Varmasti tämän vuoden yksi ainutlaatuisimmista ja haastavimmista teoksista on italialaisen Xantio Ansprandin kompleksinen esoteeris-filosofis-poliittinen tutkielma, Eurasian Universism: Sinitic Orientations for Rethinking the Western Logos (PRAV Publishing), joka alaotsikkonsa mukaisesti piirtää ”siniittisiä suuntaviivoja” Euraasian kosmiseen karttaan, joka on nousemassa esiin länsimaisen filosofisen tradition varjoista.

Perenniaaliseen filosofiaan perehtyneen Ansprandin mielestä traditionsa hylännyt nykymaailma on epätasapainossa ja epäjärjestyksessä. Eurooppa on syvässä filosofisessa, hengellisessä ja poliittisessa kriisissä: sitä aiemmin elävöittänyt logos (äly, keskeinen periaate, tai ajattelutapa), on häviämässä kaaoksen pyörteisiin, samalla, kun koko moderni länsimainen maailmanjärjestys on hajoamassa.

Mantereen toisessa päässä, Kiina on historiallisessa nousussa, ja se asettaa ”siniittisen sivilisaation” potentiaalin aivan uudenlaiseen ajankohtaisuuteen nykyisessä, vanhan ja uuden järjestelmän epävakaassa välitilassa.

Voiko länsimainen logos enää elpyä dekadenssistaan ja mikä rooli kungfutselaisilla perinteillä ja kommunistisen Kiinan innovaatioilla tulee olemaan uudessa tilanteessa? Entä onnistuuko ”uuseurasianismi” inspiroimaan Venäjän federaation poliittista filosofiaa?

Ansprandi luo erikoista synteesiä, joka asettaa läntisen ja itäisen metafysiikan vaikeaan, mutta uutta luovaan vuoropuheluun keskenään. Vertaileva mytologia, kielitieteet, filosofiset ja poliittiset suuntaukset, sekä moderni sinologia rakennuspalikoinaan, italialaisajattelija piirtää kosmista karttaa, jossa euraasialainen ja heikentynyt länsimainen sivilisaatio kohtaavat.

Hän toimii kuin maagisia kykyjä omaava kulttuuriantropologi, joka – nyky-yhteiskunnan rappion keskellä – yhdistelee menneisyydestä perittyjä, terveitä elementtejä uuteen symboliikkaan, liberalismin jälkeistä tulevaisuutta varten. Tuottaako tällainen elvytysyritys konkreettisia tuloksia, vai jääkö se vain marginaalisten kirjanoppineiden eksentriseksi puuhasteluksi?

Joka tapauksessa, kirjoittaja käsittelee kiehtovan itsevarmasti germaanisen kosmologian maailmanselitysmallin ja kiinalaisen taolais-kungfutselaisen filosofian yhtymäkohtia. Ennen pitkää päädytään jopa muinaiseen ”sivistyksen kehtoon”, eli nuolenpääkirjoituksen Mesopotamiaan, jonka tähtikuvioista kaivetaan myös esiin euraasialainen grafeemi, kaikkien asioiden keskipiste, antamaan suuntaa ja tuomaan järjestystä kaoottiseen nykytilaan.

Esikristillisiä jumalkonsepteja esitellään lukijalle tällä huimaavalla etymologis-esoteerisella tutkimusmatkalla, jossa euraasialainen ”korkein taivaan jumala” tunnistetaan taivaalliseksi pohjoisnavaksi, kaiken energian luovaksi lähteeksi ja koko kosmoksen patriarkaksi, jota ei voi mahduttaa kristinuskon ahtaisiin dogmeihin, saati kartesiolaisen dualismin oppirakennelmiin.

Jos kuuluisat filologit, kielitieteilijät ja uskonnontutkijat Georges Dumézilista Mircea Eliadeen ovat lukijalle ennestään tuttuja, Ansprandi mainitsee myös ranskalaisen filosofin ja sinologin, François Jullienin uraauurtavan työn, sekä kiinalaisen filosofi Jiang Qingin poliittisen kungfutselaisuuden, joiden näkemykset yhdistetään ja ylitetään tässä multiversaalissa alkuvoimien sinfoniassa.

Toisenlaisia suuntaviivoja hän myöntää saaneensa traditionalistisen koulukunnan René Guénonilta, sekä italialaiselta filosofilta ja uskontohistorioitsijalta Ernesto de Martinolta, jotka molemmat visioivat länsimaisen ajattelun uudelleen ilmentämistä itäisten vaikutteiden keinoin. Tärkeä innoittaja on myös kiistelty venäläinen filosofi Aleksandr Dugin, jonka kirjoituksia siteerataan toistuvasti kirjan eri luvuissa.

Duginin uuseurasianismi on vahvasti läsnä Ansprandin teoksessa, jossa nähdään venäläispolitologin lailla rappeutuneen liberaalin lännen ja sen skleroottisen metafysiikan tukehtuvan omaan nihilismiinsä. Näissä yhden maailmanajan lopun tunnelmissa, ”radikaalin subjektin” on seistävä, vaikka sitten raunioiden keskellä.

Toisinajattelijoiden, jotka elävät nykyisessä, länsimaisen sivilisaation historiallisen syklin loppuvaiheessa, olisi paitsi nietzscheläisesti työskenneltävä tämän alasajon nopeuttamiseksi, myös autettava logoksen ja aidon eurooppalaisen ja laajemmin euraasialaisen kulttuurin, ylösnousemusta mailleen menevän spengleriläisen talvimaiseman tuhkista.

”Euraasialainen universismi” on antimoderni ja jälkiliberalistinen manifesti ja samalla akateeminen tutkimus, joka hylkää modernismin uskonnolliset, filosofiset ja poliittiset dogmat. Ansprandin tekele ei ole helppoa luettavaa, sillä päästäkseen eteenpäin tällä metafyysisellä matkalla, täytyy olla jo perillä (tai ainakin valmis ottamaan selvää) monista obskuureista käsitteistä, ymmärtääkseen kirjoittajan esoteerista järjenjuoksua.

”Siniittinen orientaatio” avautuu kuitenkin yllättävän hyvin, sillä tekijä on sirotellut laajaan esseeseensä tarpeeksi johtolankoja, jotta kiinalaisesti värittynyt ”kaikki taivaan alla” paljastuu. Tässä kuviossa, omasta sivistyksestään luopunut länsi jää lopulta vain alueelliseksi järjestelmäksi, joka on nyt väistymässä kulttuurisesti monimuotoisemman maailmanjärjestyksen tieltä. Silti Ansprandi toivoo Euroopankin vielä heräävän.

Mikäli kreikkalainen logos, germaaninen jumala Odin, kiinalainen kosmologia, Martin Heideggerin Dasein, Jacques Lacan, Aleksandr Duginin neljäs poliittinen teoria, traditionalismin filosofia, sekä kriittinen suhtautuminen länsimaiseen liberalismiin, kiinnostavat, kannattaa tähän omaperäiseen teokseen ehdottomasti tutustua – mutta varoitettakoon, että se voi viedä tutkivan mielen mennessään uusille, tuntemattomille poluille.

(The following is an English translation of a Finnish review. Free to be published elsewhere, provided the original author and source are credited.)

Eurasian Cosmic Cartography

Certainly one of the most unique and challenging works of this year is the complex esoteric-philosophical-political treatise by the Italian Xantio Ansprandi, Eurasian Universism: Sinitic Orientations for Rethinking the Western Logos (PRAV Publishing), which, as its subtitle suggests, draws ”Sinitic orientations” for a Eurasian cosmic map that is emerging from the shadows of the Western philosophical tradition.

Ansprandi, a specialist in perennial philosophy, believes that the modern world, having abandoned its traditions, is in a state of imbalance and disorder. Europe is in deep philosophical, spiritual and political crisis: the logos (intellect, central principle, or way of thinking) that once animated it, is disappearing into a maelstrom of chaos, while the whole modern Western world order is disintegrating.

At the other end of the continent, China is on an historic upswing, and this puts the potential of ”Sinitic civilisation” into a whole new context in the current unstable space between the old and the new system.

Can the Western logos recover from its decadence and what role will Confucian traditions and innovations from Communist China play in the new situation? And will ’neo-Eurasianism’ manage to inspire the political philosophy of the Russian Federation?

Ansprandi creates an extraordinary synthesis, which places Western and Eastern metaphysics in a difficult but innovative dialogue with each other. Using comparative mythology, linguistics, philosophical and political trends, as well as modern sinology, as his building blocks, the Italian thinker draws a cosmic map where Eurasian civilisation meets a weakened Western civilisation.

He acts like a cultural anthropologist with magical powers who – in the midst of the degradation of contemporary society – combines healthy elements inherited from the past with new symbolism for a post-liberal future. Will such a revival attempt produce concrete results, or will it remain an eccentric exercise for marginal scholars?

In any case, the author is fascinatingly confident in his treatment of the connections between the Germanic cosmological worldview and Chinese Daoist-Confucian philosophy. Before long, one even reaches the ancient ’cradle of civilisation’, Mesopotamia of cuneiform writing, from whose constellations the Eurasian grapheme, the centre of all things, is also excavated to provide direction and order to the chaotic present.

Pre-Christian concepts of the gods are presented to the reader in this dizzying etymological and esoteric exploration, which identifies the Eurasian ’supreme sky god’ as the celestial North Pole, the creative source of all energy and patriarch of the entire cosmos, who cannot be contained within the narrow dogmas of Christianity, let alone the doctrinal constructs of Cartesian dualism.

If famous philologists, linguists and religious scholars from Georges Dumézil to Mircea Eliade are already familiar to the reader, Ansprandi also mentions the pioneering work of the French philosopher and sinologist François Jullien, and the political Confucianism of the Chinese philosopher Jiang Qing, whose views are combined and transcended in this multiversal symphony of primordial forces.

He admits to having received other orientations from the Traditionalist school of René Guénon, and from the Italian philosopher and religious historian Ernesto de Martino, both of whom envisioned a re-embodiment of Western thought through Eastern influences. Another important inspiration is the controversial Russian philosopher Aleksandr Dugin, whose writings are quoted repeatedly in various chapters of the book.

Dugin’s ’neo-Eurasianism’ is strongly present in Ansprandi’s work, which, like the Russian political scientist, sees the decadent liberal West and its sclerotic metaphysics suffocating in its own nihilism. In this atmosphere of the end of one age, the ’radical subject’ must stand, even if only among the ruins.

Dissenters, living in the current late stage of the historical cycle of Western civilization, should not only work in a Nietzschean way to accelerate its downfall, but also help the resurrection of the Logos and genuine European and, by extension, Eurasian culture, from the ashes of the Spenglerian winter landscape that has fallen to earth.

The Eurasian Universism is an anti-modernist and post-liberal manifesto, and at the same time an academic study that rejects the religious, philosophical and political dogmas of modernism. Ansprandi’s work is not an easy read, for to make progress on this metaphysical journey one must already be familiar with (or at least willing to learn) many obscure concepts in order to understand the author’s esoteric train of thought.

However, the ’Sinitic orientation’ unfolds surprisingly well, as the author has sprinkled enough clues throughout his extensive essay to reveal a Chinese-tinged ’all under heaven’. In this picture, the West, having abandoned its own civilization, ultimately remains a mere territorial system, now giving way to a more culturally diverse world order. Yet Ansprandi hopes that Europe, too, will yet awaken.

If Greek logos, the Germanic god Odin, Chinese cosmology, Martin Heidegger’s Dasein, Jacques Lacan, Aleksandr Dugin’s Fourth Political Theory, the philosophy of traditionalism, and a critical take on Western liberalism are of interest, this original work is well worth checking out – but be warned that it may take the inquiring mind down new and unfamiliar paths.