Milloin ja miten Ukrainan konflikti päättyy? Se ei pääty Venäjän häviöön, kuten Sanna Marin kuvittelee. Olen vakuuttunut siitä, että Venäjä tulee voittamaan tämän erän geopoliittisessa suuressa pelissä. Nykyinen konflikti päättyy, kun Yhdysvallat vetää tukensa pois Ukrainalta ja Nato-länsi vetäytyy maasta.

Tämä tapahtunee tulevan talven aikana, ellei sitäkin aiemmin, kun finanssikupla puhkeaa ja eurotaloudet ja -hallitukset romahtavat. Kansalaisten elintaso laskee dramaattisesti ja pahin sotapsykoosi väistyy. Naton tappio vie pohjaa pois sotilasliitolta, eikä Suomesta luultavasti ehdi tulla sen jäsenmaata.

Tietysti tämä on vain arvailua ja mukana on ripaus toiveajatteluakin. Suomi tuskin helpolla tästä suosta nousee, mutta olisi mukava ajatella, ettei kohtalomme ole Sauli Niinistön ja kätyreiden atlanttisen vision varassa.

Vaikka virallinen Suomi on solminut kahdenvälisiä ”puolustusyhteistyösopimuksia” amerikkalaisten ja brittien kanssa, maailman tapahtumat toivottavasti pakottavat jonkin tulevan Arkadianmäen kokoonpanon ajattelemaan asioista hieman realistisemmin ja varovaisemmin. Ellei ihmettä tapahdu, tulevissa vaaleissa venäläisvastaisuus kuitenkin jatkuu.

Räikeän yksipuolinen uutisointi ja länsimainen (dis)informaatiovaikuttaminen on ärsyttävää, mutta asioiden todellinen laita paljastuu valtamedian valheisiin luottavillekin ennen pitkää. Venäjä on infosodassa amerikkalaisia heikompi, mutta taistelukenttien, sekä politiikan ja talouden tapahtumat, eivät valehtelemalla muutu. Ukraina ei voita ja Yhdysvallat vasalleineen joutuu vielä sopimaan asioista Venäjän kanssa.

Olen varsin tietoinen siitä, että suomalaiset länsinostalgikot ja russofobiset Nato-fanit haluaisivat yhä elää mieluummin Yhdysvalloille alisteisessa maailmassa, kuin moninapaisessa maailmanjärjestyksessä, joka on vasta alkamassa hahmottua. Uudessa etupiirien maailmassa, Suomelle jää näillä näkymin vaarallinen rooli edistää Amerikan intressejä Venäjän vihamielisenä naapurina.

Suomi toimii Washingtonin, Lontoon ja Brysselin käskyjen mukaisesti, vailla omaa päätäntävaltaa, aivan kuten Ukrainakin. Tällä hetkellä, koko Eurooppaa näivetetään länttä hallitsevan eliitin itsekkäiden selviytymisstrategioiden mukaisesti. Poliittinen pato alkaa kuitenkin murtua vielä tämän vuoden aikana ja luvassa on kivuliaita muutoksia. Nähtäväksi jää, miten Suomelle käy.

Angloamerikkalaiseen hegemoniaan perin kyllästyneenä, olisin itse valmis antamaan mahdollisuuden uudelle järjestykselle. Tuskin elämä päivitetyssä systeemissäkään mitään utopistista onnea tulee olemaan, mutta tässä vaiheessa olisin jo halukas näkemään länsikeskeisen globalisaation tuolle puolen.