Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ovat alkaneet Qatarissa. Tämänkertaiset kisat – jotka järjestetään ensimmäistä kertaa talvella, Persianlahden korkeiden kesälämpötilojen vuoksi – ovat käynnistyneet lännen valta(vale)median räikeän asenteellisen uutisoinnin varjostamina.

Qatarin valinta jalkapalloturnauksen isännäksi on ollut kiistanalainen. Viime vuonna uransa päättänyt suomalaisjalkapalloilija valitti myös kisapaikasta, maailmallakin huomiota saaden.

Rikkaan öljyvaltion siirtotyöläisten työolot ja muut epäkohdat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmenten ajan, mutta vasta kisojen kynnyksellä, länsimaissa ryhdyttiin kantamaan huolta emiirikunnan ihmisoikeustilanteesta.

”Vaikka jotkin syytökset ovat perusteltuja, niihin liittyy kuitenkin liiankin tuttu tunne länsimaisesta kaksinaismoralismista”, arvioi myös toimittaja Omar Ahmed, joka on seurannut varsinkin brittiläisen BBC:n tökeröä uutisointia.

Jalkapallofanien yrittäessä virittäytyä kisatunnelmaan, alkoi näyttää siltä, että Länsi-Aasian ensimmäiset mestaruuskisat pyrittiin politisoimaan jo ennen kuin yhtään pallopeliä oli edes pelattu. Qatarin avajaisseremoniaakin sabotoitiin länsimaissa asiantuntijapaneelien hurskastelulla.

Koska Qatar ei ole liberaali demokratia, internet on täyttynyt ylimielisestä paheksunnasta. Eurooppalaisjoukkueet suunnittelivat jopa kantavansa pelikentillä mielensoituksellisesti OneLove -sateenkaarinauhaa, koska homoseksuaalisuus ei ole Qatarissa hyväksyttyä. Tämän hyvesignaloinnin Fifa sentään esti, eikä stadioneille päästetty myöskään aktivisteja sateenkaarilippuineen.

Lännessä jopa urheiluselostajat on valjastettu hegemonistisen politiikan ajamiseen, joten moraalinen närkästys ja yksituumaiset poliittiset kannanotot tulevat todennäköisesti jatkumaan kaikkien pelien ajan. Toivottavasti mahdollisimman moni epäliberaali maa menestyisi pelikentillä; Saudi-Arabia yllätti jo, ottaessaan shokkivoiton Argentiinasta.

Erään qatarilaisen kommentti ilmentää hyvin ”muun maailman” suhtautumista lännen jatkuvaan sormenheristelyyn. Hän ihmettelee, milloin länsimaalaiset ymmärtävät, etteivät heidän arvonsa ole universaaleja. On kulttuureja, joilla on erilaisia arvoja, joita pitäisi yhtä lailla kunnioittaa. Länsi ei ole koko ihmiskunnan puolestapuhuja.

Jos iltapäivälehtien urheilutoimittajia on uskominen, MM-kisojen tulevat pitopaikat kuulemma ”palauttavat ilon ja uskottavuuden” maajoukkuejalkapalloiluun: ne kun ovat näillä näkymin enimmäkseen länsimaissa! Näitä isäntämaita ei kritisoida samalla mitalla kuin nyt ”surkeimmaksi kisaisännäksi” haukuttua Qataria, vaikka ehkä syytä olisi.

Kun esimerkiksi Yhdysvallat isännöi kisoja, protestoidaanko tuolloin amerikkalaista poliisiväkivaltaa, surkeaa ihmisoikeustilastoa, laittomia sotia ja vallanvaihto-operaatioita, tai yhä jatkuvia öljyvarkauksia Syyriassa? Tuskinpa tuolloin yksikään urheilun asiantuntija Suomessa tuskailee, että kisoja on ”vaikea katsoa moraalisista syistä”.

Koska identiteettipoliittinen propaganda on rasittavaa seurattavaa, toivonkin, ettei taantuvalla ja konkurssikypsällä lännellä ole tulevaisuudessa edes varaa järjestää näitä urheilutapahtumia. Tuolloin ne päätyvät varakkaiden ”autoritaaristen” maiden järjestettäväksi tilanteessa, jossa siirrymme länsikeskeisestä ajasta uuteen, moninapaiseen maailmanjärjestykseen.