Kiinan pääkaupungissa Pekingissä, Kansan suuressa salissa, kansainvälinen huomio oli taattu, kun kolmannelle viisivuotiskaudelle valittu kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping asteli sunnuntaina politbyroon pysyväiskomitean jäsenten kanssa lehdistön eteen.

Xin perässä saliin astui tulevan hallinnon kakkosmies, Shanghain puoluejohtaja Li Qiang, josta povataan uutta pääministeriä. Hänen jäljissään seurasivat korruption kitkemiseen keskittynyt Zhao Leji, jo kolmelle presidentille taustaideologina toiminut ”mandariini” Wang Huning, Pekingin puoluejohtaja Cai Qi, Xin poliitinen avustaja Ding Xuexiang, sekä Guangdongin provinssin paikallisjohtaja, Li Xi.

Xin jatko Kiinan johdossa oli odotettavissa, mutta lännen valtamedioissa hänen poliittista uraansa on seurattu lähinnä negatiivisesti uutisoiden; ennen puoluekokousta levitettiin myös perättömiä huhuja, joissa väitettiin Xin tulleen syrjäytetyksi sotilasvallankaappauksessa.

Xitä on verrattu myös Mao Zedongiin itsevaltaisena johtajana, joka on nyt historiallisessa kokouksessa sementoinut valtansa entistä lujemmaksi. Ehkäpä vertailukohtia löytyisi Kiinan keisarillisista dynastioistakin? Länsimaissa monet liberaalit ”asiantuntijat” ja Kiinan politiikan seuraajat ovat jo surkutelleet kokouksen lopputulosta. Heille tuskin kelpaisi muu kuin länsivalloille alistettu Kiina?

Maailmalla on vedetty johtopäätöksiä myös puoluekokouksen loppuseremonian tilanteesta, jossa huonovointiseksi väitetty entinen presidentti Hu Jintao talutettiin pois paikaltaan Xi Jinpingin vierestä (aiemmin 79-vuotias Hu tosin myös avustettiin istumapaikalleen). Tapauksesta on etsitty Xin vallan sinetöimisen symboliikkaa.

Moni kommunistisen puolueen raskassarjalainen ei päässyt enää keskuskomitean päivitettyyn kokoonpanoon. Joidenkin arvioiden mukaan, amerikkalaismyönteinen faktio on siirretty syrjään ja vain kovan linjan kansallismieliset ovat asemissaan. Kiina valmistautuu geopoliittisten mullistusten aikaan, joten rivien on oltava yhtenäiset.

Taiwanin kysymyksen ratkaisu tulee olemaan pääsihteerin kolmannen kauden keskiössä, aivan kuten toistaiseksi vain talouden ja teknologian saralla etenevä välienselvittely Yhdysvaltojen kanssa. Ottaako Kiina Xin johdolla sittenkin maailmanpolitiikan ykköspaikan, kuin Taivaan mandaatilla ikään?