelliset järjestelmät ja erilaiset arvo- ja sivistyskäsitykset, tekevät silti yhteistyötä monilla eri aloilla.

Valitettavasti länsimaissa tunnutaan elävän yhä nostalgisen ”historian lopun” harhakäsityksen vallassa. Berliinin muurin kaaduttua ja Neuvostoliiton hajottua, kollektiivinen länsi kuvitteli Yhdysvaltojen johdolla, että 1990-luvun alun angloamerikkalainen voitonriemu jatkuisi loputtomiin ja kaikki maailman maat alistuisivat lännen oligarkian ”liberaalin” ylivallan alle.

Kuten Venäjän presidentti Vladimir Putin on todennut, ”suuntaus kohti maailman moninapaisuutta on väistämätön ja se vain voimistuu”. Kiinan presidentti Xi Jinping on puolestaan todennut, että odotettavissa on ”muutoksia, joita ei ole nähty vuosisatoihin”.

Ne tahot, jotka eivät ymmärrä nykyistä kehitystä, eivätkä halua seurata tätä suuntausta, tulevat kohtaamaan ongelmia. Washingtonin yritys pakottaa kansainvälinen yhteisö elämään keksimänsä ”sääntöpohjaisen liberaalin järjestyksen” armoilla, on epäonnistunut. Länsi joutuukin itse sopeutumaan elämään muuttuneessa tilanteessa.

Tähän liittyen, käsittelin omassa puheenvuorossani ajankohtaista asiaa, eli suomalaista poliittista lyhytnäköisyyttä. Esitin, että Suomen liittyminen sotilasliitto Natoon on perustavanlaatuinen virhe, joka johtuu lännen valtapiirien suunnitelmista, sekä siitä, ettei suomalainen poliittinen eliitti ymmärrä, tai halua hyväksyä, meneillään olevaa siirtymää lännen hegemonian jälkeiseen aikaan.

Monet puhujat aina Kiinasta Latinalaiseen Amerikkaan ja Afrikkaan, käsittelivät samoja asioita hieman eri näkökulmista. Mieleeni juolahti konferenssin aikana, että koolla oli eräänlainen poikkipoliittinen ”uusi internationaali”, sillä eri kulttuuritaustoista ja poliittisista miljöistä huolimatta, meitä yhdisti ajatus moninapaisen maailman mielekkyydestä, lännen yksinapaisen lumedemokratiamallin ja liberalismin asemasta.

Kuten filosofi Aleksandr Dugin totesi konferenssin avauspuheessaan, lännen globalistit dogmeineen ja hulluine suunnitelmineen kuuluvat menneisyyteen, kun taas moninapaisen maailman puolestapuhujat edustavat tulevaisuutta, joka perustuu monien erilaisten sivilisaatioiden olemassaoloon ja keskinäiseen kunnioitukseen. Nykyinen tilanne saattaa olla täynnä jännitteitä, mutta ehkä pitäisi uskaltaa suhtautua tulevaisuuteen optimistisemmin?

Konferenssin jälkeen, väsyneet mutta onnelliset osallistujat, innostuivat kehittelemään jo jatkoa yhteydenpidolle ja meitä yhdistävälle geopoliittiselle tutkimusmatkalle. Ehkäpä seuraavan kerran tavataan jossakin päin maailmaa paikan päällä, internetin sijaan? Joka tapauksessa, ajatus moninapaisuudesta on jo siirtynyt toisinajattelijoiden ja obskuurien akateemikkojen aihioista valtavirtaan. Tämä suuntaus tulee jatkumaan ja voimistumaan.