Hiljattain 87-vuotias Dalai-lama joutui kohun keskelle julkisuuteen levinneen videon vuoksi, jossa tämä länsimaissa arvostettu uskonnollinen johtaja pyysi nuorta poikaa imemään hänen kieltään. Dalai-laman toimisto kokosi sen jälkeen lyhyen anteeksipyyntölausunnon, jossa tapausta vähäteltiin.

Samaan aikaan, jotkut länsimaiset tiedotusvälineet ovat yrittäneet kaunistella uskonnollisen ikonin käytöstä. Valta(vale)media on antanut ymmärtää, että Dalai-laman epätavallinen teko oli oikeutettu ”tiibetiläisten tapojen ja kulttuurikäytäntöjen” vuoksi ja siksi anteeksiannettavissa.

Vaikka tutkijat ovat todenneet, että ”Tiibetissä” – toisin sanoen, Kiinan Xizangin autonomisella alueella – kielen ulos työntämistä voidaan pitää tapana osoittaa kunnioitusta, lapsen pyytäminen imemään aikuisen miehen kieltä, ei ole mikään kohteliaisuus. Perinteisistä tavoista ei löydy perusteita Dalai-laman käytökselle, ellei sitä sitten ajatella Tiibetin historian valossa feodaaliseen teokratiaan kuuluvaksi perversioksi.

Dalai-laman toimisto ei myöskään maininnut anteeksipyyntökirjoituksessaan, että ”kielen työntäminen ulos voi olla tervehdyksen muoto”, vaan yritti pikemminkin puolustaa käytöstä sanomalla, että ”hänen pyhyytensä kiusaa usein tapaamiaan ihmisiä viattomalla ja leikkisällä tavalla, jopa julkisesti ja kameroiden edessä”. He eivät siis uskaltaneet käyttää kulttuurista juontuvaa ”tapaa” tekosyynä, pelätessään herättävänsä suurempaa julkista vastustusta.

Itse asiassa tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun länsimaiset tiedotusvälineet ovat vähätelleet tai peitelleet Dalai-lamaa koskevia kielteisiä uutisia. Dalai-lama on amerikkalainen poliittinen kortti, jota länsi on jo vuosikymmenien ajan käyttänyt heikentääkseen ja mustamaalatakseen Kiinaa strategisella tasolla.

Kiinasta huomautetaan, että lännen valtamediat raportoivat yleensä vain sellaisista jutuista, joissa Dalai-lama esiintyy länsimaisten arvojen mukaisesti tai suhtautuu kriittisesti Kiinaan. Länsi on pönkittänyt hänen kuvaansa hurskaana uskonnollisena johtajana, jotta tiibetinbuddhalaisuus on saatu valjastettua Kiinan-vastaiseen politikointiin. Global Times-lehden mielestä, Dalai-lama on vain ”separatisti uskonnon viirin alla”.

Tästä päästäänkin siihen, ettei länsimaisia tiedotusvälineitä voi parhaalla tahdollakaan pitää riippumattomina, oikeudenmukaisina ja objektiivisina. Niistä on jo kauan sitten tullut joidenkin länsimaiden – ennen kaikkea Yhdysvaltojen – välineitä lännen kilpailijoiden vastaisessa hybridisodankäynnissä. Länsimediat omaavat ideologisen ennakkoasenteen, eikä juuri mitään aihetta tarkastella tosiasioiden pohjalta, vaan länsimaisten ”arvojen” vääristävän prisman läpi.

Mediatalojen jatkuvat hyökkäykset esimerkiksi Kiinan poliittista järjestelmää, ulkopolitiikkaa ja taloutta vastaan, heijastavat niiden taustalla olevien sponsoreiden näkemyksiä ja intressejä. Niistä on tullut täysin poliittisia välineitä, joten toimitusten omakehu ”vastuullisesta journalismista” on epäuskottavaa ja naurettavaa.

Jos lännen oligarkian palvelija käyttäytyy julkisesti törkeällä tavalla, tiedotusvälineet omaksuvat heti ymmärtäväisen, vähättelevän, tai jopa salailevan linjan. Tässä yhteydessä mieleen tulee esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin sopimaton käytös naisia ja jopa lapsia kohtaan.

Kuten aika moni jo nykyään perustellusti epäilee, länttä hallitsevan eliitin käskyläiset Dalai-lamasta Bideniin, saattavat hyvinkin olla paatuneita perverssejä, jotka eivät aina kykene hillitsemään itseään edes kameroiden edessä.

Koska näillä ihmisillä on erittäin vaikutusvaltaiset taustavoimat, viralliseen narratiiviin ja julkisuuskuvaan sopimattomat kohtaukset pyyhitään helposti pois uutisvirrasta. Jos taas huomion kohteena on joku lännen inhoama henkilö tai valtio, politisoitu media-arsenaali valjastetaan armottomaan maalittamiseen, jossa ei ole sijaa journalistiselle etiikalle.