Koska joudumme sattuneista syistä elämään sakeassa infosodan sumussa, ei tiedotusvälineiden uutisointiin, tai edes ”asiantuntijoiden” lausuntoihin voi luottaa. Objektiivisen tiedon hankkiminen on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta, mutta eri osapuolten ulostuloista voi toki vetää joitakin johtopäätöksiä.

Aina kun Venäjä edistyy Ukrainassa, länsimaiset analyytikot väittävät, etteivät kyseiset voitot ole kovin merkittäviä. Esimerkiksi nykyisessä tappiotilanteessa esitetään jo, ettei Ukrainan Bakhmut – venäläisittäin Artemovsk – ollutkaan strategisesti tärkeä kaupunki (joka tapauksessa, siellä menehtyi valtava määrä ukrainalaisjoukkoja). Lännen nurinkurisen uutisoinnin mukaan, venäläiset voittivat jälleen kerran väärän taistelun sodassa, jonka he ovat jo jotenkin hävinneet.

Ylipäänsä lännen infosotaan valjastetut mediat ja sometilit voimistavat narratiiviaan ”Venäjän häviöstä” aina, kun Nato-lännen sotaan valjastama Kiovan regiimi jää yhä enemmän alakynteen. Ukrainistit ovat olleet disinformaation tuottamisessa huikeasti Kremliä edellä, mutta koska valeuutiset eivät muuta taistelukenttien realiteetteja miksikään, jossakin vaiheessa valehteleminen ja Venäjän parjaaminen eivät enää auta.

Venäjän-vastainen kiihko ei kuitenkaan osoita laantumisen merkkejä. Supokin viimein tunnustaa, että joukko äärioikeistolaisia suomalaisia on matkustanut Ukrainaan sotimaan (osa on jo palannut takaisin, kun olosuhteet eivät vastanneetkaan odotuksia).

Suomeen jääneet ”aktivistit” eivät myöskään ole olleet toimettomina: itsenäisyyspäivän soihtukulkueen yhteydessä, Venäjän lippu poltettiin julkisesti. Tämän jälkeen venäläisten sotavankien hautamuistomerkkiä on vandalisoitu, ja viimeisimpänä vetona, joku vasemmistolaiseksi identifioituva suomalaismies on polttanut Vladimir Putinin kuvan Venäjän suurlähetystön edessä. Kansalaistyhmyys vain tiivistyy.

Sosiaalisen median syvässä länsipäädyssä, sotapropagandistit Sofi Oksanen ja Emil Kastehelmi ovat maalittaneet Suomen euroviisuedustajaksi valittua Käärijää, koska tämä on seurannut somessa Ano Turtiaisen ”Kreml-mielistä ja koronatoimia vastustavaa” VKK-puoluetta. Ensi alkuun muusikko ihmetteli tällaista stalkkaamista, mutta on sittemmin painostuksen vuoksi lopettanut VKK:n seuraamisen ja tuominnut jyrkästi Venäjän ”hyökkäyssodan”.

Eduskunta päätti omalta osaltaan hyväksyä Nato-jäsenyyden jo ennen hyökkäysliiton virallista päätöstä – vain seitsemän kansanedustajaa äänesti liittymistä vastaan. Näitä Nato-kriittisiä edustajia on yllätyksettömästi haukuttu putinisteiksi ja he ovat saaneet jopa tappouhkauksia.

Korona-aikana moni toivoi rokotteen tuovan turvaa, nyt heillä näyttää olevan sama harhaluulo Yhdysvaltojen johtaman hyökkäysliiton suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että virallinen Suomi on toimillaan sinetöinyt nuorten suomalaismiesten uhraamisen Yhdysvaltojen geopoliittisessa pelissä.

Jos ja kun aika koittaa, kuinka moni on halukas taistelemaan sotateollisten kompleksien ja ylikansallisten finanssipiirien sodissa, jo aikaa sitten menetetyn itsenäisyyden tyhjää kuorta puolustaakseen? On eri asia öyhöttää sosiaalisessa mediassa alkoholin voimalla, kuin joutua nykyaikaisen sodankäynnin kokemusasiantuntijaksi. Siinä vaiheessa, infosodan huurut haihtuvat nopeasti.