Ryhdyin kirjoittamaan geopolitiikasta aktiivisesti vuoden 2018 huhtikuussa; nyt on jo viides vuosi menossa. Keskityin alusta asti aiheisiin ja näkökulmiin, joita juuri kukaan muu ei Suomessa tuonut esille: kirjoitin niin sanotusta ”euraasialaisesta” perspektiivistä. Joku tykkäsi, joku ei.
Innoittajinani on pidetty Aleksandr Duginia ja muita länsikriittisiä kirjoittajia ja vaihtoehtomedioita, eikä tämä arvio aivan väärässä ole, jos ei nyt täysin oikeassakaan. Yleisesti ottaen, olen kirjoittanut asioista, jotka ovat oikeasti kiinnostaneet minua, rajoittamatta itseäni minkään ”laatikon” sisäpuolelle.
Viidentoista minuutin kuuluisuuden ”geopoliittisena analyytikkona” saavutin kiinalaisilla valtionkanavilla julkaistuilla videokommenteillani, joissa arvostelin Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa. Tämäkin ärsytti heitä, joiden mielestä kaikkien suomalaisten tulisi olla länsimielisiä. Karhu se on kuulkaa pandakarhukin!
Korona-aikana homma meni kuitenkin monimutkaisemmaksi. Tuolloin minua ryhtyi ärsyttämään myös johtavien länsikriittisten maiden, Venäjän ja Kiinan, virallinen koronapolitiikka. Tähänkin otin kärkkäästi kantaa, enkä nuoleskellut mitään tahoa idässä saati lännessä.
Jatkoin tinkimätöntä toisinajattelua ja sain luultavasti ”koronan kieltäjän” leiman, vaikka yritin tarkastella aihetta kirjoituksissani moneltakin kantilta. Näkymätön vihollinen – hengitystieinfektio – joka tapauksessa pysäytti maailman, mutta perimmäinen syy poikkeusoloihin johtui maailmantalouden sairaudesta.
Tuolloin arki meni ankeaksi. En ottanut yhtään ainutta koronarokotetta, enkä siis vilautellut koronapassia ravintoloissa. Valta(vale)median ”kulkutautimyönteisiä” solvaavat kirjoitukset tekivät minusta entistä mediakriittisemmän, mutta muuten tämä psykologinen operaatio ei saanut minua pauloihinsa.
Jotenkin sain pidettyä yllä poliittisen kommentoinnin liekkiä myös ”uuden normaalin” hämärissä varjoissa. Vasemmistofilosofi ja akateemikko Fabio Vighin kirjoitukset auttoivat minua jäsentämään omia mietteitäni. Kuten arvelinkin, kaikki perustui jälleen finanssipiirien pyramidihuijaukseen.
Globaalikapitaalin juoksupojat vaihtoivat muutaman vuoden jälkeen piikkipropagandansa ja kasvomaskinsa Ukrainan lippuun ja uusi vaihe kaatumassa olevan järjestelmän uudelleenkäynnistämisessä alkoi. Virustaudista selvittyään, moni tuntui vajonneen syvään sotapsykoosiin.
Myös Suomen poliittisten piirien ”epäpyhä geopoliittinen allianssi”, jota olin kirjoituksissani toistuvasti käsitellyt, saavutti huippunsa ja sen turvin, Niinistön jengi liitti maamme Naton, Pohjois-Atlantin rikollisjärjestön täysjäseneksi.
Jatkuvalla hybridivaikuttamisella, koko kansakunta yritettiin liittää yhteen, taistelemaan ”ryssää” vastaan – vaikka sitten omaa sähkönkulutusta hillitsemällä – kansanedustajien taputtaessa kiihkeästi ukrainalaisen näyttelijän pateettisille performansseille.
Mitäpä tähän enää voisi lisätä? No, sen saman, jota olen toistanut jo viitisen vuotta. Länsikeskeinen maailmanjärjestys on menossa mailleen ja sen tilalle tulee jotain uutta. Jopa finanssipiireissä puhutaan jo ”moninapaisesta maailmasta”, vaikka Suomen ulkopoliittisen instituutin ”asiantuntijat” pitävätkin yhä Lännen™ puolta.
Surkuhupaisinta tässä kaikessa on se, että virallinen Suomi veikkasi jälleen väärin ja sitoi itsensä merentakaiseen, laskevaan suurvaltaan, joka yrittää eurovasallejaan hyväksikäyttämällä säilyttää edes murto-osan entisestä asemastaan uudessa etupiirien maailmassa.
Tällä välin, Sanna Marin jätti pääministerin tehtävät, ”Amerikan kiitoksin”, ja uusi uljas eduskunta jatkaa edeltäjiensä tuholinjalla Petteri Orpon johdolla. ”Kaikki tulee menemään hyvin”, meille vakuutellaan samalla, kun Mika Aaltola harkitsee ”vakavasti” presidenttiehdokkuutta.
Myös itärajan ”esteaidan” rakentaminen on aloitettu Imatran Pelkolassa (koko aitahankkeen kustannusarvio on vaivaiset 380 miljoonaa euroa). Seuraavaksi katseet kohdistuvat demilitarisoituun Ahvenanmaahan, joka on nyt myös ”Nato-aluetta”. Mitähän tästä ajattelee Venäjän asevoimien komentaja Valeri Gerasimov, joka joutuu huomioimaan Suomen muuttuneen tilanteen?
Ehkä palaan näihin aiheisiin jopa aiemmin, kuin vasta vuoden päästä.