Kouvolassa pidettiin viikon alkajaisiksi ”turvallisuuskonferenssi”, jossa teemana oli ”tulevaisuuden turvallisuuspolitiikka”. Tapahtumaa oli juontamassa uutisankkuri Tommy Fränti ja aloituspuheenvuoron esitti puolustusministeri Antti Kaikkonen. Mukana menossa olivat myös hybridikeskuksen Hanna Smith ja maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Pasi Välimäki.

Myös ”maailman vakaimman ja onnellisimman maan” presidentiksi hinkuva Mika Aaltola sai jälleen esiintyä. Ei näytä kuluvan päivääkään, etteikö tämän hullun lehmän taudista väitöskirjan kirjoittaneen, sittemmin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyneen ”Washingtonin kandidaatin” mietteitä esiteltäisi julkisuudessa.

Tilaisuudessa järjestettiin myös ”turvallisuuspoliittinen puoluetentti”, jossa samanmieli(puoli)sesti esiintyi edustajia kahdeksasta suurimmasta eduskuntapuolueesta. Mitään merkittäviä erimielisyyksiä ei ilmennyt ja kaikki kannattivat Nato-lännen ukrainismia.

Yhdysvallat ja Britannia mainittiin myös; nämä vallat ovat voimakkaasti läsnä suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajattelussa. ”Jos me katsotaan, että Venäjä tulee Kiinan kanssa olemaan seuraavat parikymmentä vuotta lännen haastaja, niin meillä täytyy olla yhteiset sävelet”, Kokoomuksen Antti Häkkänen painotti, kuin olisi isompikin Lännen™ herra.

Jo vuosia Naton ja Amerikan ihannointia harrastaneelle perussuomalaisten Jani Mäkelälle nykyhetki merkitsee ”suomettumisen ajan muuttumista”. Hän toisti Sanna Marinin sanomaa siitä, että Venäjän lisäksi Suomi ei saisi myöskään olla riippuvainen Kiinasta, ”sillä sekin on autoritaarinen valtio”. Ilmeisesti Suomen on parempi hiipua köyhäksi periferiaksi, jossa katsotaan yhä vain amerikkalaisia tv-sarjoja?

Aaltola puhui kuin varmuudella ”geostrategisesta muutoksesta”, joka toteutuu, ”kun Ukraina voittaa sodan”. Todellisuudessa Ukraina on voitolla korkeintaan sosiaalisen median meemeissä ja kiihkeimpien ukrainistien mielikuvituksessa. Samojen fraasien toistaminen alkaa muistuttaa jonkin uskonnollisen herätyskokouksen hurmoksellisuutta.

”Putin luo tilanteen jossa hän ei voi kuin hävitä”, Kouvolassa todettiin ylimielisesti. Entäpä sitten, kun täysin päinvastainen todellisuus paljastuu Venäjää aliarvioiville Nato-uskovaisille? Vaikka ymmärretäänkin, että ”erilainen aikakausi on edessä”, samaan aikaan virallisen Suomen turvallisuuspoliittiset pohdinnat eivät vaikuta realistisilta, vaan perustuvat kiihkeään toiveajatteluun.